Lido di Ostia

Isäntä kantoi laukkuni alas aukiolle ja neuvoi ostamaan päivälipun (8€), joka kelpaa kaikkiin kulkuvälineisiin, sillähän minulla on varaa sitten vähän seikkaillakin. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, vaihdot kuten pitikin, mutta heti alkumetreillä kaduin valintaani lähteä bussilla Roomaan. Se tuli aivan tupaten täyteen ja kun vihdoin sain istumapaikan, aurinko paistoi koko matkan kasvoilleni, sen verran suora on tie Tivolista Roomaan saakka. Samoin metro Mammolasta Piramideen oli ruuhkainen. Ostian junassa mies kiersi vaunuja kajarinsa kanssa ja lauloi kaikki humpat L’italianosta alkaen. 

Ajattelin välttää päivän kuumimman ajan ja onnistuinkin olemaan Lido di Ostiassa jo puoliltapäivin, mutta majapaikassani ei kukaan vastannut. Oli siis Peronin paikka! Lokit kirkuivat taivaalla; meri on lähellä. Livahdin avoimesta portista B&B Belle Epoquen pihalle (talot ovat asuinkäytössä), mutta ovikelloon ei edelleenkään vastattu. Kun kello oli yli kaksi, soitin Booking.comille ja he lupasivat selvittää missä vika. Odotin vielä reilun tunnin, ennen kuin pääsin sisälle. Poika ei pahoitellut sanallakaan myöhästymistään, vaan alkoi siivota kylppäreitä. Ehkä korvaukseksi odotuksestani sain tilavamman huoneen, jossa on käynti suurelle kattoterassille. Kylppärit ovat käytävän varrella, toinen niistä vain minun käytössäni. Tosin ei täällä muita asukkaita olekaan.

Pikapesun jälkeen vaihdoin kevyemmät vaatteet ja lähdin nälissäni syömään. Asun kävelykadun varrella ja vastapäätä on ravintola, joka oli lounasaikaan aivan täynnä. Bufélounas veteli viimeisiään, ehdin täyttää yhden lautasen ja tilata viinin. Toista lautasta hakiessani pöytä olikin jo tyhjennetty, mutta sain pyynnöstäni vielä tomaatti-mozzarellasalaatin. Viini kuului lounaan hintaan (10€) tai se jätettiin muuten vain laskuttamatta. Rantaa riittää kilometrikaupalla, kävelin rantakatua jalkapohjat kipeiksi poiketen välillä rannalle. Merenkäynti oli melkoinen ja punaiset liput liehuivat. Taitaa jäädä uiminen tällä reissulla väliin, kun en ottanut edes rantapyyhettä matkaan mukaan. Kävelin vielä keskustaan hakemaan iltaviinin. Skypetin Hannun kanssa, enkä jaksanut enää lähteä mihinkään, otin lasillisen viiniä terassillani ja tyydyin kekseihin ja hedelmiin.

Kun suljin terassin pariovet, tuli täydellisen hiljaista. Nukuin aamuun saakka, kunnes seitsemän jälkeen joku (omistaja?) kolisteli avaimillaan sisälle, laittoi television päälle, söi aamiaisensa, kävi vessassa, pesi hampaansa ja poistui avainten kilinän saattelemana. Nousin sitten minäkin suihkuun ja kävin läheisessä kahvilassa syömässä huonehintaan kuuluvan pulla-aamiaisen. Tämän reissun jälkeen on helppo luvata, että seuraavan kerran syön makeita leivonnaisia vasta jouluna.

Oli taas hävyttömän kuuma. Lähdin kävelemään rantakatua eri suuntaan (vasemmalle) kuin eilen. Harmi, että merinäköalan peittää suurimmaksi osaksi joko aita tai riveittäin rakennetut vuokrapukukopit, joissa useimmissa on oma pikkuterassi ja edessä leveä, laudasta rakennettu laituri/kävelytie. Osa näytti jo sulkeneen tältä kaudelta, osassa pestiin rantapetejä viikonlopun käyttäjiä varten.

Kävelymittariin oli kertynyt 5km, rantaa olisi vielä riittänyt, mutta se alkoi näyttää tylsältä ja käännyin takaisin. Jäin Wiener Hausin terassille salaattilounaalle. Kävelykadun varrella vanha mies soitti kitaraa ja lauloi italiaksi ja englanniksi. Ennen siestan viettoa huuhtaisin hikiset vaatteeni ja jätin ne terassille virittämälleni pyykkinarulle aurinkoon kuivumaan.

Olin juuri torkahtanut kun joku kolisteli käytävällä. Uni pääsi karkuun ja istuin terassillani nauttien auringonlaskusta ja illan viilentymisestä (noh, ei ollut ainakaan enää NIIN kuuma). Skaippasimme Hannun kanssa ja valmistauduin viimeiseen Ostian iltaani. Tein pienen kävelykierroksen, kävin Santa Maria Regina Pacis -kirkossa (hyvä etten jäänyt lukkojen taakse, ovet laitettiin juuri kiinni kun olin viimeisenä sisällä kirkkosalissa) ja menin vielä rannalle. Harmi, että aurinko oli jo ehtinyt laskea, mutta väkeä oli rantakadulla liikkeellä runsaasti. Mieli teki pizzaa ja jäin istumaan majapaikkani vastapäiseen Antico Traianon terassille. Kyllä nämä pizzat ja pastat osaavat valmistaa! Ja mikä hinta/laatusuhde! Pizza, puoli litraa frisantea, kahvi ja tarjoilupalkkio yhteensä 14,70€ eli vähemmän mitä tämän päivän lounas.

Kotiin oli lyhyt matka, sain rimpuiltua ulko-oven auki (joku oli jättänyt sen lukitsematta kun lähdin iltakierrokselleni). Käytävässä tuoksui tupakka ja partavesi ja kun olin tuskailemassa huoneenoveni lukon kanssa, paidaton kiharapää ilmestyi toisesta kylppäristä. Nuorimies yritti auttaa oveni avaamisessa, mutta minulta se sujui jo paremmin. Kuulin ulko-oven loksahtavan lukkoon ja olin taas yksin.