Vaihteeksi kotona

Sanotaan, että lentokoneella matkustaessa sielu ei pysy perässä. Näin minulle taisi käydä, kun myöhäisestä kotiintulosta huolimatta en millään meinannut saada unta. Katsoin kelloa viideltä, seuraavan kerran puoli kahdeksalta. Onneksi aamulla ei ollut tarvetta nousta aikaisin. Pyöräytin pari koneellista pyykkiä, jotka kuivuivat terassilla. Ihanaa, kun on jo näinkin lämmintä ja linnut jaksavat laulaa kevättä. Ei häkkilintuja, kuten Espanjassa. Ja todellakin; tervetuloa Suomeen! Jääkaappi huusi tyhjyyttään ja käynti lähikaupassa kauhistutti hinnoillaan. Tuoreet kurkut, tomaatit ja paprikat maksavat mansikoita. Pakkohan tähän on taas tottua...

Katupölyä on valtavasti ilmassa. Toivottavasti kaupunki hoitaa hiekoitushiekat pois mahdollisimman pian, että pääsemme pyöräilemään. Tänä keväänä pääsen koivun siitepölyä karkuun vain 10 päiväksi.

F-hoone

Ami karautti Lohjalta meille ja lähdimme viettämään Tallinna-päivää. Kävelimme Telliskiveen, vanha tori oli purettu ja purkutöitä jatkettiin ympäröivissä kerroistaloissa. Toivottavasti alueesta ei tehdä liian kliinistä ja menetetä vanhaa tunnelmaa. Menimme syömään F-hooneen, jossa saimme odottaa ruokiamme tunnin (tilauksemme taisi unohtua), emmekä ehtineet vanhaan kaupunkiin ostoksille. No, seuraavan kerran varaamme enemmän aikaa ja sääkin toivottavasti on jo kesäisempi. Hannu haki meidät satamasta, kun vappukuoharit mukanamme palasimme Helsinkiin.

Lauantaina oli huikean hieno sää, harmi vain, että aikaa kului autossa istumiseen; kauppareissulla, auton koeajossa ja Lohjalla käydessä. Synttärikakkua söimme niin Suvilla kuin Virekodissakin. Noel vierasti aluksi Hannua, mutta hetken kuluttua hän kapusi sohvalle Hannun kainaloon tuomani kirja mukanaan. Ehdimme sentään illaksi kotiin avaamaan tämän vuoden grillauskauden.

Espanjassa minulla oli tapana sanoa hyvätpäivät vastaantuleville vanhemmille (70-100 vuotiaille) paikallisille. Vantaalla on mukavaa, kun lenkillä sen ikäiset herrasmiehet tervehtivät. Andalusia-reissu sai meidät muutenkin innostumaan taas Espanjasta ja sen kielestä. Jos tulevaisuudessa aion toteuttaa camino-haaveeni, on siinä hyvä syy ilmoittautua espanjan kertauskurssille.

Mukavaa olla taas kotona kokkaamassa lempiruokia, mm. pulled beef -tortilloja, salaatteja, vuohenjuusto-punajuurikeittoa ja lohta fenkolikastikkeella.

Kevään kirjoja:

Ruth Rendell ”Veden lumo”. Koukuttava trilleri lontoolaissiskoista, joiden lapsuuden tapahtumat vaikuttavat näihin vielä aikuisinakin.

Carlos Ruiz Zafon ”Marina”. Kaksi edellistä lukemaani Zafonin kirjaa olivat pienoinen pettymys, tässä on samaa mukavaa mystiikkaa kuin ”Tuulenvarjossakin”.

Joel Haahtela ”Katoamispiste”. Helsinkiläinen mieslääkäri/kirjailija (mikä yhteensattuma!) törmää ranskalaisnaiseen, joka on tullut Suomeen etsimään kadonnutta ex-miestään. Luen kirjaa toista kertaa, jälleen minua viehättää Haahtelan herkkä kirjoituskieli. Mielessäni mietin, että hän on lääkärinä takuulla yhtä lempeä ja empaattinen kuin kirjailijana.