Tip tap, tap tap

Keskustakirjasto Oodi

Kotiuduttuamme Krakovasta saimme Noelin seuraavana aamuna hoitoon. Poika olisi halunnut jäädä heti ulos tekemään lumiukkoa (porkkananenällä) ja lumilinnaa. Houkuttelin hänet ensin avaamaan kalenteriluukut ja aamiaiselle, että edes aamu valkenisi ennen ulos menoa. Häntä kiinnosti, millä koneella lensimme kotiin. Kovasti hän odottaa pääsevänsä taas isin, äidin, Onnin ja Ilonan kanssa Kreikkaan. Hannu lähti venyttelytunnille meidän jäädessä pihalle. Noel ei saanut lumilinnaansa, hyvä kun saimme raavittua kokoon lumilyhdyn, joka sekin suli pois iltapäivällä. Laitoimme kastuneet vaatteet kuivumaan ja aloimme koristella kotiamme jouluiseksi ja lämmitimme mehuglögit. Noel ei huolinut manteleita, mutta pyysi lisää "risunoita". Ilmeisesti en ole vielä täysin immuuni Noelin pöpöille, sillä seuraavana päivänä sain flunssani takaisin.

Sinebrychoffin Taidemuseo

Maanantaina jätin pilateksen väliin, tiistaina oli vielä niin huono olo, että jätin menemättä Mainiokodin puurojuhlaan. Turha äitiä on tartuttaa. Keskiviikkona uskaltauduin jo kehonhuolto-tunnille, sen jälkeen lähdin joululounaalle Ravintola Pääpostiin. Ruokahalu oli vielä kadoksissa ja tyydyin alkuruokiin ja luumurahkaan. Amos Rexiin näytti olevan vieläkin pitkä jono, kävelin Sinebrychoffin Taidemuseoon, tein vähän lahjaostoksia ja menin Musiikkitalon kahvilaan lukupiirin tapaamiseen. Oodiin tutustuminen saa jäädä ensi vuoteen. Ehdin vielä kauden viimeiselle hathajooga-tunnille.

Perjantaina teimme viikkosiivouksen ja aloittelimme joulusiivousta. Tänä vuonna en aio hankkia itselleni joulustressiä, flunssaan vedoten voin levätä (lue laiskotella). Kävimme Ikean joululounaalla, ruotsalaiseen tapaan tarjolla oli myös lihapullia. Veimme kynttilän Honkanummelle ja ostimme Lidlistä pienen tuoresuolatun kinkun siltä varalta, että saamme jouluna ruokavieraita.

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat

Lauantaina ajoimme Lohjalle, veimme kassin Pelastusarmeijaan ja vietimme iltapäivää äidin seurassa. Hän oli hetken ihan jossain muualla reagoimatta puheeseen ja pyysin hoitajia siirtämään hänet sänkyyn päivälevolle. Vein osanottomme Caritalle, joka jäi leskeksi Krakovan reissumme aikana. Kävimme Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla ja menimme lapsenvahdeiksi. Äiti ja isi olivat lähdössä firman pikkujouluihin, Onni oli kaverin luona yökylässä. Saunoin Ilonan ja Noelin kanssa, iltapalan jälkeen Noel alkoikin jo väsyä ja halusi siirtyä tuomani ledivaloketjun valaisemaan sänkyyn kuuntelemaan iltasatua. Se ennakoi aikaista herätystä ja menimmekin kaikki ajoissa nukkumaan. Noel yski yöllä ja aamupimeässä kömpi viereeni, arvellen kellon olevan jo "puoli seitsemän". Hyvin arvattu, olihan se jo melkein seitsemän! Nousimme kahvin keittoon ja annoimme yläkertalaisten nukkua vielä parisen tuntia. Aamupäivä kului palapelejä rakentaen ja muovailuvahaa leipoen.

Ravintola Ismet

Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Ei ollut ruuhkaa tiellä, kun ajoimme kotiin hetken huilille, ennen kuin Hannu haki Mirjan ja Masan meille glögille. Lähdimme porukalla laulamaan Kauneimmat Joululaulut Seutulan Kappeliin, jossa ystävämme olivat nyt ensivierailulla.

Joulua - ja lunta - odotellessa

Meille ei tänä(kään) jouluna kinkkua tule ja kävimmekin syömässä Ikean mainion joululounaan. Menin lauantaina Lohjalle lapsenvahdiksi, kun Suvi ja Sami lähtivät pikkujoulujuhliinsa. Kävimme Noelin kanssa saunassa, iltapalan jälkeen hän kyseli vanhempiensa perään ja kun sanoin näiden tulevan myöhään kotiin, poika alkoi taas sammuttaa valoja. Kun Suvi aiemmin päivällä sovitteli sukkahousuja ja pikkukenkiä, Noel oli puistanut päätään ja sanonut että ei sukkahousuja; selvä merkki, että äiti on lähdössä jonnekin. Sain pidettyä hänet hereillä iltauutisiin saakka, hän nukahti heti, yski vieressäni lähes koko yön ja heräsi jo kuudelta pirteänä poikana.

Sunnuntaina ajoin katsomaan äitiä, joka oli (taas) jätetty yksin nukkumaan pyörätuoliinsa ruokapöydän ääreen. Ilmeisesti hän oli torkkunut siinä aamiaisesta asti, kun essukin oli vielä vaatteiden päällä. Jätin Lohjan joulumarkkinat väliin, kotonakin riitti puuhaa ja aamulla oli taas edessä työpäivä.

Vantaan Energia tarjosi asiakkailleen joulukonsertin Pyhän Laurin kirkossa. Esiintyjinä Korson mieskuoro ja vierailevana solistina Laura Riihimäki. 

Torstaina jäin työpäivän päätteeksi Lääkäriseuran glögikutsuille. Oli mukava tavata aluesihteereitä, eläkkeelle jääneitä työntekijöitä ja Kustannuksen väkeä, joita harvemmin tapaa vuoden aikana. Ruokatarjoilu oli Suomi100-teemalla ja mainiota, kuten aina. 

Lauantaina tein viimeiset lahjahankinnat. Aikaa kului Jumbossa vapaan parkkiruudun etsimiseen. Iltapäivällä Kaisan porukat tulivat meille syömään. Pihla (5v) oli leikannut itselleen lyhyen otsatukan, kun jollain hänen naisidolillaankin on sellainen. Pihla ja Aatos olivat taiteilleet meille hienot tyynyliinat.

Seutulan kappeli

Sunnuntain "lepopäivä" kului lenkkeillen ja siivoten. Illalla menimme laulamaan joululauluja tunnelmalliseen Seutulan kappeliin. Tavanomaisesta Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudesta poiketen tämä sisälsi myös messun ehtoollisineen (olen tainnut käydä ehtoollisella viimeksi, kun Suvi pääsi ripille). 

Passio Keittiö ja Baari

Jouluviikon alkajaisiksi kävimme osaston kesken lounaalla Passio Keittiö ja Baarissa. Ei mitään kinkkua ja lanttulooraa, vaan hyvää gourmet ruokaa. Tiistaina työpaikalla tarjottiin uunissa kypsennettyä joulupuuroa. Keskiviikko oli tämän vuoden viimeinen työpäiväni, illalla saimme glögivieraiksi Susannan ja Jukan, joille tarjosimme flammkuchenia ja muuta sormisyötävää.

Torstaina aikaansain itselleni joulukiireen käymällä lenkillä, jonottamalla kaupoissa, valmistamalla lounaan ja pakkaamalla lahjat autoon. Vihdoin pääsin matkaan kohti Lohjaa. Kävin Pelastusarmeijassa viemässä vaatteita ja puhtaat tyynyt (ostin meille uudet joululahjaksi), poikkesin Janin työpaikalle viemään hänelle Sofian lahjan ja menin Mainiokotiin katsomaan äitiä. Mistähän tuo nimi on keksitty? Äiti istui yksin kyyryssä pyörätuolissaan lähes ruokapöytään nojaten, edessään joulutorttu lautasella ilman mitään juotavaa. Ilmeisesti kukaan hoitajista ei ehtinyt (?) auttaa häntä syömisessä. Kaadoin mukiin kahvia ja lasiin mehua, syötin joulutortun ja lisäksi vielä paloittelemani mandariinin. Kaikki meni ja hyvällä ruokahalulla. Vaatteet oli puettu päälle mitenkuten, paidasta vain kaksi nappia kiinni ja vatsa paljaana. Jatkoin matkaani Caritalle (89v), joka nyt asuu yksinään. Keitin meille kahvit ja juttelimme reilut pari tuntia, ennen kuin matkani jatkui kummitädilleni ja Suville, jonne jätin ipanoitten lahjakassit. Kotimatkalla vältin Jumbosta tulevan ruuhkan ja ajoin kotiin Virkatien kautta. Arvaa, otinko oluen perille päästyäni.

Joulukuun kirjoja:

NoViolet Bulawayo "Me tarvitaan uudet nimet". Afrikkalaistyttö Kulta viettää lapsuuttaan ystäviensä kanssa leikkien ja guavavarkaissa käyden. Koulu on lopetettu opettajan lähdettyä ja vallankumouksen jälkeinen aika on mustille vaikeaa. Kulta pääsee tätinsä luo Amerikkaan, mutta ikävöi perhettään ja ystäviään. Paluuta paperittomana ei ole ja "amerikkalainen unelma" jää kaukaiseksi haaveeksi. 

Emmi Itäranta "Teemestarin kirja". Luin kirjan jo melko tuoreeltaan, nyt toiseen kertaan lukupiirin innoittamana. Hyvin kirjoitettu teos, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja tulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on vienyt viilentävät talvet ja puhtaat vedet. Isä opastaa tytärtään jatkamaan suvun kunnioitettuna teemestarina. Elämää hankaloittavat jatkuva kuumuus, veden puute ja kylää valvovat sotilaat, jotka rankaisevat ankarasti vettä liikaa käyttäviä tai varastavia kyläläisiä.

14. kalenteriluukku: Suomen kauneimmat joululaulut

Seutulan kappeli

Minun jouluperinteisiini on lapsesta saakka kuulunut seurakunnissa laulettavat kauneimmat joululaulut. Hannu on kanssani ominut tämän tavan täysillä itselleen ja hän (meidän perheen ateisti) odottaa aina innolla, että pääsee johonkin laulamaan suosituimpia joululauluja ja –virsiä. Vantaalle muutettuamme olemme käyneet joko lähikirkossa tai tunnelmallisessa Seutulan kappelissa, minä yleensä liikuttuneena kuuntelemassa ja Hannu laulamassa.

Lähdimme ajoissa liikkeelle ja kävimme ensin tutustumassa kappelin naapurissa olevaan Rautionaika sepänpajaan.
www.rautionaika.fi 
Tunnin laulusession jälkeen olisi ollut tarjolla kirkkokahvit, mutta me lähdimme kotiin juomaan kupilliset kuumaa. Tunnelmaan sopivasti satoi lunta (räntää). Sytytimme hautakynttilän Seutulan kappelin uudelle muistelukivelle.
 

Sepänpaja Rautionaika

Jännittävää joulun odotusta!

Eniten jännittää, saammeko valkoisen joulun. Prahan reissun jälkeen oli kiireenvilkkaa jatkettava jouluvalmisteluja. Onko vähän noloa: katsoimme heti kaikki nauhoitetut Joulukalenteri-jaksot. Lähetin loput joulukortit (osan lähetimme jo Český Krumlovista). Virekodissa oli perjantaina leipomispäivä ja pääsin suoraan pullakahville. Pesin keittiön kaikki pinnat, kaappeihin ei kukaan kurkistele. Lauantaina hoidin oman vuoroni Tikkurilan joulumyyjäisissä Naisten Pankin pöydän takana. Sillä aikaa Hannu pyyhki alakerran ovet ja patterit. Kun sain vinttikamarit siivottua, otin muutaman joulukoristeen esille ja siirsin paketointipajan poikien (siniseen) huoneeseen. Tänä vuonna jätimme Lohjan menneen ajan joulumarkkinat väliin.

Alkuviikosta tein porkkanalaatikot ja sherryllä maustetun hedelmäkakun. Kävin ostamassa viimeiset joululahjat. Yritin keventää arkiruokailua valmistamalla portugalilaista kalapataa ja punajuuririsottoa. Tulikin niin hyvää, että kevennys taisi unohtua. Viikolla purkitin rommiluumut ja paistoin valkosuklaa-karpalocookiet. Aloittelin vintissä lahjojen paketointia. Torstaina oli hyvä sää ja pidin siivouspäivän. Nyt voin ripotella tonttuja alakertaankin. Pakkasin Lohjalle menevät lahjat, ovat sitten valmiina kun Joulupukin reki käy ne noutamassa. Perjantaina kävin toimistolla neuvottelemassa ensi vuoden työkuvioista. Samalla katsastin keskustan joulutorin. Lauantaina hoidin ruokaostokset, sillä aikaa Hannu kuurasi kylppärin kaakelit. Kävelylenkin jälkeen otimme terassioluet ja paistoin bataattivuoat (Koskenlaskijalla). 

Sunnuntaina satoi lunta! Menimme Seutulan kappeliin laulamaan kauneimpia joululauluja. Maanantaina vaihdoin sänkyyn punaiset liinavaatteet, vein naapureille joulutervehdykset ja hain metsästä pienen tonttukuusen, jonka oksat eivät jaksa kynttilöitä kantaa.

Joulun alla en paljon ehdi lukea, mutta ehkä joulun "pitkinä pyhinä"?
"Joulutarinoita"-kirjaan on koottu pohjoismaisten dekkaristien sopivan lyhyitä kertomuksia, jotka saattavat sisältää myös murhia... 

Pentti Saarikoski "Prahan päiväkirjat" oli mukana Prahan reissulla (ei sentään oppaana, hyvänen aika!). En ehtinyt sitä siellä lukea kuin vähän alkua, ensimmäinen osa oli varsin oluthuuruinen, tuohon emme mekään kykene.