Sarajevo; muutto Miljacka-joen toiselle puolelle

Apartments Dijana

Meillä on Sarajevon kohdalla ollut monta muuttuvaa tekijää. Majoituksiamme peruutettiin parikin kertaa ja jouduimme heittämään suunnitelmamme ilmaan. Päätimme kuitenkin pysytellä Sarajevossa useamman päivän, on tämä sen verran mielenkiintoinen kaupunki. Tosin pyörimme aikalailla samoilla alueilla, kun uuden kaupungin kerrostalolähiöt eivät meitä kiinnosta. Meille tämä (vanhan kaupungin seutu ja ympäröivät rinteet) on jälleen kerran käveltävän kokoinen kaupunki. Kävin vielä suihkussa, söimme terveellisen aamiaisen ja pakkasimme tavaramme. Vaihdoimme asuinsijamme joen toiselle puolelle ja kävelimme rinnettä hetken matkaa ylöspäin. Olimme taas varanneet edullisemman vaihtoehdon ja saimme Apatments Dijanasta tilavan kattohuoneiston. Alakerran asukkaiden (saapuvat huomenna) kanssa on yhteinen patio ulkona. Seutu on mäkistä ja hiljaista, asuntomme kodikas ja viihtyisä. Isäntämme Damir tuli päästämään meidät sisälle ja kun kysyimme pyykinpesusta, saimme luvan käyttää alakerran asunnon konetta. Meidän keittiömme on niin vaatimaton, että kokki saa olla lomalla. Lähdin etsimään lähintä kauppaa, ei niitä montaa tällä rinteellä ole ja valikoimat ovat vaatimattomat. Päätimme "muuttopäivän" kunniaksi vain lepäillä, lenkit saavat jäädä huomiselle. Johan tässä kohta tottuu näihin huoneistoihin, joissa on makuuhuone, olohuone ja keittiö erikseen.

Restaurant Pizzeria Galija

Kone sai pyykit pyöritettyä, samaan aikaan alkoi ukkostaa ja jätimme pyykkitelineen sisälle. Ehdimme käydä pikaisesti kaupassa ja suojautua Galijan katetulle terassille, ennen kuin taivas repesi. Salamoi ja ukkonen jyrisi aivan kaupungin päällä. Ei kai se mikään ihme ole; jos ukkonen pääsee vuorten suojaamaan laaksoon, niin täällähän se jonkun aikaa pysyykin. Listalla olisi ollut monta hyvää vaihtoehtoa, tällä kerralla hillitsimme itsemme ja jaoimme tonnikalasalaatin ja sarajevolaisen pizzan. Molempiin oli lisätty kananmuna ja rahkanomaista paikallista juustoa. Bosniassa on siitä(kin) mukava kahvitella ja ruokailla, että vesi tulee aina pyytämättä, siitä pisteet. Tilasin vielä hyvän kahvin, ennen kuin sateen lakattua palasimme mukavaan asuntoomme. Ehkä olemme olleet jo liian kauan reissussa; ryhdyimme kotitöihin. Minä lakaisin sateen jäljiltä ulkoraput ja Hannu silitti Zeljkan pesukoneessa pestyt paitani. Vietimmekin loppuillan asunnossamme rennosti musiikkia kuunnellen ja kirjoja lukien. Lähetin kiitokseni Damirin kautta hänen äidilleen. Suuri suositus! Myöhemmin kuuntelin avoimesta ikkunasta kuuluvan iltarukouksen. Kaunista, vaikka aivan erilaista kuin Mostarissa.

Yö oli hiljainen ja sopivan viileä. Aamuyöstä vedin jopa ohuen peiton jalkojeni päälle. Vaatimattomasta keittiöstä johtuen söimme vain jogurttia ja baklavaa, itselleni keitin murukahvia. Sunnuntaiaamun hiljentämässä keskustassa ei vielä paljon turisteja pyörinyt, sen sijaan joka kadunkulmassa päivysti aseistettu poliisi. Kysyin tähän syytä rahanvaihtopisteen tytöltä ja hän kertoi, että kaupungissa on "gay people", ilmeisesti jonkunlainen Pride-kulkue oli tulossa.

Kuparikuja

Hannu lähti varmistamaan huomista bussiasemaa, minä suuntasin taas kaupungin yläpuolelle nousevalle rinteelle, kohti Bijela Tabijaa (White Fortress). Suuren hautausmaan kohdalla juttelin viehättävän skotlantilaisen (asuu nykyisin Kreetalla) Karman kanssa politiikasta, sodista ja matkoistamme. Kävelimme mäen yhdessä ylös ja näytin hänelle ensimmäisen linnoituksen kahviloineen ja näköalaterasseineen ja kerroin, missä viehättävä Caffe Kamarja on. Sain hänen meiliosoitteensa ja lähdin nousemaan vielä korkeammalle, välillä rappuja, välillä kapeita katuja pitkin.

Näköalat alas keskustaan olivat huikeat. En mennyt linnoitukselle sisään, vaan käännyin kävelemään alaspäin. Tapasin uudelleen Karman ja katselimme yhdessä alapuolella näkyviä pommitettuja taloja.

Yksi "Sarajevon ruusuista"

Iltapäivälle oli luvattu taas ukkoskuuroja ja sovimme tapaavamme kämpillä (meillä oli vain yhdet avaimet). Sattumalta Hannu käveli vastaani vanhassa kaupungissa ja istahdimme kahvilan terassille lenkkioluelle. Alkoi olla nälkä ja haimme Ankara Iskender & döneristä eväät mukaan ja söimme ne kämpillä. Alkoi ukkostaa ja sataa.

Inat Kuća (House of Spite)

Sade ei kauan kestänyt ja siestan pidettyämme paistoi taas aurinko. Yksi vaihtoehto illallispaikaksi oli joenvarrella sijaitseva Inat Kuća. Jos se olisi täynnä tai ei muuten miellyttäisi, joen toiselta puolelta löytyy ravintoloita pilvinpimein. Päädyimme kuitenkin Inat Kućaan, vaihteeksi sisälle istumaan. Jaoimme yhteisen kylmän ja lämpimän alkupalalautasen, joissa oli riittävästi syötävää molemmille. Viimeiset iltakahvit rakeineen tässä kylässä joimme vielä kotimatkalla Drugi Domin terassilla. Sarajevon panimoravintola on sunnuntaisin suljettu, joten se jäi tällä kerralla väliin.

"Kympin kylä", vastasi Hannu, kun kysyin hänen vaikutelmiaan Sarajevosta.

Inat Kuća

City Hall

Drugi Dom

Pakkaamiseen ei mennyt montaa minuuttia, isäntämme Damir lupasi soittaa meille aamuksi taksin.