Tirana, Albania

Lähdimme aamulla Kotorista kohti Tiranaa, Budvassa tuli kyytiin Joao Portosta, hänen kanssaan vaihdoimme kokemuksia Portugalista. Kuskimme oli joku Mlanen kaveri, jonka englanninkielen taito ei ollut kovin hyvä ja jonka jokainen lause päättyi kysymykseen ”You know?” (Mlanen jokainen lause päättyi kysymykseen ”Understand?”). Rajalla oli kovin janoisia tullimiehiä, joten kuskin piti antaa viisi euroa tippiä. Emme silti saaneet passeihimme leimaa, mikä suuresti harmitti meitä kaikkia kolmea. Heti rajan jälkeen albanialaiset olivat pystyttäneet toripöytiä, joilla huivipäiset mummot myivät tuotteitaan. Yksi pikkupoika myi koiranpentua, jos sellaiselle sattuisi olemaan tarvetta. Olimme etukäteen lukeneet Albaniasta ja kaikki on todellakin totta. Mersuja mersujen jälkeen! Aaseja, hevosia, mopoja eriskummallisine lasteineen. Paljon bensa-asemia ja kaikki varakkaita varten, sillä useimmilla paikallisilla ei ole varaa siihen mersuun tai bensaan. Kuskin sotajuttujen jälkeen teki jo mieli ehdottaa, että laulamme kimpassa Janis Joplinin ”Mercedes Benz” –biisin. Tiranan ulkopuolella oli kilometrikaupalla huonekalukauppoja; mobileri, mobileri, mobileri, tien molemmin puolin. Poliiseja oli matkan varrella kymmeniä, ilmeisesti vain kerätäkseen sakkorahoja muualta tulleilta. Keskustassa liikenne oli kaoottinen, onneksi kuskillamme oli lehmän hermot. Jäimme pois kyydistä ja kuski otti huomaansa pojat, jotka olivat menossa Tiranasta Kotoriin. Johan on nopeaa toimintaa, totesi Joao, kun avasimme auton oven ja heti oli 3-4 pikkupoikaa myymässä kuulakärkikyniä.

Löysimme Trip’n'Hostelin jossa respa tiesikin odottaa meitä (ensimmäinen, joka lausui sukunimeni aivan oikein). Saimme tilavan, todella mukavan huoneen yläkerrasta. Tervetulorakien jälkeen respa saattoi meidät ravintolaan, jossa saimme ruokailla ilman lekëjä, ne kävimme vaihtamassa vasta syötyämme. Ruoka oli yllättävän kreikkalaisvaikutteista; iso kreikkalainen salaatti ja kaksi annosta uunissa haudutettua kasvis-lihapataa (pastitsio oli päässyt loppumaan). Lasku oluiden kera 8,80€. Teimme pienen kävelykierroksen kuvaten ”kaikki” nähtävyydet, kävimme kaupassa ja kahvilla ennen kuin palasimme hosteliin. "Italialaiskahvilan" espresso + tuplaespresso maksoivat muuten yhteensä euron verran. Suihkun jälkeen meillekin valkeni, miksi hostelin nimi on Trip'n. Suurinpiirtein kaikki asukkaat (ml. henkilökunta) pössyttelivät pihalla. Joimme viinimme ja vetäydyimme yläkertaan lepäämään. Suihkutilat olivat siitä erikoisia, että samassa kopissa oli myös wc. Toisin sanoen kaikki kastuu kun käyt suihkussa. Vessanpönttöön ei saa heittää paperia, mutta sehän on meille Kreikasta tuttu tapa.

Yöllä ukkosti ja satoi vettä. Muuten oli hiljaista, sillä valvovat asukkaat istuivat alakerran terassilla rupattelemassa. Musiikkikin taisi loppua jo ennen puoltayötä. Sade lakkasi aamuun mennessä. Suihkun jälkeen menimme alas ja saimme aamiaiseksi "ranskalaisia toasteja" ja/tai paistettuja munia leivän kanssa. Lähdimme ottamaan aikaa kävelymatkalle bussiasemalle. Kun montenegrolaiset ovat pitkiä hujoppeja, albaanit ovat persjalkaisia pätkiä. Kuvasin Piramidan ja kaupungin värikkäitä kerrostaloja. Hannun mukanaolo hidastaa vauhdin puoleen, mutta harhailu ja eksyily pysyy vakiona. Kävimme oluella (minkäs teet; jos maassa ei myydä tummaa olutta edes kaupassa, on tyydyttävä vaaleaan keppanaan) ja etsimme keskustasta eilen huomaamiamme gyros-paikkoja. Löysimme lopulta toisen, ostimme giropitat mukaan ja kävimme kaupassa. Olen koko alkureissun juonut hanavettä, mutta Albaniassa minäkin käytän pullotettua vettä (tosin join kahvilassa/ravintolassa pöytään tuodut jäävedet). Palasimme hosteliin, jossa porukat istuivat terassilla ja mekin jäimme siihen lounaalle. Respalle kaikki oli no problem; hän katsoi meille bussiaikataulun aamuksi, lupasi laittaa aamiaisen ajoissa ja tilata taksin tarvittaessa.

Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä myydään ihan joka paikassa ja todella edullisesti. Kotikadullamme myydään kaikenlaista romua (ihan tulee Intia mieleen); käytettyjä kenkiä, kodinkoneita ja – tottakai – huonekaluja. Pienet lapset on puettu kauniisti, täälläkin. 

Trip'n'Hostel

Iltapäiväsiestan aikana taivas selkeni vähän, istuimme alakerrassa kirjoittelemassa ja juttelemassa muiden kanssa, ennen kuin lähdimme syömään ERA Restaurantiin. Viinit, kanacaesar, pinaattitortellinit ja Hannun kansallisruoka fergesë olivat hyviä ja täyttäviä. Kotimatkalla pysähdyimme vielä kahville. Hostelissa jäimme istumaan terassille ja Eetu kaatoi meille baarissa viinilasilliset. Toivottelimme hyvät yöt ruotsalaisille, amerikkalaisille, tsekeille, irkulle ja Joaolle ja vetäydyimme yläkerran hiljaisuuteen.