Syyspuuhia

Tallinnan reissun jälkeinen loppuviikko oli täynnä ohjelmaa. Keskiviikkona ajoin Lohjalle katsomaan äitiä (joka pian alkoi kuorsata sängyssään) ja vein Ilonan hänen nimipäivänään syömään. Suurlohjankatu on laitettu aivan mullin mallin uuden Lohi-kauppakeskuksen takia. Kun siitä selvisin kunnialla, tyttö halusi syömään Ravintola Antonioon. Lupasin ajaa takaisin keskustaan, jos voin parkkeerata auton kirkkokentälle. Molempien annosten kanat (broilerit) olivat kuivia, joten minua on turha houkutella sinne toiste.

  

Torstaina oli lukupiiri, sitä ennen ehdin käydä sienestämässä, kun Hannu valmisti ruuaksi lihapullia ja bataattiranskalaisia. Suppareita löytyikin jonkun verran ja sain merkitä kaksi uutta paikkaa karttaani. 

 

Perjantaina lähdin Järvenpäähän, treffasin Annelin asemalla ja menimme lounaalle viehättävään Ravintola Huvilaan. Haimme kahvilasta pullat ja kävelimme Annelin kauniiseen kotiin iltapäiväkahville ja -kuoharille. Illalla Hannu pullotti omenaviinin, josta kehittyessään tulee vallan mainiota. Lauantaina ehdin sienimetsään, ennen kuin iltapäivällä kävelimme Mirjalle ja Matille glögille ja saunomaan. Loppuilta kului herkutellen ja reissuja muistellen.

Alkuviikolla poimin naapurin aidasta mustamarja-aronioita, osan laitoin maustamaan virolaista vodkaa, loput menivät pakastimeen talven smootheja varten. Hain Tainan palstalta viimeisiä lehtikaaleja, joista osan käytin sieni- ja simpukkapastoihin ja loput pakastin.

Birger Carlstedt "Le Chat Dore Café"

Balkanin reissusta oli kulunut nelisen viikkoa ja sain luovuttaa verta. Syö10 -kampanjan innoittamana kävin tutustumassa Kalevankadun uuteen nepalilaiseen Nangloon. Hillitysti sisustettu tila oli rauhallinen, ainakin varsinaisen lounasajan jälkeen. Ennen verenluovutusta kävin Amos Rexissa katsomassa Birger Carsltedtin (1907-1975) näyttelyn "Le Chat Dore"

Birger Carlstedt

Birger Carlstedt

Näyttely oli varsin kattava ja esitteli hyvin taiteilijan monipuolisuuden.

Lauantaina menimme ihastuttavan tätini Soilin synttäreille. Sitä ennen kävimme katsomassa äitiä, Virekotiin saapui Jämsästä isän puoleisia sukulaisia, jotka olivat päättäneet yllättää Soilin. Poikkesimme vielä pikaisesti kummitätini luokse ja koeistuin Jarmon Dragstarin, jota Hannu haikailee Hondan tilalle. Synttäreillä tapasin pitkästä aikaa serkkujani ja heidän lapsiaan. Harmi, etteivät kaikki poikaserkut olleet paikalla. Ihanaa tavata sukulaisia muutenkin kuin hautajaisissa. Sanotaan, että suku on pahin, mutta minä voin sanoa, että suku on rakas!