Joulua - ja lunta - odotellessa

Meille ei tänä(kään) jouluna kinkkua tule ja kävimmekin syömässä Ikean mainion joululounaan. Menin lauantaina Lohjalle lapsenvahdiksi, kun Suvi ja Sami lähtivät pikkujoulujuhliinsa. Kävimme Noelin kanssa saunassa, iltapalan jälkeen hän kyseli vanhempiensa perään ja kun sanoin näiden tulevan myöhään kotiin, poika alkoi taas sammuttaa valoja. Kun Suvi aiemmin päivällä sovitteli sukkahousuja ja pikkukenkiä, Noel oli puistanut päätään ja sanonut että ei sukkahousuja; selvä merkki, että äiti on lähdössä jonnekin. Sain pidettyä hänet hereillä iltauutisiin saakka, hän nukahti heti, yski vieressäni lähes koko yön ja heräsi jo kuudelta pirteänä poikana.

Sunnuntaina ajoin katsomaan äitiä, joka oli (taas) jätetty yksin nukkumaan pyörätuoliinsa ruokapöydän ääreen. Ilmeisesti hän oli torkkunut siinä aamiaisesta asti, kun essukin oli vielä vaatteiden päällä. Jätin Lohjan joulumarkkinat väliin, kotonakin riitti puuhaa ja aamulla oli taas edessä työpäivä.

Vantaan Energia tarjosi asiakkailleen joulukonsertin Pyhän Laurin kirkossa. Esiintyjinä Korson mieskuoro ja vierailevana solistina Laura Riihimäki. 

Torstaina jäin työpäivän päätteeksi Lääkäriseuran glögikutsuille. Oli mukava tavata aluesihteereitä, eläkkeelle jääneitä työntekijöitä ja Kustannuksen väkeä, joita harvemmin tapaa vuoden aikana. Ruokatarjoilu oli Suomi100-teemalla ja mainiota, kuten aina. 

Lauantaina tein viimeiset lahjahankinnat. Aikaa kului Jumbossa vapaan parkkiruudun etsimiseen. Iltapäivällä Kaisan porukat tulivat meille syömään. Pihla (5v) oli leikannut itselleen lyhyen otsatukan, kun jollain hänen naisidolillaankin on sellainen. Pihla ja Aatos olivat taiteilleet meille hienot tyynyliinat.

Seutulan kappeli

Sunnuntain "lepopäivä" kului lenkkeillen ja siivoten. Illalla menimme laulamaan joululauluja tunnelmalliseen Seutulan kappeliin. Tavanomaisesta Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudesta poiketen tämä sisälsi myös messun ehtoollisineen (olen tainnut käydä ehtoollisella viimeksi, kun Suvi pääsi ripille). 

Passio Keittiö ja Baari

Jouluviikon alkajaisiksi kävimme osaston kesken lounaalla Passio Keittiö ja Baarissa. Ei mitään kinkkua ja lanttulooraa, vaan hyvää gourmet ruokaa. Tiistaina työpaikalla tarjottiin uunissa kypsennettyä joulupuuroa. Keskiviikko oli tämän vuoden viimeinen työpäiväni, illalla saimme glögivieraiksi Susannan ja Jukan, joille tarjosimme flammkuchenia ja muuta sormisyötävää.

Torstaina aikaansain itselleni joulukiireen käymällä lenkillä, jonottamalla kaupoissa, valmistamalla lounaan ja pakkaamalla lahjat autoon. Vihdoin pääsin matkaan kohti Lohjaa. Kävin Pelastusarmeijassa viemässä vaatteita ja puhtaat tyynyt (ostin meille uudet joululahjaksi), poikkesin Janin työpaikalle viemään hänelle Sofian lahjan ja menin Mainiokotiin katsomaan äitiä. Mistähän tuo nimi on keksitty? Äiti istui yksin kyyryssä pyörätuolissaan lähes ruokapöytään nojaten, edessään joulutorttu lautasella ilman mitään juotavaa. Ilmeisesti kukaan hoitajista ei ehtinyt (?) auttaa häntä syömisessä. Kaadoin mukiin kahvia ja lasiin mehua, syötin joulutortun ja lisäksi vielä paloittelemani mandariinin. Kaikki meni ja hyvällä ruokahalulla. Vaatteet oli puettu päälle mitenkuten, paidasta vain kaksi nappia kiinni ja vatsa paljaana. Jatkoin matkaani Caritalle (89v), joka nyt asuu yksinään. Keitin meille kahvit ja juttelimme reilut pari tuntia, ennen kuin matkani jatkui kummitädilleni ja Suville, jonne jätin ipanoitten lahjakassit. Kotimatkalla vältin Jumbosta tulevan ruuhkan ja ajoin kotiin Virkatien kautta. Arvaa, otinko oluen perille päästyäni.

Joulukuun kirjoja:

NoViolet Bulawayo "Me tarvitaan uudet nimet". Afrikkalaistyttö Kulta viettää lapsuuttaan ystäviensä kanssa leikkien ja guavavarkaissa käyden. Koulu on lopetettu opettajan lähdettyä ja vallankumouksen jälkeinen aika on mustille vaikeaa. Kulta pääsee tätinsä luo Amerikkaan, mutta ikävöi perhettään ja ystäviään. Paluuta paperittomana ei ole ja "amerikkalainen unelma" jää kaukaiseksi haaveeksi. 

Emmi Itäranta "Teemestarin kirja". Luin kirjan jo melko tuoreeltaan, nyt toiseen kertaan lukupiirin innoittamana. Hyvin kirjoitettu teos, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja tulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on vienyt viilentävät talvet ja puhtaat vedet. Isä opastaa tytärtään jatkamaan suvun kunnioitettuna teemestarina. Elämää hankaloittavat jatkuva kuumuus, veden puute ja kylää valvovat sotilaat, jotka rankaisevat ankarasti vettä liikaa käyttäviä tai varastavia kyläläisiä.