Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sweetdecor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sweetdecor. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hemmottelulomanen Tallinnassa

Karja Kelder
Varasimme Vikingin kautta hotellipaketin Tallinnaan ja houkuttelimme (helposti) Mirjan ja Masan mukaamme. Menomatkalla opetimme heille SkipBon. Liiankin hyvin, sillä Masa voitti ensimmäisen erän. Majoituimme Hotel Centraliin ja lähdimme vanhaan kaupunkiin ja tuttuun Karja Kelderiin lounaalle. Poikkesimme Valli Baariin glögeille, ennen kuin palasimme Rotermann-kortteliin ja hotelliin päikkäreille.


Platz Restoran
Siestan jälkeen kutsuimme naapurit huoneeseemme aperitiiveille ja kävelimme läheiseen Platz Restoraniin. Viihtyisä ravintola hyvällä sijainnilla, ruualle emme antaneet aivan täysiä pisteitä.

Reval Cafe
Ilmeisesti eräs nuhainen pieni tonttupoika (joka kertoi, ettei halua enää kasvaa) tartutti minulle flunssan, sillä heräsin maanantaina kurkku kipeänä. Olimme molemmat varanneet jalkahoidon ja erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen kävelin Metropol Beauty Studioon, jossa Olga siloitti jalkapohjani silkinpehmeiksi. Hannun käytyä vuorollaan hoidattamansa jalkansa ehdimme vielä hetken huilia, ennen kuin jätimme laukut säilöön ja poistuimme Centralista.

Pulcinella
Vettä tihuutti koko maanantain, joten ulkona ei kukaan halunnut kuluttaa aikaa. Menimme istumaan glögeille Reval Cafen mukaville nojatuoleille. Kahvilassa oli runsaasti paikallisia lounaalla, sitä voisi joskus testata. Jatkoimme Pulcinellaan, jossa jaoimme yhteisen antipaston ja tasasimme pizzat. Ilman kesäterassia ravintola on niin huomaamaton, etteivät ystävämme olleet käyneet siellä aiemmin, vaikka alvariinsa ramppaavat Tallinnassa. Haimme laukut, kävelimme satamaan ostoksille ja kotimatka laivalla kului taas korttia lätkien.


Sweetdecor
Sateinen sää jatkui tiistaina, olin niin viluinen, että pysyttelin sisällä koko päivän. Hannu kävi hakemassa takkinsa korjauksesta ja poikkesi samalla Elisabethin konditoriaan. Sain tuliaisiksi ihanan suklaakakun!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Viimeinen talvikuukausi

Sweetdecor
Minulle on hommia riittänyt niin töissä kuin vapaallakin, olen tehnyt lumitöitä, siivonnut, käynyt lenkeillä ja vaihdoin pois punaiset verhot ja pöytäliinat. Hannu puolestaan kypsyy hiljalleen kotona olemiseen. Hän kokeili pitkästä aikaa autolla ajoa ja kävimme Länsimäessä torttukahvilla Elisabethin "pajassa" ja vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa. Innostuimme myös varaamaan majoitukset kesäkuulle Zakopaneen ja Krakovaan. Minulle on siis luvassa peräti kolme vaellusmatkaa!

Perjantaina ajoin töiden jälkeen Lohjalle. Jäin Suville yöksi ja saunoimme Ilonan kanssa sillä aikaa, kun muut olivat vielä luistelemassa. Aamulla kuulin ensimmäisen leipurin lähtevän töihin jo ennen neljää. Noel herätti minut puoli seitsemältä ja yritin pitää hänet alakerrassa, että isommat ipanat saisivat jatkaa uniaan. Aamupäivän vietimme Noelin ja Ilonan kanssa pulkkamäessä. Noel on yhtä hurjapäinen kuin siskonsa, joka pienenä kiljui keinussa "Kovempaa, kovempaa!" Poika laski isoa mäkeä liukurilla koivet kohti taivasta, näkemättä lainkaan, mihin on menossa. Iltapäivällä kävin äidin luona ja vein kynttilän isän haudalle, hänen kuolemastaankin tulee ensi vuonna jo 10 vuotta. Pysähdyin kahden pienen sisaruksen kukkien vuoraamalle haudalle. Lapset kuolivat hiljattain nokkakolarissa.

Illalla sain armottoman sappikohtauksen. Onneksi niitä tulee enää harvakseltaan ja Litalgin aina auttaa. Mietin, olenko viime aikoina syönyt liian raskaita ruokia vai olisiko syynä flunssavirus, tautia on nyt tarjolla vähän joka puolella.

Vapaa-aika kului taas siivotessa ja lumitöissä, eipähän tarvitse lähteä salille punnertamaan. Sukset saivat olla toistaiseksi rauhassa, mutta lähdin lähimetsään lumikenkäilemään. Hankikantoa ei ole, joten kävelin pääosin lumen peitossa olevia polkuja pitkin. Kylässämme riittää koiria ja niin ollen myös koirien lenkkipolkuja. Kävelin ristiin rastiin, kunnes palasin omia jälkiäni pitkin takaisin.

Helmikuun kirja: John Irving "Ystäväni Owen Meany". Joskus tuuntuu, että työpaikan lukupiirin kriteerinä on kirjan paksuus. Onneksi sain lainaksi pokkarin (lähes 700 sivua) junalukemiseksi. Kiehtova kirja, aivan ihana Owen Meany.