Merkkipäivänä matkoilla; Rooma ja Tivoli

Norwegian laittoi helmikuussa ystävänpäivätarjouksen kaupunkikohteiden lennoille ja Anna innostui Roomasta. Minulle sopiva ajankohta löytyi allakasta vasta lokakuussa, joten vietän synttärini reissun päällä esikoisen kanssa. Menolennot saimme 19 eurolla, paluulennot hieman kalliimmalla. Varasin meille ensimmäisen ja viimeisen yön majoituksen Roomasta, kaksi keskimmäistä yötä Tivolista, kaikki 50-60€/yö.

Menolennolla söin ihan kelvollisen tapaslajitelman. Vieressäni istui viehättävä tamperelaispariskunta, rouvan kanssa juttelimme mm. matkoista. Laskeuduimme Rooman helteeseen, ilma oli painostava ja olimmekin varautuneet ukkoskuuroihin. Ostimme automaatista liput Leonardo Express -junaan, matka kesti reilun puoli tuntia raidetöiden takia. Laitoin viestiä majapaikkaamme ja vielä uudelleen, kun seisoimme jo Termini Accommodationin ulkopuolella. Joku signora tuli vastaan, selitti jostain problemasta ja kävelytti meidät Cristina Roomsiin. Luultavasti saimme samantasoisen huoneen, joten ei auttanut valittaa. 

Vähensimme vaatteita ja kävelimme ohi Tasavallan aukion Vittorio Emanuel II:lle, jonka lähettyvillä kuvasin lempikirkkokupolini. Siitä jatkoimme Fontana di Treville, joka viime käynnillä taisi olla remontissa. 

Kotimatkalla pysähdyimme terassille syömään pastat, ostimme kioskista jäätelöt ja kävimme vielä katsomassa kuunvalossa loistavan Santa Maria Maggioren. Siinä vaiheessa Annan vatsa heitti volttia ja kiirehdimme takaisin majapaikkaamme.

Tivoli

Ennen ensimmäistä Rooman-matkaani silloinen kampaajani suositteli ottamaan pikkumustan ja korkkarit mukaan, kun roomattaret ovat niin fiinejä. Ilmeisesti viime vuosina roomalaiset ovat rentoutuneet, sillä katukuvassa näkyy paljon "pyjamahousuja" niin naisten kuin miestenkin päällä.

Tiburinan juna-asemalle oli majapaikastamme parin kilometrin matka ja koska meillä oli aikaa ja sää oli kaunis, kävelimme asemalle. Siellä etsimme lähijunien lippuautomaatin ja ennen kuin löysimme oikean laiturin (1 EST), oli pistettävä juoksuksi. Hikihän siinä tuli. Juna pysähtyi kaikilla asemilla, maisemia pääsimme ihailemaan vasta vähän ennen Tivolia, sitä ennen juna kulki tunneleissa tai puskissa. Minulla oli vanha Tivolin kartta mukana, sen avulla löysimme La Mensa Ponderarian, joka sijaitsee aivan Duomon vieressä. Kun pällistelimme aukiolla, jossain yläkerroksissa avautui ikkuna ja Giovanni huhuili meille avaavansa ulko-oven. Hän tuli kantamaan laukkumme yläkertaan, saimme avaimet ja lähdimme tutustumaan Tivoliin. 

https://lamensaponderaria.com/

Tätä majoitusta voin todellakin suositella!

Näkymä kattoterassilta

Kattoterassimme

Näkymä kattoterassilta

Jäimme kävelykadun varrelle lounaalle, sen jälkeen kiertelimme keskustaa ja vanhan kaupungin kujia. Paikalliset asukkaat eroavat suuresti roomalaisista; kaikki tervehtivät, ovat ystävällisiä ja kohteliaita.

Ennen majapaikkaan paluuta näytin Annalle, missä edelliskerralla asustelin ja kävimme pikkukaupassa. Giovanni oli laittanut meille jo hintaan kuuluvan aamiaisen valmiiksi tarjolle, söimme hedelmäsalaatit pois jääkaapista ja kävimme kattoterassilla katsomassa sieltä avautuvat näköalat. Naapuripihalla mies kylvetti ja ulkoilutti kahta pientä kilpikonnaa.

Kotikatumme Duomolle

Illemmalla kävelimme raput ylös vanhaan kaupunkiin ja menimme Taverna Quintilan terassille illalliselle. Viimeksi söin täällä mieleenpainuvan hyvän merellisen pastan, hyvä oli tämänkin kertainen, mutta hieman erilainen. Pois kävellessämme paikkoja pistettiin jo kiinni, vaikka kello oli juuri ja juuri kahdeksan. Hiljainen oli majapaikkammekin, kun yhdeksän aikoihin palailimme kotiin. 

Villa d'Este

Yö oli hiljainen, vasta aamukahdeksalta (?) Duomon kirkonkellot kalkattivat pitkään. Annalla oli hyvä yritys keittää meille espressot makean (croissanteja, keksejä ja hilloa) aamiaisen kostukkeeksi. Vettä tuli ensin väärästä paikasta, mutta minä sain kelvollisen kahvin. Kelloni heittäytyi taas lomalle; se oli pysähtynyt, kun illalla otin sen pois ranteestani.

Miksi reissaan mieluummin yksin?

A) Kun sanon, että nyt voitaisiin lähteä (ennen kuin Giovanni tulee laittamaan meille huomisen aamiaisen valmiiksi), tytär parahtaa "Eeeeiiiiiii!!!!! Mun pitää käydä vielä suihkussa, laittaa tukka ja meikata!"

Noin tunnin kuluttua lähdemme vihdoin ulos. Käymme Duomossa, joka on osittain remontissa ja kävelemme Villa D'Esteen. Kuljemme välillä eriksemme, minullehan paikka on jo entuudestaan tuttu. 

Käymme keskustassa salaattilounaalla ja matka jatkuu Ponte Gregorianolle, jonka lähettyviltä emme löydä Giovannin suosittelemaa ravintolaa. Haahuilemme sillan läheisillä pikkukujilla.

B) Lapsella on vessahätä, nälkä/jano tai sitten hän haluaa shoppailla. Kaikki kissat ja koirat pitää pysähtyä rapsuttamaan. Anna lähtee edeltä kämpille (pitää päästä vessaan), minä istun aurinkoiselle terassille stoutille ja kierrän vielä vanhan kaupungin kapeita kujia, etsien samalla meille illallispaikkaa. Tälle päivälle luvattin +26 astetta, siltä se tuntuukin. Silti paikalliset eivät luovu tikkitakeistaan tai nahkasaappaistaan. 

Palaan mutkien kautta Duomon aukiolle ja huhuilen Annaa (jotta tämä heittäisi minulle avaimet). Samainen vanhempi mies, joka eilenkin päivysti aukiolla, selittää minulle jotain (ettei ääneni kuulu, kun ikkuna on kiinni?), kunnes Anna vastaa WhatsAppilla olevansa kattoterassilla ja tulee avaamaan minulle ulko-oven.

Suihkun ja siestan jälkeen lähdemme keskustaan. Katsastamme kaksi iltapäivällä valikoimaani pizzeriaa; toisessa ei ole ketään ja toinen on jo sulkeutumassa. Palaamme vanhaan kaupunkiin ja jäämme Pizzeria Trevion terassille syömään. Ihan baarin näköinen paikka, josta paikalliset hakevat eväät mukaansa, mutta tilaamani pizza Napoli (kokki selittää, että hän tekee Margaritasta minulle Napolin) on erinomainen ja punkkupullo maksaa vain vitosen. Pysähdymme vielä kotimatkalla kahville, ilma on mitä ihanin ja tällä kerralla porukkaakin on mukavasti liikkeellä. Onhan vielä varhainen ilta Italian mittapuun mukaan. 

Seuraavaan kertaan jäi Tivolin ylle kohoavan kukkulan laella olevalle ristille patikointi.

C) Kämppäkaveri kuorsaa. Niin varmaan minäkin.

Trastevere, Rooma +30

Aamupäivällä hyvästelimme Giovannin, joka kantoi laukkumme lähes juosten kapeat raput alas aukiolle. Ostimme automaatista junaliput Tiburtinaan (2,60€/kpl), samoilla lipuilla pääsimme toisella junalla Terminin asemalle. Siitä suunnistimme Old Rome Apartmentiin, jossa Claudio kipitti portaat alas ja kantoi laukkumme ylös neljänteen kerrokseen. Hyvää treeniä, kuten hän totesi. Poika keitti meille espressot, ne juotuamme lähdimme kävelemään kohti Trastevereä. 

Tarkoituksemme ei todellakaan ollut katsella enää mitään nähtävyyksiä, mutta niin vain kävelimme suoraan Colosseumille. "Mama Afrika!" huutelivat mustat miehet ja yrittivät kaupitella kaikenlaista turhaa tilpehööriä. Siitä matkamme jatkui taas Monumento Vittorio Emanuel II:lle, ennen kuin ylitimme Tevere-joen ja saavuimme Trastevereen.

Tingin itselleni kympillä (ovh. 18€) samanlaisen feikki Desigual-laukun, jonka kolme vuotta sitten ostin täältä markkinoilta 12 eurolla. Söimme lounassalaatit Baccanalen terassilla, ennen kuin palasimme kämpille, kuvaten taas lempikirkkokupolini. Matkalla piti pysähtyä kahville, että pääsimme molemmat käymään vessassa.

Illalla menimme syömään Terminin lähettyvillä olevaan (yllätys, yllätys) albanialaisomisteiseen Aquila Nera Ristoranteen. Tarjoilijat olivat kovasti kiinnostuneita minun Albanian matkoistani. Jätimme shoppailut sikseen ja syötyämme kävelimme takaisin kämpille, aamulla on edessä aikainen herätys.

Trastevere, Rooma

Pullan ja cappuccinon jälkeen pakkasin tavarani, jätin avaimet huoneeni oveen ja ulko-oven lukitsematta, kun en ollut saanut mitään ohjeita, miten avaimien kanssa pitää toimia. Ostin Ostian juna-aseman automaatista päivälipun, joka maksoi vain 6€. Minähän alan oppia! Ilman mitään ongelmia vaihdoin Sao Paulossa metroon ja Piramidessa Terminiin menevään vaunuun. Terminissä bussipysäkki on niin selvästi merkitty, ettei minun tarvinnut edes kysyä, mistä H-bussi Trastevereen lähtee. Jäin kyydistä Isola Tiberinan jälkeisellä pysäkillä (Belli) ja lähdin kävelemään kohti hostelliani. Matkaa tuntui olevan sen verran paljon, että Vatikaaniin ei voi olla pitkä matka.

Sain petini neljän hengen dormista (olin varannut paikan yhdeksän hengen dormista), kävin suihkussa ja lähdin ulos. Hostellin ulkopuolella on kaunis puutarha, jossa on kahvila ja siellä järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Onneksi Rooman nähtävyydet tuli jo nähtyä Annan kanssa viime syksynä, nyt aion koluta kaikki Trasteveren kadut. Jäin oluelle aurinkoiselle Aristocampon terassille, ja kun paikka tuntui olevan kovin suosittu, tilasin vielä prosciutto-parmigianosalaatin. Sen verran poikkesin joen toisella puolella, että kävin Campo de Fiorilla ja ostin sen läheltä viinin jääkaappiin. 

Siestan vietin hostelin pitkällä käytävällä, jossa on wifi-yhteys ja sohvia joilla lepäillä. Keittiö on myös mukavan kokoinen, siellä tarjoillaan hintaan kuuluva aamiainen. Kävin vielä iltakävelyllä ja ostin reissun ensimmäisen italialaisjäätelön. Tuskin jää viimeiseksi. Trastevere oli täynnä turisteja, katusoittajia ja paikallisia iltakävelyllä. Yksi taikuri yritti tyhmillä tempuillaan kerätä tippiä läheisiltä terasseilta.

Sunnuntai oli Trastevere-päivä. Aamutaivaan pilvet haihtuivat, kun aamiaisen syötyäni lähdin kymmeneltä kävelemään joenvartta kohti Mercato di Porta Portesen markkinoita. Kyseessä ei ole mikään kirpputori, vaan uutta tavaraa 50 centistä lähtien. Sukkapari 1€, farkut 3€, kengät 5€ ja sitä rataa. Ostin kankaisen olkalaukun kympillä, luultavasti maksoin siitä liikaa. Sunnuntaista huolimatta kaupat olivat auki ja löysin ison marketin. Ostin sieltä lounastarpeet, vein tavarat kämpille ja jatkoin kävelyä Trasteveren kaduilla. Yhdellä aukiolla lauloi ja tanssi vanhempi nainen yksinään. ”Santa Loca”, totesivat ohikulkevat teinipojat. Miksikö Trasteveren kuvissani näkyy niin paljon ravintoloita ja terassivarjoja? Siksi, kun täällä oikeasti on niitä niin paljon.

Iltapäiväkävelyn jälkeen otin Doppio malto Peronin hostelin puutarhassa. Sen kahvila on sunnuntaisin suljettu ja respan mukaan puutarha on muutenkin hostelin asukkaiden käytössä, samoin wi-fi. Hostelilla ei ole parveketta eikä pyykinkuivaustelinettä, viritin narun keittion ikkunan taakse ja huuhtaisin päivän pyykin. Tällä reissulla en ole tarvinnut lainkaan pitkiä vaatteita, on niin hitokseen kuuma. Iltavaatteet menevät lähes käyttämättöminä kotiin. Huonekaverini, jenkkityttö, palasi myös päivän reissuiltaan, hän kärsii edelleen aikaerosta ja luultavasti menee tänäänkin aikaisin nukkumaan. Taidan jättää päivätorkut väliin taatakseni paremmat yöunet, viime yö meni taas valvoessa ulkona kuuluvan liikenteen metelin ja särkevien jalkojen takia. Edellisissä paikoissa yksin majoittuessani koivet eivät kolottaneet lainkaan, johtui varmaan siitä, että sain itse säätää lämpötilan ikkunoilla, ilmastoinnilla ja peitolla.

Ainoastaan naisille tarkoitettu Orsa Maggiore Hostel on siitä mukava, että vessat, suihkut ja keittiö pysyvät siisteinä, kun asukkaat huolehtivat niistä kuin kotona konsanaan. Toki naistenhuoneessa on huonotkin puolensa; saimme jenkkitytön kanssa seuraamme tädin, joka korvaleikkauksiinsa vedoten sulki ikkunat ja kattotuulettimen. Protestoimme ilman kuumuudesta, eikä meitä paljon lohduttanut, kun täti selitti, että olisittepa olleet täällä kesällä, kun oli 40 asteen helle. Suomalaiset taitavat olla ainoita, jotka tässä huushollissa (meitä on yhteensä kolme) ymmärtävät kuivauskaapin käyttöä. Muut levittävät astiansa tiskipöydälle kuivumaan. Roomalaisista naisista jotkut ovat anorektisen laihoja iästä riippumatta, pienten lasten äideistä lähtien. Omat liikakilotkin on helppo antaa anteeksi, kun vastaan tulee noita ryppyisiä, luisevia naisia.

Ilta ei ehtinyt vielä viilentyä, kun lähdin ulos kävelemään. Kävin Santa Maria della Scalassa sytyttämässä kynttilät ja aikani ruuantuoksuja haisteltuani jäin Cajo & Cajon terassille syömään pizza Napolin. Jälkkäriksi tällä kertaa kirsikkajäätelö. En edelleenkään tajunnut, mikä tötterö on italiaksi, mutta myyjä muisti minut eilisestä ja tiesi, mitä haluan.

Maanantai oli ”Rooma-päivä”, eli menin joen toiselle puolelle. Tarkoitukseni oli vain käydä tsekkaamassa, mistä lentokentälle menevä shuttle-bussi lähtee, mutta kun Pietarinkirkko tuli näkyviin, kävelin kuvaamaan senkin. Kyselin bussipysäkkiä poliisipartiolta, eivät tienneet. Seurasin yhtä matkalaukkua perässään vetävää naista ja nyt tiedän, mihin minun pitää huomenna suunnistaa. Kävelin siitä sitten vielä Piazza di Spagnalle ja Fontana di Treville, joka on remontissa, mutta senhän minä tiesinkin. Tarkoitus oli kasvattaa luukirkko-kokoelmaani (Serbian Niš ja Portugalin Evora), mutta kun Il Convento dei Cappuccinissa ei saanut kuvata, kävin vain museon myymälässä. Kävelin vielä kuvaamaan Monumento a Vittorio Emanuelen ja Colonna Traianan (minua niin viehättävät nuo katoliset kirkonkupolit). Kenkävalintani oli näin pitkälle lenkille huono, jalkapohjia alkoi sandaaleissa aristaa, kun kilometrejä kertyi mittariin sentään 14.

Palasin kämpille, vaihdoin aamutossut jalkaan, otin oluen mukaani ja menin puutarhaan kirjoittamaan kortteja. Nyt pitäisi vielä löytää postilaatikko jostain. Vaihdoin lenkkarit jalkaan ja kävin marketissa ostamassa kolmioleivät ja hedelmiä lounaaksi. Suihkun jälkeen olikin siestan aika.

Puisissa koroissaan kopisteleva korvavaivainen osoittautui mukavaksi transsylvanialaiseksi rouvaksi, joka on työmatkalla Firenzeen. Illalla lähdin haahuilemaan Trasteveren kujille ja viimeiselle illalliselle jäin kiinalaisravintolan terassille. Naapuripöydässä sattui istumaan isä+poika Brasiliasta ja minulla taas portugalin sanat ja lauseet hukassa. Matkalla keittiöstä terassille tilaamani viinin väri vaihtui valkoisesta punaiseksi. Tuli syötyä sen verran paljon (lasku vain 12,20€ sis. viini ja kahvi), etten edes jäätelöä jaksanut.

Viimeinen matkapäivä oli puolipilvinen, mutta erittäin hiostava (+31). Jätin tavarani säilytykseen ja kävelin Isola Tiberinalle. Sen kävelysillalla musta mies myi kangaslaukkuja 25 eurolla, joten tein markkinoilla hyvät kaupat. Onnistuin löytämään kaksikin postilaatikkoa Trasteveren puolelta. Katoliset papit ovat tehneet ensi vuodelle oman poikakalenterin. Hostelin puutarhassa joukko naisia keskustelee johonkin yhteisöön liittymisen säännöistä. Nuoret (amerikkalais)tytöt puolustavat haluaan tanssia ja käydä baareissa.

Kävin iltapäivällä lounaalla, harkitsin Aristocampon salaattia (ainoa kunnollinen tällä reissulla), mutta päädyin La Scala in Trasteveren terassille mix-salaatille (ei mistään kotoisin) ja pekoni-sienipastalle, joka oli muuten hyvää, mutta aivan liian suolaista. Ja tänään oli tarjolla haitarinsoittoa! Kävin hostelilla suihkussa ja vaihdoin puhtaaat vaatteet päälle. Loppuajan vietin netissä ja latasin akkuja.  

Lähdin ajoissa kävelemään shuttle-bussin pysäkille ja ehdin vielä istahtaa kahville ennen bussin tuloa. Bussilippu maksoi 6€, eli kuten epäilinkin, minua tullessa huiputettiin, kun lippu kentältä Terminille maksoi 15€, tosin silloin kyseessä oli pikkubussi. Matka kentälle kesti reilun puoli tuntia ja kentällä oli vielä aikaa ostoksille ja kirjan lukemiseen. Aikataulussa laskeuduin hyisen kylmään Vantaan yöhön.