Syyssateita ja -puuhia

Naisten Pankki Vantaa

Syyskuun viimeisenä lauantaina Naisten Pankki Vantaa osallistui Tikkurilan maalaismarkkinoille ja teimme mukavan tilin lahjoitettavaksi kehitysmaiden naisten auttamiseksi. Kävihän siinä joku persu(mies) kyselemässä, että mikä ihmeen Naisten Pankki, missä on miestenpankki ja miksi emme auta kotimaan köyhiä. Eikös juuri Perussuomalaiset ole olleet sitä mieltä, että kehitysmaiden köyhiä pitää auttaa heidän omassa maassaan, että pysyisivät siellä?
 

Roosa nauha -ruusut

Rooman reissun jälkeen jatkuivat Rekolan Raikkaan jumpat ja lapsenvahtikeikat Lohjalla. Kävin Helsingissä UMO:n lokakuun lounaskonsertissa Savoyssa ja sen jälkeen Tuulan kanssa lounaalla kaupungintalon ravintolassa.

Sää jatkui sateisena ja illat pimenivät nopeasti. Ostin ikkunalaudalle seisovan tähden, ei yksi tähti joulua vielä tee, tämä nyt vain valaisee pimeitä iltoja. Tein mustamarja-aroniahilloa, pihlajanmarja-porkkanahilloa ja uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja yrtti-valkosipuliöljyssä.

Tallinna

Frank, Tallinna

Koululaisten syyslomaviikolla sää onneksi kirkastui. Hain Onnin meille ja teimme päiväristeilyn Tallinnaan. Ajattelin, että hän on ansainnut kunnon burgerin ja kävimme Frankissa syömässä. Kaiken cokiksen, kahvin (!) ja karkinsyönnin jälkeen poika kävi kierroksilla, mutta oli kuulemma nukkunut vintissä hyvin. Aamupäivällä pelasimme Skip Bota ja vein Onnin parturiin, ennen kuin hän lähti kotiin.

Ensimmäiset yöpakkaset pudottivat puiden lehtiä ja kaunis viikonloppu houkutteli pihalle haravoimaan. Naapurin Tomi auttoi puhaltamalla suurimman osan lehdistä valmiiksi kasoiksi, jotka kuskasimme takapihan kompostiin. 

Pääsimme pitkästä aikaa siskon lihapatojen ääreen, kun lähdin Amin ja Roksun kanssa aurinkoisessa syyssäässä sieneen Raaseporin metsiin. Matkalla kävimme Virkkalan Mainiokodissa katsomassa äitiä, jolla oli ollut taas huono aamu. Jalat olivat menneet alta ja hänet oli laitettu sänkyyn lepäämään. Häneltä jäi kuulematta ja näkemättä Fredin konsertti, jossa soitti Lohjan kaupunginorkesterin kvintetti. Hannu ei voinut lähteä sienimetsään, hänen hommakseen jäi putsata kaksi korillista suppilovahveroita. Loppuillan ohjelmassa oli perinteisesti syömistä, saunomista ja Skip Bota. Seuraavana iltana ehdin pitkästä aikaa zumba-tunnille, sen jälkeen urakoin sienet pannun kautta pakastimeen.

Keskiviikoksi saimme Noelin hoitoon. Kävimme lähikaupassa (Jumbo! huudahti poika) ja leikkipuistossa. Kävelymatkalla katsoimme junia, kuorma-autoja ja kaivureita. Kun kerroin, että huomenna sataa lunta, Noel suunnitteli jo lumiukkojen tekoa. Lumisade alkoi yöllä ja aamulla Hannu lähti kesärenkailla Tikkurilaan lääkärikäynnille. Ajan renkaanvaihtoon saimme vasta parin viikon päähän.

Syksyn kirjoja:

Veijo Meri "Manillaköysi". Tuskin koskaan luen sotakirjoja, mutta nämä mainiot tarinat eivät kertoneet varsinaisesti sodasta, vaan sotilaiden kommelluksista niin rintamalla kuin lomalle lähtiessä.

Han Kang "Vegetaristi". Booker-palkittu kirja kertoo etelä-korealaisesta naisesta, joka ensin lopettaa lihan syönnin ja lopulta syömisen kokonaan. Ilmeisesti hän kuvittelee kuuluvansa enemmän luontoon kuin ihmiskuntaan. Erikoinen tarina.

Anilda Ibrahimi "Ajan riekaleita". Lapsuudesta asti yhdessä kasvaneet albaanityttö ja serbipoika rakastuvat teineinä ja sisällissodan aikana kadottavat toisensa. Aikuistuttuaan kumpikin asettuu tahoilleen ja jatkaa omaa elämäänsä, mutta lupaus etsiä toinen on täytettävä. Voiko niin monen vuoden jälkeen enää löytää toisensa henkisesti?

Helena Sinervo "Runoilijan talossa". Sinervon 2004 Finlandia-palkittu elämäkerta runoilija Eeva-Liisa Mannerista (1921-1995) on kiinnostava ja sitä on mukava lukea. Itsekseni ihmettelen, onko Sinervolla ollut käytettävissään näin paljon faktatietoa (esim. päiväkirjoja), vai onko kirja puhtaasti mielikuvituksen tulos.