Ylläs

Kukkolankoski

Bussi keräsi matkalaiset kyytiin aamukuudelta Tikkurilassa. Aamukahvit joimme jollain ABC:llä. Hirvaskankaalla vaihtui kuski. Söimme erinomaisen lounaan Pihtiputaan Takkatuvassa. Ohitimme Pyhäjärven vaskikellot, seuraava paussi oli Tupoksella. Matkalla yhteislaulua. Totesimme Aijan kanssa, että kerrankin lyhyydestä on hyötyä, kun saimme bussissa oikaistua jalat vieruspenkille. Olin taas nukahtamassa, kun bussi kurvasi Kukkolankosken Myllyn Pirtin pihaan. Vuolaan kosken rannalla miehet lipposivat siikaa ja joen toisella puolella on Ruotsi. Ylitornio, Tornionjoki, Muonionjoki; maisema muuttui, näkyviin tuli tuntureita, enimmäkseen vielä Ruotsin puolella. Saavuimme poronhoitoalueelle, mutta ensimmäisenä tien yli loikki hirvi.

Olimme Hotelli Ylläsrinteessä jo ennen kahdeksaa. Veimme tavarat huoneeseen (pahus, venäläiset valloittivat parvekkeelliset huoneet!), minä vanhempana valitsin alakerran, Aija sai kavuta parvelle. Illalliseksi meille oli tilattu kermaista lohikeittoa.

Tiistai oli sateinen päivä ja kuluikin lähes kokonaan bussissa istuen. Kävimme Kittilässä (Päivi jäi hammaslääkäriin) ja Levi-kierroksella haimme mukana olevan paikallisoppaan lapset koulusta. Eväät söimme Levitunturin huipulla bussissa istuen. Matkalla opas kertoi Torajaisesta, Levin vanhimmasta noidasta. Saimme samaan hintaan venäjän oppitunnin, kun opastukset käännettiin bussissa istuville venäläisille. Kävimme katsomassa Utsuvaaran lasi-iglut, joissa yöpyessään voi ihailla revontulia. Bussi kurvasi myös Golfrannan ja Rahkavaaran ohi, ennen kuin palasimme Sirkkaan. Aija harkitsi ulkoiluvaatteiden ostamista alennusmyynnistä, kiersimme kylän ja äimistelimme tiuhaan rakennettuja alppitaloja.

Levi

Kotimatkalla noukimme kyytiin Päivin, joka oli käynyt hoidattamassa eilen lohjenneen hampaansa. Ennen hotelliin paluuta bussi kiersi vielä Yllästunturin maisemareitin. Naiset riensivät metsään poimimaan mustikoita, niitä kun ei etelästä juurikaan löydy. Ruska on vasta alkamassa. Päivän istuminen bussissa puudutti niin, että hotellilla veimme Aijan kanssa reput huoneeseen ja lähdimme kävelemään reilun tunnin lenkin pitkospuita pitkin metsään ja maantietä takaisin. Jätimme saunomisen huomiseen, kävimme suihkussa ja söimme runsaan päivällisen.

Yllästunturi

Kälätimme taas puoleenyöhön, onneksi aamulla ei ollut mihinkään kiire. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei ollut, joten nukuimme ikkuna auki. Olimme päättäneet kävellä ominpäin Yllästunturin huipulle (tai gondolilla ylös ja kävellen alas). Päivän retkiohjelma oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja luvassa oli myös patikointia, joten pakkasimme aamiaisen jälkeen retkieväät reppuun ja liityimme muiden seuraan. 

Äkäsmylly

Bussin tipautettua meidät kyydistä kävelimme pitkin mukavaa kangasmaastoa Äkäsmyllylle. Mustikoita ja puolukoita oli joka puolella. Äkäsmyllyllä teimme tulet ja jotkut grillasivat makkaraa. Eväät syötyämme matka jatkui Seitakivelle, josta oli hienot järvimaisemat (seita = uhripaikka). Matkalla kuljimme välillä pitkospuilla, jotka ylittivät hillasoita. Kävelimme samaa tietä myllylle ja siitä parkkipaikalle, jossa bussia odotellessa venyttelimme.

Seitakivi

Tällä kerralla ehdimme käydä saunassa ennen päivällistä. 

Yllästunturi

Torstaina päätimme erkavoitua ryhmästä, nukuimme kahdeksaan ja söimme rauhassa runsaan aamiaisen. Eväät repussa kävelimme Yllästunturin juurelle, jossa Aija rohkaisi itsensä ja nousi huipulle gondolilla. Minä halusin lisää liikuntaa ja lähdin kävelemään Kammin merkattua kävelyreittiä. Merkit kuitenkin loppuivat (tai hukkuivat minulta) ja nousin ylös kivistä, jyrkkää laskettelurinteen pohjaa. Laitoin Aijalle viestin ja hän soitti huolissaan minulle. Lupasin olla katkomatta koipiani ja tulla ylös omaan tahtiini. Oli pakko pysähtyä välillä (puuskuttamaan) kuvaamaan ja ottamaan vesihuikat. Sää oli onneksi kuiva vaikkakin pilvinen. Tuuli ei haitannut, päinvastoin.

Ylhäällä tuuli niin että Aijalla oli nuttura vinossa. Hän odotti minua Ylläs-Kammissa, laitoin hikisen pooloni kuivumaan takkatulen lämpöön ja vaihdoin kuivan paidan päälle. Baarinpitäjän ohjeiden mukaan lähdimme kävelemään pitkin ”jeeppitietä” ja jäimme alhaalla laavulle syömään eväitä. Meillä oli tulet valmiina; eräopaskokelaat olivat suunnistamassa ja olivat sytyttäneet nuotion makkaranpaistoa varten. Jatkoimme kävelyä latupohjaa kohti Tunturijärveä. Toivoimme näkevämme poroja ja niiden vasoja, mutta ne ilmeisesti liikkuvat vain ja ainoastaan maantiellä autojen edessä. Aija pelkäsi, että paluumatkaan menee liikaa aikaa ja jäämme ilman luvattua poronkäristystä, joten muutaman kilometrin käveltyämme nousimme ylös Maisemareitille (maantielle). Ehdimme kävellä jonkun matkaa, kun puhelimeni soi ja oppaamme kertoi, että he olivat ohittaneet meidät hetkeä aiemmin bussilla. Asfalttikävely ei juuri houkutellut, otimme tarjotun kyydin vastaan ja bussi kurvasi takaisin noukkimaan meidät mukaansa. Nyt meillä oli hyvin aikaa käydä suihkussa ennen päivällistä. Söimme itsemme ähkyyn ja päätimme viettää koti-illan kämpillä. 

Pallastunturi

Perjantaina oli vuorossa Pallastunturin valloitus. Matkalla kaivoin arskat esiin, aurinko paistoi! Ohitimme Äkäsjärven ja Kilpisjärven. Muoniossa kävimme mukavassa kahvilassa ja ostimme saunaoluet mukaan Alkosta. 

Nammalakuru

Pallas-hotellin pihalla porukka jakaantui taas kahtia; osa lähti tutustumaan luontokeskukseen ja hotellin lähialueeseen, Tehotiimi eli hikarit (minä +3) lähti patikoimaan Pallakselta Raatsamaan. Ensin nousua kolme kilometriä, sen jälkeen vaihdellen kivistä maastoa, hyväkuntoista polkua tai vettynyttä kurareittiä (onneksi oli goretexit jalassa). Kevennykseksi lauloimme 1-4 pientä elefanttia... Kurun reunalla köllötteli komea poro ja myöhemmin näimme tunturinlaella kaksi poroa vaeltamassa. Pidimme eväs- ja vessatauon Rihmakurun majalla. Siitä eteenpäin olimme vähän aikaa pois kartalta, ennen kuin löysimme oikean reitin Nammalakurun majalle. Kaksi pitkäjalkaista menivät edellä, pätkät yrittivät pysyä perässä. Tupasvilla kukki ja koivuissa näkyi alkavaa ruskaa, mutta kuvaamiseen ei ollut paljon aikaa, kun tiesimme bussin odottavan meitä sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Viimeiset kilometrit menivät marssitahtiin, lähes juosten. Bussi ja muu ryhmä odottivat Raattamassa. Askelmittariini oli kertynyt 18 km, GPS näytti 16,6 km. Ero johtuu pätkäjaloistani ja mäkisestä maastosta.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä jonkun kaupan kohdalla, kun porukka halusi ostaa kuivattua poronlihaa ja säilykkeitä. Hotellilla menimme hikisinä suoraan syömään, sen jälkeen oli aikaa saunoa rauhassa. Hotellin Wifi toimii vain baarin puolella ja sekin suljetaan klo 21.00. Sesonki ei selvästikään ole vielä alkanut ja hippavaatteet kulkivat turhaan mukana.

Rovaniemi

Lauantaina lähdimme seitsemältä paluumatkalle. Kurvasimme Rovaniemen kautta ja pysähdyimme Joulupukinpajaan ostoksille. Lounaan söimme Tupoksen ABC:llä. Eija tarjosi synttärinsä kunniaksi koko porukalle kakkukahvit Rantsilan Aarnipirtillä. Sen lähellä on suoramyynti, josta siirtyi bussiin lihatuotteita ja muuta syötävää. Sää oli aurinkoinen, mutta edessä siinsivät tummat pilvet. Lohjalla ja Vantaalla kuulemma satoi ja ukkosti. Matkalla sain tiedon, että äiti on siirretty Lohjan sairaalaan. 

Kaveri pääsi kuskin kainaloon.

Pihtiputaan vessapaussin jälkeen tumman taivaan kaunisti kokonainen sateenkaari. Ennen Jyväskylää satoikin paikka paikoin rankasti. Saavuimme Tikkurilaan puoli kymmeneltä ja sovimme kuvakatselusta myöhemmin syksyllä.