Trogir, Čiovo

Bol, Brač

Franka tuli aamupäivällä kertomaan, että normiaika ulos kirjautumiselle on 10.00 ja mitenhän se sopii meille. Pyysimme tunnin verran lisäaikaa, vaikka olimmekin jo pakanneet. Katamaraani Bolilta Splitiin lähtisi 11.55. Juttelin mukavia emäntämme kanssa ja jaoin hänelle Zeljkan vinkin (liitua) keittiössä mellastavia muurahaisia vastaan. Hän toivoi näkevänsä meidät uudelleen, eihän sitä koskaan tiedä!

Bol, Brač

Odottelimme aluksen saapumista rantakahvilan terassilla. Katamaraani tuli ajallaan ja sisällä oli hyvin tilaa. Matka Splitiin kesti vajaan tunnin. Lähtiessämme näytin Hannulle katamaraanin ikkunasta eilisen patikkamatkani päätepisteen - Vidova Gora - Kroatian saariston korkeimman kohdan. Aika huikealta matka näyttikin näin alhaalta päin katsottuna.

View from our terrace, Apartment Salov

Bussi Trogiriin lähtisi vasta kahdelta, kävin postissa vaihtamassa lisää valuuttaa (kurssi 7,21). Posti menikin lauantaista johtuen yhdeltä kiinni. Saavuimme tutulle Trogirin bussiasemalle, haimme Konzumista ruokaa ja juomaa mukaan ja nousimme kujia myöten uuteen majapaikkaamme, Apartment Saloviin. Rouva jo odottelikin meitä ja saimme ihastuttavan kaksion hienolla näköalalla Trogirin kaupunkiin. Keittiö on erinomaisen hyvin varustettu, harmi että olimme ostaneet niin paljon leivänpäällysteitä, tässä keittiössä olisi ollut ilo kokkailla. Jääkaapissa odotti kaksi litraa tuoremehua ja pöydällä vadillinen hedelmiä. Kaikki sekä kylppärissä että keittiössä on kovin korkealla tällaiselle persjalkaiselle. Onneksi en tarvitse kylppärin peilikaapin pistorasiaa, sinne yltääkseni tarvitsisin tuolin alleni. Hyvästä varustelusta (mm. tiskikone, pyykinpesukone, silitysrauta ja -lauta, jopa kahvinkeitin) päätellen epäilenkin, että asunto on sesongin ulkopuolella jonkun muun (paljon meitä pidemmän) koti ja alakerrassa asuva vanhempi pariskunta hoitaa kaikki hommat lomakaudella.

Čiovo

Majoituttuamme kävelimme takaisin Trogirin keskustaan ja päätimme, että yksi kerta sitä lajia saa riittää ja etsimme mukavaa ruokapaikkaa.

Konoba Storija

Sellainen löytyi vanhan kaupungin laidalta; Konoba Storija. Vaikka olimme olleet päivän vähällä ruualla ja yhteinen alkupalalautanen näytti pienikokoiselta, söimme itsemme taas ähkyyn. Taitavat friteeratut mustekalat riittää tällä reissulla.

Čiovo

Loppuillan istuimme omalla terassilla ihaillen alapuolella avautuvaa näkymää seuraten samalla vilkasta iltalentoliikennettä. Ihan kuin kotona olisi! No ei ehkä näköalan puolesta.

Sammutimme ilmastoinnin yöksi ja oli varsin kuuma, vaikka jätimmekin ikkunat auki. Vasta aamuyöstä sain nukuttua kunnolla. Seitsemältä alkoi lentoliikenne ja läheisen kirkon kellot soittivat hilpeää sävelmää.

Čiovo

Vaikka reiteni kiljuivatkin kivusta mäkisessä maastossa, kävin aamulla alakaupungin leipomossa ja aamiaisen syötyämme lähdin päivän kävelylenkille. Suorinta reittiä rantakadulle ei tahtonut löytyä ja laskeuduin sinne pitkin kivistä kinttupolkua. Mitä pidemmälle Trogirista kävelin, sitä kirkkaammaksi vesi muuttui ja sitä mukavampia uimapaikkoja löytyi. Parissa oli jopa suihkut ja vaatteidenvaihtokopit.

Arbanija

Tein saman kävelylenkin Arbanijaan kuin viime syksynä. Tällä kerralla asumme samalla puolella saarta ja matka olikin yllättävän lyhyt. Käytyäni hautausmaalla mietin, mihin lähteä. Olimme sopineet treffit Big Mamaan vasta yhdeksi, minulla oli reilu tunti käytettävissä.

Ei muuta kuin mäkeen, kuinkas muutenkaan! Kävelin saaren toiselle puolelle, Okrug Gornjin. Olihan hikinen mäki kulkea, muutama fillaristikin siellä punnersi. En halunnut laskeutua alas rantaan saakka, sillä se on vuorossa huomenna. Kävelin asutusten läpi (täällä ei todellakaan ole pelkoa jäädä ilman majapaikkaa), lopulta ohi meille tutun Apartments Panoraman ja siitä suorinta tietä alas Čiovon sillalle, jossa meillä oli treffit. Myöhästyin vain kymmenisen minuuttia. Kilometrejä kertyi mittariin taas 14.

Big Mama

Tämäkin oli etukäteen sovittu; lounaaksi syömme Big Maman tortillat. Niitä odotellessa kävin torilla (auki myös sunnuntaina) ostamassa pussillisen kuivattuja viikunoita vanhalta mummolta. Istuimme puistonpenkille syömään tortillat, jälkkäriksi ostimme hyvät jäätelöt. Kavuttuamme ylös kämpille vaihdoin vielä vaatteet ja laskeuduin uudelleen rantakadulle. Kävin lähirannalla uimassa, yllättäen siinäkin on suihku ja pukukoppi. Viereisellä terassilla oli häävalmistelut meneillään; Rammstein rämähti soimaan, kun kajareitten kestävyyttä koeteltiin. Hääparia varten oli kukin somistettu kaari ja valkoiset muovituolit vieraille. Suihkun jälkeen vetäydyimme siestalle. Lounas oli ollut sen verran tuhti, että pysyimme loppuillan kämpillä. Ihailimme taas illan pimentymistä ja nautimme +24 asteen "viileydestä". Lentokoneet laskeutuivat, tähdet syttyivät, me söimme hyvää juustoa ja hedelmiä punkun kera.

Jätimme taas ikkunaluukut auki ja yö oli viileähkö. Hääjuhlat rantahotellilla jatkuivat pitkälti yli puolenyön, muuten olikin hiljaista. Arkipäivästä johtuen kirkonkellot aloittivat kalkatuksen jo kuudelta. Yhdeksältä jätin Hannun nukkumaan ja lähdin leivän hakuun. Naapuritalon pihalta kuului omituista ääntä ja yritin paikallistaa sen pihan puista olettaen, että siellä joku lintu kujertaa. Takaisin tullessani huomasin, että pihalla on kymmenkunta erikokoista kilpparia, ihan vauvoista parikymmentäsenttisiin. Söimme aamiaista terassilla, kun isäntämme Ivan toi meille pihalta poimimiaan viinirypäleitä. "If you are happy, I'm happy". Mahtava paikka, suuri suositus!

Päivän agenda oli lähteä saaren toiselle puolelle, Okrug Gornjin rannoille uimaan. Mäkitreenistä ei siis vältytty viimeisenäkään reissupäivänä.

Okrug Gornji

Meri on sillä puolella saarta tyynempi ja vesi kirkkaampaa. Uituamme yritin käydä jossain rannan suihkussa, mutta niistä ei jostain syystä tullut vettä. Vessoja sentään on useita ja yhdessä niistä kävin vaihtamassa pois uikkarit ja huljuttelin vähän yläkroppaa lavuaarissa. Tasasimme uintioluen ja lähdimme kävelemään rantaa reunustavaa tietä pitkin kohti Trogiria. Oikaisimme taas alas kaupunkiin Apartment Panoraman kohdalla, kävelin edeltä kauppaan ja treffasimme Big Maman kioskilla. Söimme puistonpenkillä istuen hyvät kanatortillat (salaatteja ja keittoja saa kotonakin) ja palasimme kämpille. Tämä päivä oli toisinto eilisestä; ei enää jaksettu lähteä keskustaan, vaan vietimme leppoisan iltapäiväsiestan ja illan terassilla istuen. Oli pakkokin tyhjentää jääkaappia; sillä aamulla on lähtö lentokentälle.

Tein taas etukäteen reissubudjetin (kahdelle) ja tämä kyllä yllätti minutkin; alitimme arvioni noin 500 eurolla! Neljän viikon varsinaiset matkakulut olivat 620€ per nuppi, sisältäen lennot 142,00 majoitukset 380,00 ja siirtymiset 98,00. Ei paha!

Söimme viimeisen aamiaisen Balkanilla ja pakkasimme tavarat. Kun menimme pihalle, Ivan tarjoutui viemään meidät kentälle. Hienoa, vaikka olimmekin siellä nyt turhan aikaisin. Terminaalissa oli väljästi tilaa, teimme ostoksia ja odottelimme lennon lähtöä.