Ei Amos Rex, vaan Happy Food Garden ja Oodi
|
Happy Food Garden |
Sami haki Onnin kotiin ja lähdimme junalla keskustaan. Tarkoitus oli mennä katsomaan Amos Rexin teamLab-näyttely, joka harmiteltavasti loppuu sunnuntaina (onko siinä joku lisenssi vai miksi näyttelyä ei voi jatkaa pidempään?). Jono oli tällä kerralla pisin näkemäni ja sitä riitti Narinkkatorille asti. Onhan se hienoa, että taidemuseot kiinnostavat ihmisiä (kiitos Museokortin), mutta jonkinlainen järkeistäminen noihin jonoihin pitäisi kehittää. Ei huvittanut jäädä tuuleen seisomaan, vaan kävelimme Kalevankadun Happy Food Gardeniin susheille ja muille herkuille.
|
Oodi |
|
Oodi |
|
Oodi |
Yksi uusi paikka sentään nähtiin, kun kävimme Keskustakirjasto Oodissa. Onneksi se on rakennettu kerralla niin suureksi, että isompikin porukka mahtuu sisään väljästi. Suurin osa kävijöistä taisi olla katsomassa tiloja ja hienoa arkkitehtuuria, minä löysin kirjatkin ja testasin lainausautomaatin, joka kohdallani (tai valitsemani kirjan kohdalla) tilttasi eikä suostunut lainaukseen. Henkilöstöä on runsaasti lähellä auttamassa, ja kirja lähti mukaani. Hieno rakennus, josta löytyy kirjojen lisäksi hiljaisia huoneita yksityiseen käyttöön, ryhmätyöhuoneita, mukavan näköinen kahvila, kesäterassi, lasten leikkipaikka ym.
Tammikuun kirjoja:
Kari Hotakainen "Ihmisen osa". Salme - entinen nappikauppias - myy perheensä tarinan kirjailijalle, joka ei itse keksi tarinaa kirjaansa. Hauska juoni muuttuu tragediaksi ja lukijakin tuntee musertavan surun. Henkilögalleriassa "Kimmo" tuntuu aluksi ulkopuoliselta, mutta liittyy traagisella tavalla perheen tarinaan. Hieno kirja!
Melinda Nadj Abonji "Kyyhkysten lähtö". Nuoren naisen kasvutarina kaukana kotoa, kun serbivanhemmat päättävät aloittaa uuden elämän Sveitsissä. Tyttäret tuntevat juurettomuutta, ikävöivät isoäitiään ja kantavat huolta sukulaisistaan Balkanin sodan alettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti