Oivasta ei sitten tullutkaan isona opaskoiraa. Tein lyhyen työkeikan ja toimistolla surtiin, kun Oiva oli menehtynyt lyhyen sairastelun jälkeen. Tsemppiä Laura!
Hannu aikoo hankkia itselleen Harrin vanhan Uralin. Minä en tähän projektiin halua osallistua ja kielsin tuomasta sitä meidän tontille, riittää kun yksi moottoripyörä jo seisoo tallissa käyttämättömänä. Voin toki tulla sivuvaunun kyytiin, sitten kun pyörä on kunnostettu. Mutta toisaalta... minullahan on ajamiseen oikeuttava ajokortti ja tämä voisi pysyä pystyssäkin, toisin kuin Virago jonka ajoin nurin kolme kertaa.
Mökkiviikonlopun jälkeen nukuin huonosti, mahtoiko täysikuu valvottaa? Turhaan heräsin jo viideltä, taivas oli pilvessä eikä kuunpimennystä näkynyt kuin jossain Pohjois-Suomessa.
Ennen reissua ehdin vielä käydä äidin luona Virekodissa, pilatestunnilla ja Wellingtonin vetämässä iloisessa zumbassa: "Uksi, kaksi, umpari! Uksi, kaksi, umpari! Kaikki huvin?" Poikkesin myös ipanoita katsomassa; isommat oli komennettu läksyjentekoon, Noel ei vieläkään viitsi lähteä kävelemään, kunhan vipeltää pitkin lattiaa ja hokee "Kato, kato".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti