lauantai 9. huhtikuuta 2016

Nyt on kevät!


Huhtikuun alussa viimeisetkin lumenrippeet sulivat pihalta, uimarannallani oli vielä pieni varjoinen joenmutka jään peitossa. Eiköhän sekin sula, ennen kuin toukokuussa aloitan uimakauteni. Ennen Italian matkaa yritän tehdä joka päivä jonkun liikuntasuorituksen, edes reippaan kävelylenkin. Lauantaina ostimme puutarhamultaa ja lisää kukkia, samalla veimme kukat haudalle. Hannu suostui siirtämään autokuumeensa vuodella eteenpäin ja keskittyi neukkupyöränsä huoltamiseen. Hän oli onnessaan, kun sai sen käymään. Söimme vaihteeksi kreikkalaista ruokaa; lammasta minttukastikkeessa, lohkoperunoita/bataattia ja fetasalaattia.


Sunnuntaina oli hieno sää ja hyödynsimme sen pihahommiin. Hannu kaivoi esille fillarit ja terassikalusteet ja pesi ikkunat ulkopuolelta. Minä aloitin pihan haravoinnin ja kunnostin kukkapenkit. 

Tontin rajalta löytyivät kevään ensimmäiset valkovuokot. Ilmassa lensivät kärpäset ja sitruunaperhoset. Pyörälenkit saivat jäädä johonkin toiseen päivään, iltapäivällä grillasimme kasviksia ja broileria ja söimme ensimmäisen kerran pihalla. Seuraavakin viikko oli aurinkoinen ja lämmin. Maanantaina kävin äidin kanssa kävelylenkillä, kotona jatkoin pihan haravoimista. Runsas ulkonaolo ja liikunta auttoivat unirytmin palautumiseen ja nukuin yöt pitkästä aikaa kohtuullisen hyvin.


Iltaisin jatkoimme syksyn Balkanin retken suunnittelua ja varasimme joitakin majoituksia reissun alku-ja loppupäästä Montenegrosta, Albaniasta ja Makedoniasta. Siihen väliin jätimme vielä aukon siirtymisiä ja Albanian mielenkiintoisia kohteita varten. Keskiviikkona pidin Helsinki-päivän ja kävimme Tuulan kanssa JuFussa lounaalla ja Anteneumissa katsomassa Auguste Rodinin hienot veistokset ja Japanomania-näyttelyn.


Ateneumin puhtaassa sisäilmassa oli miellyttävän helppo hengittää. Vaikka olen vain koivun siitepölylle allerginen, olen jo joutunut aloittamaan antihistamiinikuurin helpottaakseni silmien ja nenän kutinaa.

Seuraavakin lauantai oli aurinkoinen ja lämmin. Lenkin jälkeen grillasimme ja söimme pihalla. Illalla kävimme Maijan synttärikemuissa, jossa tapasimme kaikki ipanat, ennen kuin lapset ja vanhukset lähetettiin kotiin nuorison jäädessä juhlimaan keskenään. Pitäisikö tässä tuntea itsensä vanhaksi, kun kaikki kauniit tyttäremme ovat jo kolmekymppisiä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti