Trastevere, Rooma

Pullan ja cappuccinon jälkeen pakkasin tavarani, jätin avaimet huoneeni oveen ja ulko-oven lukitsematta, kun en ollut saanut mitään ohjeita, miten avaimien kanssa pitää toimia. Ostin Ostian juna-aseman automaatista päivälipun, joka maksoi vain 6€. Minähän alan oppia! Ilman mitään ongelmia vaihdoin Sao Paulossa metroon ja Piramidessa Terminiin menevään vaunuun. Terminissä bussipysäkki on niin selvästi merkitty, ettei minun tarvinnut edes kysyä, mistä H-bussi Trastevereen lähtee. Jäin kyydistä Isola Tiberinan jälkeisellä pysäkillä (Belli) ja lähdin kävelemään kohti hostelliani. Matkaa tuntui olevan sen verran paljon, että Vatikaaniin ei voi olla pitkä matka.

Sain petini neljän hengen dormista (olin varannut paikan yhdeksän hengen dormista), kävin suihkussa ja lähdin ulos. Hostellin ulkopuolella on kaunis puutarha, jossa on kahvila ja siellä järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Onneksi Rooman nähtävyydet tuli jo nähtyä Annan kanssa viime syksynä, nyt aion koluta kaikki Trasteveren kadut. Jäin oluelle aurinkoiselle Aristocampon terassille, ja kun paikka tuntui olevan kovin suosittu, tilasin vielä prosciutto-parmigianosalaatin. Sen verran poikkesin joen toisella puolella, että kävin Campo de Fiorilla ja ostin sen läheltä viinin jääkaappiin. 

Siestan vietin hostelin pitkällä käytävällä, jossa on wifi-yhteys ja sohvia joilla lepäillä. Keittiö on myös mukavan kokoinen, siellä tarjoillaan hintaan kuuluva aamiainen. Kävin vielä iltakävelyllä ja ostin reissun ensimmäisen italialaisjäätelön. Tuskin jää viimeiseksi. Trastevere oli täynnä turisteja, katusoittajia ja paikallisia iltakävelyllä. Yksi taikuri yritti tyhmillä tempuillaan kerätä tippiä läheisiltä terasseilta.

Sunnuntai oli Trastevere-päivä. Aamutaivaan pilvet haihtuivat, kun aamiaisen syötyäni lähdin kymmeneltä kävelemään joenvartta kohti Mercato di Porta Portesen markkinoita. Kyseessä ei ole mikään kirpputori, vaan uutta tavaraa 50 centistä lähtien. Sukkapari 1€, farkut 3€, kengät 5€ ja sitä rataa. Ostin kankaisen olkalaukun kympillä, luultavasti maksoin siitä liikaa. Sunnuntaista huolimatta kaupat olivat auki ja löysin ison marketin. Ostin sieltä lounastarpeet, vein tavarat kämpille ja jatkoin kävelyä Trasteveren kaduilla. Yhdellä aukiolla lauloi ja tanssi vanhempi nainen yksinään. ”Santa Loca”, totesivat ohikulkevat teinipojat. Miksikö Trasteveren kuvissani näkyy niin paljon ravintoloita ja terassivarjoja? Siksi, kun täällä oikeasti on niitä niin paljon.

Iltapäiväkävelyn jälkeen otin Doppio malto Peronin hostelin puutarhassa. Sen kahvila on sunnuntaisin suljettu ja respan mukaan puutarha on muutenkin hostelin asukkaiden käytössä, samoin wi-fi. Hostelilla ei ole parveketta eikä pyykinkuivaustelinettä, viritin narun keittion ikkunan taakse ja huuhtaisin päivän pyykin. Tällä reissulla en ole tarvinnut lainkaan pitkiä vaatteita, on niin hitokseen kuuma. Iltavaatteet menevät lähes käyttämättöminä kotiin. Huonekaverini, jenkkityttö, palasi myös päivän reissuiltaan, hän kärsii edelleen aikaerosta ja luultavasti menee tänäänkin aikaisin nukkumaan. Taidan jättää päivätorkut väliin taatakseni paremmat yöunet, viime yö meni taas valvoessa ulkona kuuluvan liikenteen metelin ja särkevien jalkojen takia. Edellisissä paikoissa yksin majoittuessani koivet eivät kolottaneet lainkaan, johtui varmaan siitä, että sain itse säätää lämpötilan ikkunoilla, ilmastoinnilla ja peitolla.

Ainoastaan naisille tarkoitettu Orsa Maggiore Hostel on siitä mukava, että vessat, suihkut ja keittiö pysyvät siisteinä, kun asukkaat huolehtivat niistä kuin kotona konsanaan. Toki naistenhuoneessa on huonotkin puolensa; saimme jenkkitytön kanssa seuraamme tädin, joka korvaleikkauksiinsa vedoten sulki ikkunat ja kattotuulettimen. Protestoimme ilman kuumuudesta, eikä meitä paljon lohduttanut, kun täti selitti, että olisittepa olleet täällä kesällä, kun oli 40 asteen helle. Suomalaiset taitavat olla ainoita, jotka tässä huushollissa (meitä on yhteensä kolme) ymmärtävät kuivauskaapin käyttöä. Muut levittävät astiansa tiskipöydälle kuivumaan. Roomalaisista naisista jotkut ovat anorektisen laihoja iästä riippumatta, pienten lasten äideistä lähtien. Omat liikakilotkin on helppo antaa anteeksi, kun vastaan tulee noita ryppyisiä, luisevia naisia.

Ilta ei ehtinyt vielä viilentyä, kun lähdin ulos kävelemään. Kävin Santa Maria della Scalassa sytyttämässä kynttilät ja aikani ruuantuoksuja haisteltuani jäin Cajo & Cajon terassille syömään pizza Napolin. Jälkkäriksi tällä kertaa kirsikkajäätelö. En edelleenkään tajunnut, mikä tötterö on italiaksi, mutta myyjä muisti minut eilisestä ja tiesi, mitä haluan.

Maanantai oli ”Rooma-päivä”, eli menin joen toiselle puolelle. Tarkoitukseni oli vain käydä tsekkaamassa, mistä lentokentälle menevä shuttle-bussi lähtee, mutta kun Pietarinkirkko tuli näkyviin, kävelin kuvaamaan senkin. Kyselin bussipysäkkiä poliisipartiolta, eivät tienneet. Seurasin yhtä matkalaukkua perässään vetävää naista ja nyt tiedän, mihin minun pitää huomenna suunnistaa. Kävelin siitä sitten vielä Piazza di Spagnalle ja Fontana di Treville, joka on remontissa, mutta senhän minä tiesinkin. Tarkoitus oli kasvattaa luukirkko-kokoelmaani (Serbian Niš ja Portugalin Evora), mutta kun Il Convento dei Cappuccinissa ei saanut kuvata, kävin vain museon myymälässä. Kävelin vielä kuvaamaan Monumento a Vittorio Emanuelen ja Colonna Traianan (minua niin viehättävät nuo katoliset kirkonkupolit). Kenkävalintani oli näin pitkälle lenkille huono, jalkapohjia alkoi sandaaleissa aristaa, kun kilometrejä kertyi mittariin sentään 14.

Palasin kämpille, vaihdoin aamutossut jalkaan, otin oluen mukaani ja menin puutarhaan kirjoittamaan kortteja. Nyt pitäisi vielä löytää postilaatikko jostain. Vaihdoin lenkkarit jalkaan ja kävin marketissa ostamassa kolmioleivät ja hedelmiä lounaaksi. Suihkun jälkeen olikin siestan aika.

Puisissa koroissaan kopisteleva korvavaivainen osoittautui mukavaksi transsylvanialaiseksi rouvaksi, joka on työmatkalla Firenzeen. Illalla lähdin haahuilemaan Trasteveren kujille ja viimeiselle illalliselle jäin kiinalaisravintolan terassille. Naapuripöydässä sattui istumaan isä+poika Brasiliasta ja minulla taas portugalin sanat ja lauseet hukassa. Matkalla keittiöstä terassille tilaamani viinin väri vaihtui valkoisesta punaiseksi. Tuli syötyä sen verran paljon (lasku vain 12,20€ sis. viini ja kahvi), etten edes jäätelöä jaksanut.

Viimeinen matkapäivä oli puolipilvinen, mutta erittäin hiostava (+31). Jätin tavarani säilytykseen ja kävelin Isola Tiberinalle. Sen kävelysillalla musta mies myi kangaslaukkuja 25 eurolla, joten tein markkinoilla hyvät kaupat. Onnistuin löytämään kaksikin postilaatikkoa Trasteveren puolelta. Katoliset papit ovat tehneet ensi vuodelle oman poikakalenterin. Hostelin puutarhassa joukko naisia keskustelee johonkin yhteisöön liittymisen säännöistä. Nuoret (amerikkalais)tytöt puolustavat haluaan tanssia ja käydä baareissa.

Kävin iltapäivällä lounaalla, harkitsin Aristocampon salaattia (ainoa kunnollinen tällä reissulla), mutta päädyin La Scala in Trasteveren terassille mix-salaatille (ei mistään kotoisin) ja pekoni-sienipastalle, joka oli muuten hyvää, mutta aivan liian suolaista. Ja tänään oli tarjolla haitarinsoittoa! Kävin hostelilla suihkussa ja vaihdoin puhtaaat vaatteet päälle. Loppuajan vietin netissä ja latasin akkuja.  

Lähdin ajoissa kävelemään shuttle-bussin pysäkille ja ehdin vielä istahtaa kahville ennen bussin tuloa. Bussilippu maksoi 6€, eli kuten epäilinkin, minua tullessa huiputettiin, kun lippu kentältä Terminille maksoi 15€, tosin silloin kyseessä oli pikkubussi. Matka kentälle kesti reilun puoli tuntia ja kentällä oli vielä aikaa ostoksille ja kirjan lukemiseen. Aikataulussa laskeuduin hyisen kylmään Vantaan yöhön.