Matildan kevät 2022

Tällä kerralla ei tarvitse miettiä joulu- tai muitakaan ruokia, aiomme viettää viikon niin paljon ulkona kuin mahdollista ja ruoka tulee olemaan pitkälti nopeaa mökki- ja retkiruokaa. Sovimme myös yhdestä pizzapäivästä, onhan Mathildedalissa hyvää pizzaa tarjolla kahdessakin paikassa. Pakkasimme autoon hernaria ja muita säilykkeitä, tapaksia, hilloja ja saunaoluita. Menomatkan ajoimme vaihteeksi Tammisaaren kautta ja poikkesimme Horsbäckissä hyvälle buffetlounaalle Wi-Boxiin. Mukaan lähti myös oman leipomon maustelimppu ja leivonnaiset saunakahveille. Perillä olimme auringon vielä paistaessa, saimme mökin avaimen heti ja totuttuun tapaan Hannu roudasi tavarat parkkipaikalta ylös mökille, minä laitoin ruuat paikoilleen ja tyhjensin astianpesukoneen edellisten asukkaiden jäljiltä. Kukka pöydälle ja lakanat sänkyyn. Auringon laskettua tulikin pian pimeää, sytytin kynttilöitä ulos ja sisälle ja menimme saunaan.  

Kotona mietin, pakkaanko lumikengät ja sauvat mukaan, mutta jätin ne kuitenkin kotiin. Jo Matildaan ajaessa ihmettelin lumettomia metsiä ja paljaita kallioisia rinteitä, kun meillä Vantaalla on lunta korkeat kinokset.  

Matildanjärvi

Matildanjärvi

Matildanjärven normilenkin jälkeen harhautin itseni uusille poluille ja metsänhoitoteille. Ilma oli mitä ihanin, polut osittain paljaina, osittain aivan jäässä. Putkahdin metsästä Skoilantielle, jätin Jeturkastin lenkin jollekin toiselle päivälle ja palasin kylän kautta mökille.

Mökkiruokaa 1

Nautimme mökin terassilla auringonpaisteesta ja rommikaakaoista. Söimme mökkiruokaa; nakkeja ja perunasalaattia. Illalla saunoimme ja katsoimme Ylen hyväntekeväisyyskonsertin Ukrainan sodan uhreille. Johan siinä aukesivat kyynelkanavat ja rahapussit. Lähetin lämpimät kiitokset Tallinnaan Marelle, joka oli majoittanut ukrainalaiset asiakkaansa ilmaiseksi sen jälkeen, kun heidän piti palata kotiin juuri sodan syttymisen päivänä. 

Mökkiruokaa 2

Puolakkajärvi

Sunnuntaista tuli viikon lämpimin päivä. Tein meille retkieväiksi savukanatäytteisiä tortilloja, jotka kietaisin folioon. Kävelimme metsänhoitotietä pitkin Endalin laavulle. Tosin tiestä ei voi puhua, sillä mikään kulkuneuvo ei ole siellä kulkenut aikoihin. Kulku oli raskasta, polku oli kapea ja huonokuntoinen. Ja tasaisen tylsä. Laavulla oli tulet valmiina, siellä istui jo salolainen rouva paistattelemassa päivää ja kahvittelemassa. Lämmitimme tortillat grillissä, rouvan poistuttua saimme seuraa kreikkalaisesta miehestä, joka retkeili iso rinkka selässään. Hän kertoi viettävänsä useita kuukausia Euroopassa matkaillen, tällä hetkellä hän asuu Salossa ja retkeilee lähiseudulla. Palasimme mökille Puolakkajärven ja Matildanjärven kautta. Polku oli välillä niin liukas, että katsoin parhaimmaksi ohittaa ne kävelemällä järvenjäällä. 

Toinenkin Hannun bändikavereista on sairastunut koronaan Kanarialla ja jäi viikoksi karanteeniin, vaimo lensi sunnuntaina kotiin.

Jeturkasti

Roosinniemi

Mökkiruokaa 3

Maanantaina oli vielä hienompi sää, lämpömittari huiteli kymmenessä asteessa. Siirsimme kauppareissun seuraavaan päivään ja lähdimme metsiin rymistelemään. Kiersin ensin Jeturkastin lenkin ja ihmettelin taas, miksei Metsähallituksen väki ole korjannut kaatuneita puita pois poluilta. Jeturkastin metsä on todella kaunis, tuli mieleen Viron - varsinkin Hiidenmaan - suorariviset mäntymetsät. Ylitin Skoilantien ja kävelin vielä Matildanjärven kierroksen. Pitkästä aikaa poikkesin myös Roosinniemen laavulle. Metsäpolut olivat vielä aamupäivästä osittain liukkaita ja osan matkasta kävelin järven jäällä. Aurinko paistoi terassillemme, lähinaapurit ovat poistuneet. Mökkiruoka oli tällä kerralla purkkihernekeittoa ruokakermalla, sinapilla, kuivatuilla sienillä ja yrteillä tuunattuna. Pyöräytimme molemmat pesukoneet ja iIllalla saunoimme taas koko rahan edestä. 

 

Mökkiruokaa 4

Tiistaina pelloilla oli uskomattoman paljon usvaa, kun aamusta ajoimme Perniöön kaupoille. Jo paluumatkalla auringonlämpö häivytti usvat ja sää kirkastui taas kauniiksi. Lähdimme omille lenkeillemme, minä kävin katsomassa alpakat ja sataman. Jatkoin Meritien kautta Hummeltielle ja sieltä takaisin puronvarteen ja uudelle sillalle. Tänään oli tarkoitus syödä Ruukin Krouvin pizzat, mutta paikka ei näköjään suosi meitä; viimeksi se oli täynnä ja nyt siellä ei tehdä pizzaa ennen perjantaita. Ja Terhokin on auki vasta perjantaina. Tein salaatin valmiiksi, kun Hannu lähti pizzanhakureissulle. Sovimme, että hän kurvaa Teijon kyläkaupalle etsimään vaihtoehtoista syötävää. Meillä ei ole kokemusta kaupan pizzoista, Hannu toi tullessaan Dr. Oetkerin Salame Piccante -pakastepizzan, lisäsin siihen kalkkunasalamia, punasipulihilloketta ja Mojo picón -kastiketta. Lopputulos oli ihan syötävää. Illalla taas saunottiin ja tapasteltiin.

Teerisaari, Puolakkajärvi

Mökkiruokaa 5

Viikko jatkui aurinkoisena ja lähdin kiertämään Teerisaaren lenkkiä. Matildanjärven kierroksen polut ovat jo pitkälti sulaneet, mutta pari liukasta kohtaa kiersin vielä järven jään kautta. Eipä siellä ketään näkynyt, ei ainakaan näin aamusta. Teerisaaressa istuin hetken laavulla, Puolakkajärvi kumisi uhkaavasti. Sen jäälle ei taida olla enää mitään asiaa. Jatkoin matkaa liukkaan kallion yli metsään, täälläkin on paljon polulle kaatuneita puita. Suuntaviitat ohjasivat vain Teerisaareen, eivät pois sieltä ja käännyinkin väärään suuntaan. Kun ohitin tutut, ruostuneet autonromut, huomasin lähteneeni kiertämään Puolakkajärveä. Käännyin takaisin ja löysin oikean (vähemmän käytetyn) polun kohti Luontokeskuksen parkkipaikkaa. Lumien aikaan rankka, mutta hieno vaellusreitti. Suosittelen! Aikaa sain kulumaan 2,5 tuntia. Takaisin mökille palasin Matildan kautta. Hengähdin hetken mökin terassilla, sitten suihkuun ja kokkaamaan kattilallinen chorizo-papupataa.

 

Yhteinen saunaolut

 

Luontokeskus

Viimeisenäkin Matildan päivänä aurinko hemmotteli meitä, pikkulinnut sirkuttivat, joutsenet ja lokit kaakattivat taivaalla. Kävelin Teijon kansallispuiston Luontokeskukseen, oikaisin parkkipaikan läpi ja jatkoin metsänhoitoreittiä Skoilantielle ja siitä Jeturkastin kierrokselle. Siellä juttelin hetken kaarinalaisen pariskunnan kanssa, hekin ovat majoittuneet viikoksi PRO:n mökkiin. Palasin mökille Mathildedalin Kyläpanimon kautta, mukaan ostin viimeiset saunaoluet.

 

Pyöräytimme vielä molemmat pesukoneet, illalla saunoimme ja vilvoittelimme välillä terassilla. Aurinko laski pilveen, huomiselle on luvattu vähän sadetta. Ilmassa tuoksui palava puu, joku mökkiläinen oli laittanut tulet takkaan.

 

Perjantaina ajoimme myös paluumatkan Tammisaaren kautta ja pysähdyimme Wi-Boxiin lounaalle. Tie oli kuiva, mitään sadetta ei tullutkaan. Mökkireissun kustannukset saattavat nousta, sillä menomatkalla lentävä kivi/nasta teki auton tuulilasiin halkeaman. Toivottavasti siihen riittää pieni paikkaus, eikä tuulilasi mene (taas!) uusiksi. 

Maaliskuun kirjoja;

Indrek Hargla "Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus". Melchior perehtyy taas vanhojen sukujen saloihin ja kummitusten arvoituksiin. Perhe on kasvanut kaksosilla ja vaimoa harmittaa, kun mies vain toimii raadin salapoliisina eikä tee tuottoa apteekissaan. Tällä kerralla Melchior laajentaa reviiriään Marienthaliin (nyk. Pirita) asti.

Johanna Elomaa "Kaipuun väri on sininen". Suomalaisnainen on asunut Malesiassa kirjoittamassa kirjaa. Denguekuumeen sairastettuaan nainen päättää palata Suomeen toipumaan. Lennolla Kuala Lumpurista Singaporeen hän tutustuu komeaan intialaismieheen, joka kertoo olevansa opettaja poikakoulussa. Välilaskun aikana nainen on jo ihastunut mieheen - Aruniin. Juuri ennen Helsingin koneen lähtöä Arun ojentaa naiselle lapun, jolle on kirjoittanut katuosoitteen ja puhelinnumeronsa. Viestit kulkevat kahden maanosan välillä ja nainen on yhä vakuuttuneempi, että hänen pitää palata Intiaan miehen luokse. Muutama päivä ennen lähtöä yhteys mieheen katkeaa, mutta nainen lähtee kuitenkin etsimään tätä. Hän päätyy "siniseen kaupunkiin" (Jodhpur, Rajasthan?). Miehen lapulle kirjoittama katu on pitkä ja sillä on useita kouluja/ashrameja, mutta yhdessäkään ei ole hänen kuvailemaansa Arun-nimistä opettajaa. Yhdessä ashramissa nainen tapaa hiljaisen opettajan, joka tuntuu liittyvän Arunin tarinaan ja tämä lupautuu auttamaan Arunin etsimisessä. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa; naisen reissu Intiassa ja Arunin etsintä, toisaalla palataan parikymmentä vuotta taaksepäin, kun miehet olivat vielä nuoria ystävyksiä ja veljiä. Karut muistot keriytyvät auki ja vanhat haavat avautuvat. Elomaa kirjoittaa kauniisti, kirjan antia ovat kuvaukset Intiasta, sen asukkaista ja taruista. 

Sami Tabell "Matireia". Länsimainen Joe rantautuu surffilauta kainalossa kauniille Tyynenmeren saarelle. Jostain hän on kuullut, että täältä pitäisi löytyä suuria aaltoja. Paikalliset asukkaat luulevat soturin saapunen heidän saarelleen sotakilpi mukanaan. Ehkä hän onkin itse kuningas Matireia, jonka jälkeläisiä suurin osa saaren asukkaista komannessa polvessa on? Joe tutustuu vieraanvaraisiin alkuasukkaisiin, asettuu asumaan ruosteiseen lentokoneen raatoon ja saa sinne seurakseen kauniin Prinsessan, joka haaveilee saarelta pois pääsystä. Kumman haave lopulta toteutuu?

Almáchar, Andalusia

 

Siitä on aika tarkalleen kaksi vuotta, kun viimeksi lensimme (Marokkoon). Sen jälkeen olemme käyneet vain Virossa ja Latviassa. Olo oli kuin ensikertalaisilla; tolkuttoman aikainen aamuherätys ja Espanjan vaatima etukäteen täytetty terveyskysely, joka aiheutti Hannulle hepulin, kun ei meinannut millään onnistua. Vinkki; muista kirjoittaa kaikki etunimet! Varasimme runsaasti aikaa, onneksi Mirja ja Masa heittivät meidät aamulla kentälle. Siellä kaikki sujui joustavasti ja istuimme puolinukuksissa odottamassa koneeseen pääsyä. 

Málagan lentokentältä siirryimme junalla (2 x 2,30€) keskustaan ja kävelimme sille bussiasemalle, mistä Almácharin bussit lähtevät. Lippuja ei kuitenkaan myyty etukäteen, vaan ne maksetaan kuljettajalle (2 x 3,25€). Sää oli lämmin (+17) ja meillä oli hyvää aikaa käydä oluella ja mustekala-aterialla.

Bussi ajoi rantatietä, kunnes nousi ylös vuoristoon. Aivan järkyttävän jyrkkiä mäkiä ja kapeaa tietä, tuli ihan Sumatra Highway mieleen. Pääsimme turvallisesti perille ja kävelimme kirkolle, jonka luona meillä oli treffit Alvaron kanssa. Hän vei meidät kapeiden kujien ja rappujen vierellä olevaan apartamentokseen, luovutti avaimet ja lähti jatkamaan maalaus/muuraushommia. Asettauduimme taloksi ja lähdimme tutustumaan uuteen kotikyläämme. Alvaro huikkasi katolta, kun ohitimme rempattavan talon. Laskeuduimme ensin alas ja sen jälkeen olikin hikinen nousu takaisin "keskusaukiolle", jonne bussi oli aiemmin meidät jättänyt. 

Viehättävä, pieni 1800 asukkaan kylä, jossa mäkiä riittää. Ehkä minunkaan ei tarvitse lähteä erikseen patikoimaan, kun ravaan tämän kylän nousuja ja laskuja. Kaupat eivät vielä olleet siestan jälkeen avoinna, minulla alkoi päätä särkeä ja jäimme keskusaukion yhden (kolmesta) kahvilan terassille konjakkikahville. Sen jälkeen kannatimme kahta kylän kauppaa; toisesta viini, hedelmiä ja tapaksia, toisesta säilykkeitä, aamiaistarpeita ja brandya. Lähikauppamme huolii vain käteistä, onneksi otin sitä jonkun verran mukaan. Illan tullen ei jaksettukaan enää lähteä mihinkään, suihkun jälkeen tapastelimme mukavassa kodissamme. Illan pimentyessä ulkoa ei kuulunut kuin koirien haukuntaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme linnunlauluun. Hannu lähti leivänhakuun lähileipomoon, myynnissä oli (ilmeisesti samasta taikinasta tehtyjä) vaaleita sämpylöitä, patonkeja ja polakkaa. Keittiössä ei ole kahvinkeitintä, joten oli kokeiltava mutteripannua. Tulihan siitä kahvia, mutta näin ensikertaa turhankin tuhtia. Lähdimme tahoillemme kävelemään, minä mäki- ja rapputreeneihin tämän kylän kujille, Hannu kohti El Borgen kylää. Heti kirkkoaukiolla laitoin hänelle viestin, että täällä on perjantaimarkkinat. Tarjolla olisi ollut runsaasti hedelmiä, mutta minulla ei ollut käteistä eikä kotiavainta, joten jatkoin matkaani.

Kiertelin ensin Almácharin toista laitaa etsien Maps.me:n lupaamaa turisti-infoa sitä löytämättä, nousin kylän ehkä korkeimmille kujille ja palasin kirkkoaukion kautta keskustaan ja tutkin vielä kylän toisenkin puolen päätyen (ehkä kylän ainoan) punatiilisen ison talon edustalle. Se osoittautui poliisiasemaksi, josta oli hieno näköala kylän toiselle laidalle.

Cafe Bar Restaurante Miguel

Olimme varanneet patikointiin pari tuntia, treffit teimme kyläaukion Cafe Bar Restaurante Migueliin. Olin sen verran aikaisin paikalla, että kävelin hetken matkaa Hannua vastaan. Sieltähän tämä puuskutti jo mäkeä ylös, onneksi hän oli laittanut tänään shortsit jalkaan. Minulla oli aivan liian paljon vaatteita tähän auringonpaisteeseen. Ensin joimme lenkkioluiksi Alhambrat, sen jälkeen söimme menu del dian; hyvät keitot, minulle kanavartaat, Hannulle grillatut mustekalat (chipirones). Tänään ei tarvinnut kaupassa käydä, päivän kulut olivat yhteensä 23€. Palasimme kämpille suihkuun ja siestan viettoon. Nautimme brandykahvit pihalla, ennen kuin vetäydyimme sähköpattereiden lämmittämään asuntoon. Illemmalla tapastelimme ja seurasimme telkkarista uutisia, joista emme ymmärtäneet juurikaan mitään. Suomalainen bandidosryhmä oli yrittänyt salakuljettaa huumeita Málagasta, joku nuorimies oli tappanut vanhempansa ja pienen veljensä jne.

El Borge

Aamu oli pilvinen ja linnutkin hiljaa. Sääennuste lupasi puolipilvistä +14 astetta. Aamiaisen jälkeen kävimme lähikaupassa ostamassa parin päivän tarpeet (20€ sisälsi kaksi pulloa viiniä), toista kauppaa ei tänään tarvitsekaan kannattaa.

Tein saman lenkin kuin Hannu eilen; lähdin kävelemään Rio Borgen vartta kohti lähikylää. Joki oli kuivunut uoma, kaikesta päätellen täällä ei hetkeen ole satanut.

Borgeen päästyäni kapusin kapeita kujia pitkin kirkolle ja sen läheiselle kaupungintalolle. Kylä on pienempi kuin Almáchar, mutta yhtä viehättävä. Kauppoja ja baareja riittää ja asukkaat puhuvat keskenään yhtä kovaäänisesti. Kaikki myös tervehtivät, kuten kotikylässämmekin.

Kaikesta päätellen Borgessa arvostetaan taidetta ja käsityötä; yhden kadunpätkän varrella kaikki seinät on koristeltu kukin ja vanhoin tavaroin. Menomatkaan kului puolisen tuntia, samoin Borgessa kävelyyn. Luultavasti saman verran, kun etsin poispääsyä tästä kylästä. Lopulta luovutin ja palasin sinne mistä olin tullutkin ja suuntasin siitä ajotien varteen.

Cafe Bar Miguel

Hannu oli kierrellyt Almácharin mäkisiä kujia, treffit meillä oli taas keskusaukiolla. Cafe Bar Miguelin terassille oli kokoontunut norjalainen moottoripyöräporukka, hetken odotettuamme saimme vapaan pöydän heidän läheltään. Otimme lenkkioluet ja vaihdoimme kuulumiset norjalaisten kanssa. Lauantaina ei ole tarjolla menu del diaa, tilasimme mustekala- ja kana-annokset. Syötyämme palasimme kämpille suihkuun ja siestalle, sen jälkeen kahvit omalla terassilla. 

Illalla tapakset ja vaihteeksi espanjalaisia kokkaus- ja luonto-ohjelmia telkkarista. Sähköt menivät välillä pois päältä (liikaa lämmittimiä päällä?), onneksi saimme ne takaisin yhdellä klikkauksella.

Sunnuntairauhaa Almácharissa

Iglesia de San Mateo

Sunnuntaina sekä kirkko että hautausmaan portti olivat avoinna. Vein pullot ja muovit kirkkoaukion kierrätyspisteisiin ja kävin lähikirkossamme - Iglesia de San Mateo - jossa soi joku romanttinen iskelmä. Sen jälkeen kapusin äärimmäisen jyrkän mäen kunnalliselle hautausmaalle. Täytyy vain ihmetellä, miten tämän kylän mummot jaksavat kävellä kaikki mäet kauppakasseineen. Ehkä heillä on siihen vuosikymmenten tuoma kunto ja tottumus. Mäen päällä olevalla hautausmaalla oli myös pieni lastenkalmisto.

Päätimme molemmat lähteä patikoimaan Almácharia vastapäiselle vuorelle, maantietä pitkin ettemme eksy tai kompuroi, kuten minä viimeksi Frigilianassa. Kun laskeuduin hautausmaalta kylän toiselle puolelle, Hannu vihelsi minulle kuivan joen ylittävältä sillalta. Lähdimme yhdessä kulkemaan jyrkkää mäkeä, jonka päällä otimme kaupunkikuvia ja minä vähensin vaatteita. Kaikesta päätellen täällä ei ole satanut aikoihin, rutikuivaa maisemaa sulostuttivat vain kukkivat mantelipuut.

Ei ollut mitään syytä jatkaa eteenpäin, sillä tie näytti kaartuvan poispäin kylästä. Minä laskeuduin edeltä Almáchariin ja lähdin seuraamaan yhtä patikkareittiä. Kiersin kylän alapuolelta osittain samaa reittiä kuin eilen, läheltä kuivunutta Rio Borgea. Takaisin keskustaan nousin puuskuttavan jyrkkää hiekkatietä, onneksi ei ollut rinkkaa kannettavana! Kyläaukiolla odottelin hetken Hannua ja otimme Alhambrat Bar Miguelin terassilla. Tämä on hauska kylä; kaikki tuntevat toisensa ja jokainen tervehtii myös meitä.

Redondo's Restaurante

Jotkut Almácharin baarit/ravintolat ovat alkuviikosta kiinni. Vielä kun on mahdollista, halusimme kokeilla mäessä olevaa Redondo's Restaurantea. Tällä kerralla emme jääneet terassille vaan lenkkihikien takia istuimme sisälle. Koleahkon ravintolasalin takkaan sytytettiin isoja halkoja. Tarjoilijapojat osasivat laulaa kaikki biisit, jotka soivat taustalla. Tilasimme salaatit, jotka olivat odottamattoman isoja, onneksi tilasimme vain yhteisen pizzan (ei ollut juuri minkään makuinen). Ravintolaan saapui lisää asiakkaita, myös Álvaro vaimonsa ja reilun kuukauden ikäisen tyttövauvan kanssa. Álvaro tuli tervehtimään meitä ja hän riisui hetkeksi maskinsa, että tunnistimme hänet. Aivan ihania ihmisiä!

Palasimme kämpille suihkuun ja siestalle. Hannu laittoi pesukoneen pyörimään, matka jatkuu puhtain vaattein. Terassilla tarkeni hyvin istua brandykahveilla, illan pimetessä istuimme sisällä tapastelemassa.

Maanantai oli aurinkoinen päivä ja Almácharin kaikki rouvat levittivät pyykit ulos kuivumaan. Hannu lähti uudelleen kävelemään El Borgeen, kun häneltä jäi viimeksi kirkko katsomatta.

Minä kävelin jonkun matkaa (ylämäkeen) kohti Moclinejoa ja käännyin Almáchariin yläkautta (Norte). Kiertelin taas mäkiä, kujia ja rappuja, kunnes aloin pyöriä samoilla kujilla ja istahdin puistonpenkille hetkeksi lukemaan mukana kulkevaa kirjaa.

Saavuimme samaan aikaan eri suunnista keskusaukiolle, Bar Miguel olikin auki ja harvensimme taas baarin Alhambra-varastoa. Aurinko paistoi terassille kuumasti ja tilasimme myös menu del dian; maukasta kalakeittoa (sopa de mariscos) ja friteeratut mustekalat. Iltapäiväkahvit joimme Bar Lopezin terassilla. Suihkun ja siestan jälkeen korkkasin jääkaapissa jäähtyneen Cavan ja skoolasimme ystävänpäivälle.

 

Viimeinen aamupäivä Almácharin kämpillä kului aamiaisella, pakkaamisessa ja paikkoja vähän siistiessä. Btw. tämä asunto on myynnissä. Veimme roskat kirkkoaukion kierrätyspisteisiin ja kävelimme keskustaan. Tietysti on luvassa hellettä, kun meillä on matkapäivä. Jäimme Lopezin aurinkoiselle terassille kuluttumaan aikaa. Viereisellä kadulla tehtiin jotain vesijohtohommia; meteli oli hirveä ja tuuli kuljetti pölyä meidänkin päälle. Kun saimme ruuat tilattua, kävin kerran vaihtamassa lautaseni, joka oli aivan porauspölyn peitossa. Iltapäiväkahvit joimme Bar Los Ventanalesin varjoisalla terassilla, tulihan sitäkin kannatettua.