Lokakuu - ihan parasta!

 

Syksyllä syntyneenä lokakuu on ehkä paras tietämäni kuukausi. Varsinkin, jos on kuulaita, aurinkoisia päiviä ja yöpakkasten jäljiltä ruskan sävyjä luonnossa. Sateinenkin sää kelpaa minulle, silloinhan supparit nousevat metsiin! Tänä vuonna lokakuulla on aivan erityinen merkitys, kun Suomi avautuu koronarajoitusten poistuessa. Nyt baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan pöydille! Varasimme jo yhdet konserttiliput ja lähes joka viikolle on tarjolla hyvä matinealeffa. Luvassa on myös Tallinnan reissu ja loppukuussa pääsemme Meri-Teijoon viettämään mökkiviikkoa.

Fiskars; Maan Maut - sadonkorjuumarkkinat

Fiskars

Lauantaille oli luvassa sopivaa säätä kauden viimeiselle moottoripyöräajelulle ja synttärisankari toivoi pääsevänsä Fiskarsin sadonkorjuumarkkinoille. Ajelimme vanhaa Turuntietä ja mutkittelimme Sammatin ja Karjalohjan kautta Fiskarsiin, jonka torille oli kerääntynyt lähialueen tuottajia myymään satoaan. Harmin paikka; lupasin tarjota pullakahvit Backers Bakers -leipomokahvilassa, mutta se onkin suljettu viikonloppuisin.

Raaseporin linnanrauniot

Seuraava toivomani pysähdyspaikka oli Raaseporin linnanrauniot, siellä ei olla käytykään moneen vuoteen. Kaikki oli suljettu, myös kahvila, joka sukutarinan mukaan on kummisetäni synnyinkoti, tosin siitä minulla ei ole mitään todisteita. Vessakin oli lukittu, kävin puskapissalla. Tarkoitus oli jatkaa Fagervikiin, mutta kun senkin kahvila on avoinna vain kesäaikaan, suuntasimme 51:stä kotiin. Ei tullut kutsua saunomaan Raaseporiin (Suomi ei olekaan vielä kokonaan auki), kylmissämme koukkasimme Jumbon Alkoon hakemaan kauden ensimmäisen glögin.

Kotiin päästyämme Hannu laittoi tulet pihagrilliin, paistoimme siinä viimeiset maissit ja makkarat, jotka söimme lämpimässä autotallissa istuen. Aikas hieno synttäripäivä, varsinkin, kun juttelin pitkään ex-työkaverini Irenen kanssa.

Tämän päivän ajelulle puin ajovarusteiden alle pitkät kalsarit, takin tikkivuoren ja kypärämyssyn. Ensimmäisen ja viimeisen kerran, sillä illalla laitoin Hondan seisontavakuutukseen. Kilometrejä kertyi tälle kaudelle reilut 3.000 km + DragStarilla 1.200 km. 

Kopparö, Raasepori

Yöllä kuuntelin raivokasta sadetta, melkein odotin ukkosen jyrisevän. Aamupäivän aikana taivas selkeni ja pilvet katosivat kovan tuulen myötä. Olimme luopuneet ajatuksesta lähteä Hondalla, koska sääennuste lupasi vielä tälle päivälle huonoa keliä ja autoon mahtuvat kaikki ruuat, kumisaappaat ja varuiksi uusi sienikuivurikin. Jätimme "pojan" porisemaan kylppäriin ja lähdimme innoissamme ajamaan kohti Tammisaarta.

Alli, Pro

Olimme perillä tunnin ennen mökin oven automaattista avautumista (koodilla). Sitä odotellessa siirsimme tavarat mökin terassille ja söimme mukaan ostamani salaattiannokset. Ulkona istuessa tuli vilu ja sisään päästyämme keitin kahvit, samalla laitoimme tavarat paikoilleen.

 

Joutsen, Pro

Tämäkin riittäisi meille.

Teimme iltakävelyn leirintäalueen ympäri ja kävimme katsomassa Joutsen-mökin, jonne voisimme joskus majoittua lasten tai kavereiden kanssa.

Illan hämärtyessä uskaltauduin uimaan, ei ollut lainkaan niin kylmää vettä kuin etukäteen pelkäsin. Kävin mökkiseinän toisella puolella naistenvuorolla suihkussa (sauna lämpiää vasta keskiviikkona) ja meinasin jäädä lukkojen taakse, sisäpuolelle. Onneksi asumme seinän takana ja kävin koputtelemassa saunan seinään ja Hannu tuli päästämään minut ulos. Illemmalla ihailin terassilla tähtitaivasta, ennen kuin siirryimme sisälle lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

 

Oli hiljaista (vain seinäkello raksutti) ja pimeää (vain terassin lyhtyyn jättämäni kynttilä lepatti). Harvoin pääsemme näin pimeään paikkaan, olisi pitänyt pakata kaukoputki auton kyytiin.

Luontopolku

 

Aamupäivällä lähdimme kiertämään luontopolkua. Varauduimme tuuliseen säähän liioitellen, metsässä oli tyyntä ja saimme riisua takit pois. Reitti on todella hyvin merkitty, en edes minä pääse eksymään.

 

 

Halusin kiertää loppulenkuran toisin päin kuin keväällä Timon kanssa, koska menen jyrkät mäet mieluummin ylös kuin alas. Tosin myötäpäivään kävellessä ne ovat edessä lenkin loppuvaiheessa, jolloin voimat saattavat olla jo vähissä. Jos kunto on huono tai muuten väsyy helposti, on paras kiertää lenkki vastapäivään. Maaruskaa alkoi olla jo näkyvissä paikoitellen, lähinnä mustikanvarvuissa.

 

Jätin Hannun kävelemään omaan tahtiinsa ja kuljin omaa vauhtiani. Poistuin luontopolulta toista kautta ja ohitin Pron uudet lomamökit, jotka taitavat kaikki olla nyt tyhjillään. Laiturissa oli vielä muutamia veneitä.

 

Pikku Myyn Linna

Kävin kurkkaamassa Pikku Myyn Linnan, tällä kerralla emme mene grillaamaan, kun olen taas muutenkin varannut liikaa ruokaa mukaan. Naapurit eivät olleet mökissään ja kävin naku-uinnilla, ennen kuin Hannu palasi mökkiin ja suihkuun. Mökiltä mökille kilometrejä kertyi 12 kauniissa syyssäässä pehmeitä metsäpolkuja kävellen. Olin luvannut tarjota Hannulle oluen KopparÖlin terassilla, mutta ravintola on syyskuussa auki enää viikonloppuisin. Tasasimme lenkkioluen omalla terassilla, söimme possu-kaalipataa ja menimme päikkäreille. Illalla tapastelimme, lueskelimme ja minä katsoin omia tv-ohjelmiani. 

 

Sienimetsään

 

Keskiviikkona odotimme ruokavieraita, sitä ennen ehdimme lähteä omia polkujamme pitkin etsimään sieniä. Etukäteen olin ajatellut, että tuskin täältä löytyy muuta kuin karvarouskuja, mutta ei täällä ole niitäkään! Lohjalainen vaunuilija-Risto kehui tietenkin löytäneensä kaikenlaisia tatteja. Itse löysin vain pieniä suppareita, Risto huusi vielä perääni "Et sitten ottanut näitä kantarelleja!" Metsässä oli taas liikaa keltaisia lehtiä. Hannu oli löytänyt sormenpään kokoisia suppareita ja kantarelleja, paistoin sienet pannulla ja lisäsin ne kanapataan. Onneksi olin varautunut vasta aluillaan olevaan sienikauteen ja pakkasin mukaan viimeiset kuivatut sienet. Kumpparit ja sienikuivuri saivat pysyä autossa...

 

Päivän suuri sienisaalis

Puolenpäivän jälkeen "kolmas siskoni" ilmoitti, että he lähtevät nyt Bemarilla Lohjalta. Lähetin lossin aikataulun ja kuvat Kopparön tienviitoista. Vieraita odotellessa esivalmistin kanapadan, laitoin riisit kiehumaan ja tein salaatin. Vieraat toivat tullessaan St. Honorén ihania leivonnaisia.

St. Honoré

Ruuan syötyämme kiersimme kävellen leirintäalueen. Lohdutin vieraitamme, että lenkki on niin lyhyt, että se onnistuu ajosaappaillakin. Kävimme katsomassa vanhan kivinavetan perustukset, hienon hiekkarannan ja Joutsen-mökin, jonne hekin mahtuvat yökylään. Palasimme mökille kahvittelemaan ja nauttimaan Honorén leivoksista. En saanut seuraa naisten saunavuorolle (uimisesta puhumattakaan). Mukavien vieraiden lähdettyä menin saunaan, merivesi tuntui sen jälkeen paljon kylmemmältä kuin edellisinä päivinä. Kolme kertaa löylyyn, kaksi kertaa uimaan.

Dagmarin lähde

Torstaina pakkasimme auton ja siivosimme mökin niin, että ehdimme lossille ennen sen kuskin ruokatuntia. Alunperin olimme suunnitelleet jäädä lounaalle Tammisaareen, mutta kello oli vielä liian vähän, suuntasimme hetken matkaa Hankoon päin ja käännyimme Dagmarin puistoon.
 

Dagmarin lähde

Kävimme katsomassa prinsessa Dagmarin lähteen ja laskeuduin raput alas kauniille rannalle. Kesäaikaan se olisi hieno paikka käydä uimassa ja vaikka syödä eväät. Nyt oli tuulinen sää, emmekä viihtyneet puistossa pitkään.

Tarkoitus oli käydä kotimatkalla Backers Bakersissa pullakahvilla ja ostamassa tuoretta leipää kotiin. Vieraamme toivat eilen niin paljon leivonnaisia, että niistä riitti kotiinkin ja ajoimme leipomon ohi Fiskarsiin.

Fiskars Village

Adam Detre: Water #3 Jalava

Fiskars Village

Fiskars Village on nyt syksyisen värikäs, yksi tilausajobussi jäi parkkiin, muuten joenvarren tiellä oli rauhallista. Lokakuun alussa kylässä on Maan maut - Sadonkorjuumarkkinat. Ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä ja veimme Ilonalle synttärilahjan, Noelin näin pihalla vilaukselta. Eilisestä ruuasta jäi kypsää riisiä, lisäsin siihen Dagmarin puistosta löytämäni herkkutatin, sipulia, vuohenjuustoa ja kermaa. Siitä tuli mainio lisuke savulohelle. Hannu lähti käymään Tuusulassa, minä menin lähimetsään, löysin muutaman karvalaukun ja pieniä suppiksia. Vielä ei kannattanut ottaa uutta kuivuria käyttöön.

Kopparö, Tammisaari

 

Eija ja Timo kutsuivat meidät parin päivän mökkivierailulle Tammisaareen. Kopparö on vanhastaan meille tuttu, mutta PRO:n uudet mökit eivät. Viimeksi etsimme lasten kanssa riippusiltaa ja luontopolun alkua, mutta se jäi silloin löytymättä. Mökillä meidät vastaanotti myös kaksi pientä pomeranian pentua, Jasse ja Wili. Saimme käyttöömme mökin parven (jonne pikkukoirat eivät pääse kiipeämään). Joimme tervetulokahvit, Timo oli leiponut marjapiirakan. Teimme kävelylenkin leirintäalueen ympäri, muutamissa vaunuissa taisi olla talviasukkaitakin. Menimme taas innolla saunaan, sillä aikaa Timo valmisti lohirisottoa. Illalla kaivettiin UNO-kortit esille.

 

 

 

Aamiaisen jälkeen jätimme pienet pusukoirat Eijan hoiviin ja lähdimme kiertämään vajaan kahdeksan kilometrin luontopolun. Riippusilta oli (periaatteessa) suljettu, mutta huoltotöitä tekevä nuorimies antoi meille luvan jatkaa matkaa. Ei siellä sitten muita ollutkaan. Paikoitellen oli vielä kosteaa, mutta kuraiset kohdat pystyi hyvin väistämään kaartamalla polulta metsän puolelle. Reitti oli vaihtelevaa, miellyttävää maastoa, sen varrella on kolme nuotiopaikkaa ja yksi hieno uimaranta. Metsässä kävellessä olisi kuulunut ainoastaan linnunlaulua, mutta Hangossa oli meneillään armeijan ampumaharjoitukset ja vähän väliä kuului papatusta ja kuminaa.

Palasimme mökille, pakkasimme eväät reppuun ja menimme sataman grillikatokseen kahvittelemaan ja grillaamaan makkarat. Pääsimme taas saunaan ja illaksi tein meille kanapataa. Oli oltu niin paljon raittiissa ilmassa, ettei jaksettu kauan valvoa.

Keskiviikkona oli aurinkoinen, lämmin sää kun lähdimme kotimatkalle. Ajoimme Lohjan kautta ja palautin lainakirjan kirjastoon. Kotona aloittelin haravahommia, Hannu rassasi moottoripyöriä ja teki pienen lenkin DragStarilla.

Suomen suvi

Vanha Porvoo

Kesäkuu jatkui helteisenä. Tällä hetkellä tuskin ketään suuresti harmittaa, vaikkei koronan takia uskalla/voi matkustaa ulkomaille. Onnellisia ne, joilla on mökki, varsinkin, jos se on lähellä järveä tai merta. Ajoimme Drag Starilla pikkuteitä mutkitellen Porvooseen, jossa oli ihanan rauhallista, kun suuret turistiryhmät puuttuivat. Paikalla oli ainoastaan suomalaisia matkailijoita ja yksi bussiryhmä Virosta. Söimme rannassa Porvoon Jäätelötehtaan isot tötteröt ja käyskentelimme hetken vanhan kaupungin mukulakivikaduilla.

Ilmatieteenlaitos ennustaa trooppisia öitä ja Pärnun matkan jälkeen otinkin peitot pois sängystä. Nukun kevyesti ja vielä kevyemmin ilman peittoa päällä, mutta noucando, parempi nukkua pelkällä lakanalla kuin hikoilla koko yön. Onneksi vanha puutalo on sisältä melko viileä. Talon viilein huone on aula, joka sijaitsee talon varjoisalla puolella. Sisustin sinne itselleni lukunurkkauksen, edullinen jalkalamppu löytyi Ikeasta. Jos kellarissa olisi tarpeeksi korkeutta viininmaisteluhuoneelle, istuisin luultavasti siellä kaiket illat tissuttelemassa... siis vilvoittelemassa.

Ihastuin Pärnun terassillamme olleeseen kivitasoiseen pikkupöytään ja halusin pihalle samanlaisen. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että ostimme samankokoisen terassipöydän karkaistulla lasilla. Nyt on hyvä taso, jolle laskea viinilasi tai kahvimuki, kun istumme illalla pihan perällä nauttimassa viimeisistä siihen osuvista auringonsäteistä. Pionissa on kahdeksan kukkaa, viime vuonna oli kuusi, ehkä ensi vuonna jo 10? 

Torstaina Hannu heitti minut Drag Starilla Keravanjoen rantaan, joka oli tupaten täynnä. Luultavasti Kuusijärvellä on vielä enemmän tunkua, vaikka siellä on jo todettu sinilevää. Vesi oli varmaankin 20-asteista, kävin uimassa ja rannan jääkylmässä suihkussa. Ei ehtinyt tulla hiki, kun shortseissamme päräytimme kotiin nauttimaan ilta-auringosta.

Perjantaina jätin Hannun hikoilemaan viikkosiivouksen pariin ja polkaisin Haltialan lenkin. Sen kuiva hiekkatie on kamalassa kunnossa; pölisevä, kivinen ja kuoppainen. Jarruttelin isommat alamäet (arpia sielussa). Helteisellä 33 kilometrin lenkillä pidin kolme juomataukoa.

Länsi-Uudenmaan ruukkikierros moottoripyörällä

Fagervik

Lohjalla asuessamme avasimme moottoripyöräkauden yleensä äitienpäivänä tai viimeistään helatorstaina ajamalla ruukkikierroksen. Nykyisin kierrämme sen lähes joka vuosi, joko kaksin tai kavereiden kanssa. Olen puhissut, etten suostu istumaan Drag Starin kyytiin yli 100 kilometrin lenkeille, mutta jostain syystä Honda ei käynnistynyt. Se on hiljattain ollut huollossa, maanantaille on varattu renkaiden vaihto ja viikon kuluttua on tarkoitus lähteä sillä Viroon ajelemaan. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin Drag Starilla, ajoimme Veikkolan ja Kirkkonummen kautta 51:lle ja siitä Fagervikiin. Pakarat puutuneina pääsin kahvittelemaan ja söimme perinteisesti kesäkahvilan hyvät porkkanakakkupalat. Tuttujakin tapasimme ja kävelimme hetken kauniin kylän kujilla.

Fiskars

Matka jatkui Snappertunan ja Pinjaisten läpi Fiskarsiin, jossa olikin paljon porukkaa. Verryttelimme taas hetken verran, ennen kuin ajoimme Antskogin, Karjalohjan ja Sammatin kautta Lohjalle. Kävimme Suvin ja Samin takapihalla raparperipiirakalla. Ilona ja Noel olivat kotosalla, mutta Onni oli Turussa tyttökaverinsa luona. Kotiin ajoimme suorinta tietä, haimme sushit ja salaatit cittarista ja istuimme loppuillan omalla terassilla. Hondakin käynnistyi kiltisti ja Hannu vakuutti, ettei ollut vedättänyt minua.

Kesäkuun viimeisenä päivänä otimme tietoisen riskin ja varasimme paluulennot Kroatiasta kotiin syyskuun lopulle. Syyskuun alku on vielä arvoitus, mutta edelleen toiveissa on viettää se Sloveniassa. Norskin lennot voi tarvittaessa vaihtaa pisteiksi, jos reissu syystä tai toisesta peruuntuu.

Kesän todo-lista, suoritetut: auton katsastus, Hondan huolto ja renkaiden vaihto. Ruukkikierros ja Porvoo moottoripyörällä. Uuden lukuvalon ja pihapöydän hankinta. Uimista, pihanhoitoa, pyöräilyä, grillailua ja chillailua.

Vielä tekemättä: Viron kierros moottoripyörällä. Mattojen pesu ja lisää pihanhoitoa, grillailua ja chillailua. Marjoja ei tarvitse säilöä, kun niitä ei nyt tule. Tampere-päivä, niin paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä. Suomenlinnan piknik. Sofian kanssa kakkukahville, vaihtoehtoisesti pari päivää Tallinnassa. Salonsaari + Jämsä moottoripyörällä. Heureka ja kesän näyttelyt, joihin pääsee Museokortilla.

Siivouspäivästäkin voi tulla kiva! Aamupäivällä kävin parturissa ja tein viikkosiivouksen. Puolenpäivän jälkeen pörräsimme Drag Starilla Maijalle kakkukahveille. Iltapäivä kului (sateiden jälkeen vaihteeksi) aurinkoisella pihalla ribsejä grillaillen.

TV-sarja "Normaaleja ihmisiä". Marianne ja Connell ovat pienessä irlantilaiskylässä luokkakavereita ja erilaisuudestaan huolimatta tuntevat voimakasta vetoa toisiinsa. Molemmat lähtevät jatkamaan opintojaan Dublinin Trinityyn ja tapaavat satunnaisesti, mutta kummallakin on oma kaveripiirinsä ja vaihtuvat seurustelukumppanit. Ilmiselvästi he ovat rakastuneet toisiinsa, mutta eivät osaa puhua tunteistaan. Jokaisen jakson aikana minä puhisen sohvan nurkassa: "Sano se nyt! Puhu! Kerro se hänelle!" Mutta ei.

"Loistava ystäväni". Napolin köyhissä perheissä kasvavat surusilmäinen Elena ja villi Lila ovat parhaita ystävyksiä. Molemmat teräviä kuin partaveitsi, mutta vain Elenalle suodaan mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiä, Lilan on autettava oman perheensä toimeentulossa isänsä kenkäliikkeessä. Sarjassa seurataan tyttöjen kasvua lapsista nuoriksi naisiksi ja millaista elämä sodanjälkeisessä Napolissa oli. Katsoin sarjan nauhoitettuna, ehkä joskus tartun myös Ferranten kirjasarjaan, kunhan niitä vapautuu kirjastoihin.