Viimeinen talvikuukausi

Sweetdecor

Minulle on hommia riittänyt niin töissä kuin vapaallakin, olen tehnyt lumitöitä, siivonnut, käynyt lenkeillä ja vaihdoin pois punaiset verhot ja pöytäliinat. Hannu puolestaan kypsyy hiljalleen kotona olemiseen. Hän kokeili pitkästä aikaa autolla ajoa ja kävimme Länsimäessä torttukahvilla Elisabethin "pajassa" ja vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa. Innostuimme myös varaamaan majoitukset kesäkuulle Zakopaneen ja Krakovaan. Minulle on siis luvassa peräti kolme vaellusmatkaa!

Perjantaina ajoin töiden jälkeen Lohjalle. Jäin Suville yöksi ja saunoimme Ilonan kanssa sillä aikaa, kun muut olivat vielä luistelemassa. Aamulla kuulin ensimmäisen leipurin lähtevän töihin jo ennen neljää. Noel herätti minut puoli seitsemältä ja yritin pitää hänet alakerrassa, että isommat ipanat saisivat jatkaa uniaan. Aamupäivän vietimme Noelin ja Ilonan kanssa pulkkamäessä. Noel on yhtä hurjapäinen kuin siskonsa, joka pienenä kiljui keinussa "Kovempaa, kovempaa!" Poika laski isoa mäkeä liukurilla koivet kohti taivasta, näkemättä lainkaan, mihin on menossa. Iltapäivällä kävin äidin luona ja vein kynttilän isän haudalle, hänen kuolemastaankin tulee ensi vuonna jo 10 vuotta. Pysähdyin kahden pienen sisaruksen kukkien vuoraamalle haudalle. Lapset kuolivat hiljattain nokkakolarissa.

Illalla sain armottoman sappikohtauksen. Onneksi niitä tulee enää harvakseltaan ja Litalgin aina auttaa. Mietin, olenko viime aikoina syönyt liian raskaita ruokia vai olisiko syynä flunssavirus, tautia on nyt tarjolla vähän joka puolella.

Vapaa-aika kului taas siivotessa ja lumitöissä, eipähän tarvitse lähteä salille punnertamaan. Sukset saivat olla toistaiseksi rauhassa, mutta lähdin lähimetsään lumikenkäilemään. Hankikantoa ei ole, joten kävelin pääosin lumen peitossa olevia polkuja pitkin. Kylässämme riittää koiria ja niin ollen myös koirien lenkkipolkuja. Kävelin ristiin rastiin, kunnes palasin omia jälkiäni pitkin takaisin.

Helmikuun kirja: John Irving "Ystäväni Owen Meany". Joskus tuuntuu, että työpaikan lukupiirin kriteerinä on kirjan paksuus. Onneksi sain lainaksi pokkarin (lähes 700 sivua) junalukemiseksi. Kiehtova kirja, aivan ihana Owen Meany.