Vaihteeksi kotona - lempeän lämmin elokuun alku

Kävin alkuviikosta Lohjalla Mainiokodissa katsomassa äitiä, jonka kunto on kevään ja alkukesän aikana huonontunut. Joko nyt on se Altzheimerin kuudes vaihe menossa? Itsekseni epäilen, että jalkojen alta pettäminen ja tajuttomuuskohtaukset johtuvat enemmänkin nestehukasta (kuten kaksi vuotta sitten), puhukoot hoitajat mitä haluavat. Kun häntä auttaa, maistuu niin kahvi kuin mehukin ja ruoka menee suuhun, kunhan hän ymmärtää lusikan merkityksen.

Kotimatkalla nappasin Onnin kyytiini, olimme sopineet, että hän tulee meille yökylään ennen koulun alkua. Miten nämä ipanat aina kasvavat, kun mummun silmä välttää? Onnista on kehittynyt komea poika, kohtelias ja lempeä hän on ollut pienestä pitäen (villi ja vilkas kotona ja koulussa). Grillasimme aurinkoisella pihalla ja loppuillan pelasimme Skip Bota, Onnin voittaessa suvereenisti. Mistään vieraskoreudesta ei voi todellakaan puhua. Yöllä kuului satavan rankasti ja Onni nukkui sikeästi vinttikamarissa. Aamulla sade jatkui ja aamiaisen jälkeen jatkoimme korttipeliä. Suvi soitti ja Onni vaihtoi tarjolla olevat Pulled Beef -tortillat Jumboon ja sen tarjoamiin herkkuihin. Loppuperhe kävi meillä pikaisesti ja vei Onnin mennessään.

Torstaina oli kesän viimeinen kirkkokonsertti Laurin Päiväkonsertti -sarjassa, esiintyjänä Avara Duo (Aapo Heinonen ja Lotta-Maria Pitkänen). Polkaisin kirkolle fillarilla, Hannu tuli perässä autolla. Konsertin jälkeen tein pitkästä aikaa Haltialan-lenkin. Heti huomasi, että pyöräily on jäänyt viime aikoina vähiin. Kotimatkalla kävin Jumbon Forexilla vaihtamassa valuuttaa, ennen kuin palasin kotiin valmistamaan simpukkapastaa.  

Perjantaina tuli vettä kuin Esteristä. Jaoimme viikkosiivouksen, kävin pienellä lenkillä (varusteistahan se on kiinni) ja palasin kaupan kautta kotiin. Baltian herkkujen ja grilliruokien jälkeen on syytä keventää ennen seuraavaa reissua. Tiedä sitten, onnistuiko se, kun tein halloumi-mansikkasalaattia. On muuten törkeän kalliit marjat ja sienet meidän toreilla vrt. Riika/Tallinna!

Hannu keräsi viinimarjat, tein niistä likööriä ja hyytelöä, joka ei hyytynyt. Mistään kolmesta lähikaupastamme ei löytynyt hyytelöimisainetta, kolmannessa minulle myytiin säilöntäainetta hyytelöimisaineena. Liruahan siitä tuli! Aion käyttää makean punaherukkalirun patoihin ja kastikkeisiin, sekä salaatinkastikkeena chilillä ja soijalla ryyditettynä. Lirulla voin myös löysentää syksyn mustamarja-aronia-hilloa, siitähän tulee sellaisenaan liian tymäkkää. Mustaherukat päätyivät kaikki likööriin tai pakastimeen.