Ennen kevään pitkää vaellusta aloitin kolmen kuukauden kuntokuurin lähtemällä lumikengillä läheiseen "sienimetsään". Vastasatanut lumi antoi hyvää vastusta, kun poikkesin tutuilta poluilta umpihankeen. Pakkasta on ollut monta päivää, eikä hankikannosta ole tietoakaan. Sauvoista tuli mukavasti liikettä myös yläkroppaan ja niistä oli hyötyä niin mäkisessä maastossa kuin polviin asti ulottuvassa lumessa rämpiessä.
 |
| Sakari hiihtää? |
Metsässä oli jokunen koirantaluttaja ja kävelijä, maastopyöräilijät pysyvät poissa niin kauan, kun polut ovat vielä varsin kapeita tai koskemattomia. Metsän eläinten jälkiä näkyi tuoreessa lumessa paljon, mm. Sakari-oravan (tai sen jonkun serkun) hiihtolatu.
 |
| Metsätaidetta |
M
etsästä löytyy myös tilataidetta; jo aiemmin näin lumesta tehdyn joutsenen, nyt sen ympärille oli tuotu veteen jäädytettyjä ruusuja.
 |
| Jääkukkia vintin ikkunassa |
Kireä pakkaskeli jatkui alkuviikolla. Maanantaina riisuimme jouluvaloja pois näkyvistä ja vaihdoin pöytäliinoja ja istuintyynyjä keväisempiin.
En saanut kuvia kuunpimennyksestä, kun se oli vaipunut jonnekin korkeiden puiden taakse tai väärälle puolelle taloa. Täysikuu valvotti minua jälleen, vaikka Hannu väittääkin, ettei se ole mahdollista. Jos se vaikuttaa vuorovesiin ja kilpikonniin (susista puhumattakaan), niin miksei sitten minuun? Tiistaina sulatin pakastimen ja inventoin samalla pakasteet. Iltapäivällä käytin lahjaksi saamani tunnin hieronnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti