Kohti kevättä

 Koronarajoitukset jatkuvat koko kevään; ei päästä ryhmäjumppiin, lukupiireihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, Aikuisopiston kielitunneille tai muihinkaan kokoontumisiin. Matkoista puhumattakaan. Jotain hyvääkin näistä rajoituksista on; vuosi sitten sairastamani hevosyskän jälkeen minulla ei ole ollut pienintäkään nuhaa tai flunssan poikasta. Kevättä piristämään varasimme mökkiviikon Meri-Teijosta. Liiton mökit oli jo varattu pääsiäisviikolle, joten menemme sinne jo maaliskuussa.

Kelit ovat Vantaallakin vaihdelleet Siperian pakkasista Saharan hiekkamyrskyyn ja loppuviikosta saamme nauttia Azoreilta tulevasta lämpöaallosta. Jopa siitepölystä varoitetaan. Aamun valjetessa ulkoa kuuluu jo lintujen sirkutusta. Selviä kevään merkkejä! Etelä-Suomen hiihtolomalaisilta sulavat lumet ja jäät suksien ja luistimien alta kovaa vauhtia.

Viikonloppuna oli hieno keli kävellä vaikka Kuusijärvelle, mutta jätimme sen jollekin arkipäivälle, kun hiihtolomaa viettävät koululaiset ja heidän vanhempansa ovat pois poluilta. Lauantaina tein särki-perunasalaattia kotimaisesta Järkisärki-säilykkeestä.   

Maaliskuun alussa saimme yöpakkasia ja lähdin lumikenkäilemään lähimetsän hangille. Innokkaimmat tahkovat vielä latuja, jotka päivän pidetessä sulavat vetisiksi.

Tonnaribowl

Vielä kun ravintolat ovat avoinna, kävimme tiistaina hyvällä buffetlounaalla Ravintola Tammistossa. Keskiviikkona oli aika keventää ja tein tonnikalasalaattia. Yllättäen sää kylmeni ja talvimyrsky pudotti puista oksia ja kaatoi kylämme roskiksia. Uusi lumi peitti armeliaasti Saharasta kulkeutuneet hiekat alleen. 

Uusimaa sai niskaansa myös lumimyräkän, joka sekoitti liikenteen useaksi tunniksi. Onneksi minulla ei ollut autolla asiaa kuin verenluovutukseen (kun en viitsinyt kävelemäänkään lähteä). Hemoglobiini on edelleen korkealla, olemmehan talven aikana syöneet paljon marjoja, lehtikaalia ja sieniä. Pakastimessa onkin niin runsaasti suppiksia, että voisin tehdä pakkaspäivän sienikeiton. Ensimmäisen kerran kokeilin maapähkinävoi(kerma)kanaa, johon lisäsin myös sieniä ja lehtikaalisilppua. Tiedä sitten, johtuiko pataan lisäämästäni marja-aroniahillosta, että ruoka maistui herkullisen suklaiselta. Taivas kirkastui ja saimme kovia yöpakkasia. Petivaatteet olivat ulkona koko päivän ja petauspatja sai lumipesun.

Pizza Napoli

Lopputalven kirjoja:

Petina Gappah "Pimeydestä loistaa valo". Tarina David Livingstonen viimeisestä matkasta hänen palvelijoidensa (kokki ja kantaja) kertomina. Orjista ei voi puhua, sillä Livingstone vastusti - ainakin näennäisesti - orjakauppaa. Kirja perustuu historiaan ja sen pohjana ovat tohtorin viimeiset päiväkirjat, mutta teos kertoo Livingstonen kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Historiaa, tarinankerrontaa ja hillittömän hauskoja sattumia. Jos kirjailija olisi eurooppalainen/valkoihoinen, häntä luultavasti syytettäsiin pilkanteosta tai rienauksesta. Silmiinpistävä ero näiden tohtoreiden ja 1800-luvun naispuolisten tutkimusmatkailijoiden (Mia Kankimäen teos "Naiset joita ajattelen öisin") on, että miehillä on mukanaan kymmeniä kantajia ja muita palvelijoita, kun naiset usein kulkivat yhden tai kahden oppaan/kantajan kanssa. 

Charlie Mackesy "Poika, myyrä, kettu ja hevonen". Hurmaava kirja täynnä piirroksia ja sydämellisiä mietelauseita!

Varustauduin mahdolliseen koronasulkuun varaamalla muutaman teoksen kirjastosta, ainakin lukemista riittää.

Ayòbámi Adébáyò "Älä mene pois". Edelleen Afrikka. Livingstonen reissulla 1800-luvulla kulkivat mukana myös "reissunaiset", kun omat vaimot jäivät kotiin lasten kanssa. Tämä kirja kertoo ajasta 1987-2008, mutta edelleen tapana on naida useampi vaimo. Jos 1-vaimo ei tule raskaaksi, anoppi hankkii pojalleen 2-vaimon (tarvittaessa myös kolmosen ja nelosen). 1-vaimo järkyttyy tästä niin paljon, että kokee valeraskauden aamupahoinvointeineen ja pullistuvine vatsoineen. Elämään mahtuu paljon surua, mutta myös hetkittäistä onnea. Hieno kirja afrikkalaisista perinteistä, tavoista ja tarinoista sekä Nigerian kuohuvasta historiasta.

Elena Ferrante "Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät" (Napoli-sarjan kolmas osa). Elena ja Lila ovat kasvaneet nuoriksi naisiksi. Elena on päättänyt opiskelunsa ja ryhtynyt menestyväksi kirjailijaksi, Lila jatkaa köyhää elämäänsä raataen tehdastyössä pystyäkseen elättämään itsensä ja pienen poikansa. Euroopassa kuohuu ja 70-luvun Italiakin elää murrosvaihetta. Nuoret aikuiset ja opiskelijat kokevat poliittisen herätyksen, kokoontuvat ja mellakoivat tasa-arvon, parempien palkkojen ja työskentelyolosuhteiden edestä. Elena elää Milanossa, muuttaa sieltä Firenzeen ja tapaa perhettään käydessään Napolin kortteleissa. Vuosien varrella myös ystävykset tapaavat, erilaisista elämäntilanteista huolimatta heidän välinen suhde pysyy vahvana.