Syyssateita

Säätila muuttui samalla hetkellä, kun kuukausi vaihtui. Syyskuun ensimmäinen viikko oli sateinen ja kolea, siitä huolimatta kävin pari kertaa uimassa Keravanjoessa. Minusta tuntuu, että viileä vesi auttaa olkapään kolotukseen. Eipä ollut ruuhkaa rannalla. Naisten Pankin Vantaan osasto avasi syyskauden suunnittelukokouksella, johon osallistui kahdeksan aktiivia. Kävin Honkanummella hoitamassa kukat ja hain Ikeasta syksyn sävyihin sointuvia kynttilöitä. Pyysimme naapurit meille syömään, kiitoksena talon vahtimisesta ja kukkien kastelusta. Tuntuu mukavalta, kun tytöt ovat kuin kotonaan, eivätkä vierasta lainkaan.

Äiti istuu Virekodin ruokailuhuoneessa yksin (Aarnoa ei voi oikein laskea läsnäolijaksi). Hän on tyhjentänyt pöydällä olleen kukkavaasin, joka veden limaisuudesta päätellen on ollut siinä jo jonkin aikaa, ja silpunnut kaikki kuivuneet kukat pitkin pöytää, lattiaa ja omaa syliään. Ehkä hän yritti pelastaa vielä jonkun käyttökelpoisen kukanvarren? Heitän silput roskiin, siivoan pöydän, lattian ja puhdistan äidin vaatteet. Lähdemme äidin huoneeseen laittamaan hänen hiuksensa. Äiti on tänään päässyt käymään viikoittaisella suihkuvuorollaan.

Syksyn kirjoja:
Tuomas Kyrö "Kunkku". Suomen monarkian loppuessa ja linnankin rapistuttua kuninkaasta tulee tavallinen Pena, joka asettuu yh-isäksi Vantaalle ja työllistyy TE-keskuksen toimesta kodinkoneliikkeeseen varastoapulaiseksi. Sillä aikaa vaimo Sofi (nuoruudenrakastettu Tallinnasta) liehuu ympäriinsä parantamassa maailmaa Bonon ja muiden julkkisten kanssa. 

Peter Høeg "Norsunhoitajien lapset". Mielikuvituksellinen tarina sisaruksista, jotka yrittävät estää vanhempiaan toteuttamasta kaikkia hullutuksiaan. Kirjailijan kaunis kuvaus saa kiinnostuksen heräämään Fanøn saarta kohtaan.

Susanna Alakoski "Sikalat". Karu kertomus Suomesta Ruotsiin paremman elämän toivossa muuttaneista työläisperheistä, jotka asutetaan kerrostaloalueelle, "Sikalaan". Alakoski kirjoittaa alkoholistiperheen elämästä hyvin todentuntuisesti.