Matildan kevät

 

Ajelimme kauniissa säässä pikkuteitä pitkin Mathildedaliin. Salon seudulla on paljon vähemmän lunta kuin Vantaalla, pellot olivat jo lähes paljaina. Olimme perillä turhankin ajoissa, mutta saimme siivotun, vapaan mökkimme avaimet heti. Kokilla on pari vapaapäivää; söimme Cittarin salaattiannokset ja illalla saunoimme lempeissä löylyissä. Koronatilanne pahenee edelleen, joten emme voi tällä kerralla kutsua ruoka/saunavieraita. Myöhemmin luin kirjaa, taustalla soi Radio Classic, tuli ihan jouluinen olo...

Matilda Talo (ent. työväentalo)

Yön pakkanen vaihtui aamun lumisateeseen. Lähdimme omille lenkeillemme, minä pysyttelin kylällä ja sen lähettyvillä, jätin pitkospuut ja polut aurinkoisiin, lämpimämpiin päiviin. Metsässä oli hyvä hankikanto, joten suunnan voi valita mihin vain. Kävi mielessä, että lumen alla maatuvat ne tuhannet suppikset, mitä en jouluviikolla ehtinyt kerätä. Hannu haki Ruukin Krouvin take away -pizzat, kaupanpäällisiksi saimme sokerimunkit.

Mökkiruokaa (täysjyväpastalla)

Lämpötila nousi, tuuli yltyi ja hankikanto sai mennä. Tein Jeturkastin lenkin tuulen mukaisesti ja löysin sen metsäpolun, mikä oli minulla syksyllä hukassa (kun vaelsin jollain suolla tossut märkinä). Kotona olemme tottuneet ruskeisiin rusakoihin, nyt näin pitkästä aikaa valko-harmaan pupujussin. Mökillä avasin kihlajaispäivän skumpan ja tein sieni-pekonipastaa.

Endalin laavu

Taas yöpakkasia. Lähdin kuitenkin katsomaan, voiko pitkospuilla ja poluilla jo kävellä liukastumatta. Alkumatkan kävelin pitkin (autoilta suljettua) huoltotietä, seuraten Tapanin kierrosta. Tänne täytyy tulla syksyllä etsimään uusia sienipaikkoja, tosin vanhoiltakin löytynee runsaasti suppiksia. Huoltotie on raivattu kahden parkkipaikan välille ja sitä pitkin Metsähallituksen porukka käy hoitamassa laavuja ja täydentämässä puuvarastoja (ainakin Endaliin). Poikkesin siitä liukkaalle polulle kohti Endalia. Halkoja oli runsaasti (ei tarvitse kantaa omia), sytykkeitä ja vessapaperia ei lainkaan. Aurinko oli sulattanut ja kuivattanut metsän rinteet ja pitkospuut, joita pitkin jatkoin Teerisaareen. Yksi pariskunta käveli vastaani. Teerisaaressa ei ollut valmiiksi tehtyjä polttopuita, mutta joku oli jättänyt vessapaperia huussiin. Puolakkajärvi ja Matildanjärvi kumisivat kumpikin, jäälle ei ole enää menemistä. Reilun kahden tunnin lenkin jälkeen palasin mökille kuumalle kaakaolle, ruoka olikin salaattia vailla valmiina.

Mökkiviikon ainoan kauppapäivän pidimme tiistaina, kun kävimme Perniön K-marketissa hakemassa tuoretta maitoa, leipää ja saunaolutta.

Kävelimme lähes saman lenkin kuin minä edellispäivänä; Hannulle uutta oli huoltotie ja Teerisaari. Pakkasimme reppuun vanhoja sanomalehtiä ja tuohta sytykkeiksi. Ja vessapaperirulla jätettäväksi nuotiopaikan huussiin. Endalin laavulla grillasimme lammasmakkarat nauttien samalla auringonpaisteesta. Oli mahtava retkeilysää - lämpöasteita lähes 10 - ja muitakin patikoijia oli liikkeellä. Illalla tuli ihan kesäinen fiilis, kun löylyjen välissä vilvoittelimme terassilla ja auringonlaskun punertaessa taivaanrannan kuuntelimme lintujen laulua.

Teijon hirsikota (vuokrattavissa)

Tänne pääsee bussillakin!

Matildan Kyläpanimo

Mökkiruokaa (täysjyväriisillä)

Vietän mökkiviikoilla lähes arkipäiviimme verrattavaa lomaa; päivittäin ulkoilen 2-3 tuntia ja lenkkeilen 6-10 kilometriä, syön hyvää ruokaa ja iltaisin rauhoitun musiikkia kuunnellen, blogeja selaillen ja tunnin verran (paperi)kirjaa lukien. Silti nukun paremmin kuin kotona. Keksin tälle ainoastaan yhden syyn; saunomme joka ilta.

Ilmeisesti yöllä oli ollut pakkasta (vaikkei mittari sitä näyttänytkään), sillä lenkkipolut olivat osittain jäässä. Metsään päästyäni joutsenpari lensi ylitseni, poikapari käveli vastaani. Mökkinaapurit olivat pyllyt pystyssä suolla syömässä karpaloita. Liukkailla poluilla ja kapeilla pitkospuilla voi hyvin kehittää tasapainoaistiaan. Kävelin Teerisaareen, jonne joku oli kantanut uusia halkoja. Uteliaisuuteni houkutteli minut Teerisaaresta pois suuntaavalle retkeilyreitille, jota en ole koskaan kävellyt. Epäilin sen olevan liian lyhyt (minulle), mutta pitkospuiden jälkeen reitti jatkui kallion ylitse polulle, joka päätyi metsätielle. Kuljin sitä niin pitkään, että epäilin jälleen kerran eksyneeni pois reitiltä (varsinkin kun reittimerkit puuttuivat), mutta lopulta tie päättyi Matildanjärven ja Luontotalon parkkipaikalle. Palasin mökille maantietä pitkin, että sain hiekkaa ja kuivaa asvalttia tossujen alle. Saloon menevä bussi lähti juuri kylältä, se kulkee arkisin tunnin välein. 

Jos mahdollista, varaan aina tämän saman mökin. Se on useimmiten tosi siisti ja keittiövarustus on varsin hyvä. Olen itsekin tuonut tänne kotoa jotain ylimääräistä (kuten rikkonaisen muovilävikön tilalle uuden Ikean version). Jopa paistomittari löytyy, kuten jouluna ilokseni totesin. Tein parin päivän ruuaksi lihapataa omilla lisukkeilla.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/02/naudan-uunipata.html

Meillä kävikin hyvä tuuri, kun mökit olivat jo varattuja pääsiäiseksi. Kun/jos liikkumisrajoitukset astuvat voimaan, emme olisi päässeet tänne lainkaan. Varmuuden vuoksi varasin vielä muutaman kirjan kirjastosta.

Uusi lenkki; lähdin tsekkaamaan, missä Tapanin kierros päätyy Teijontielle vai päätyykö lainkaan. Ei päädy, vaan pyöräilyreitti on nimensä mukaisesti kierros, joka metsässä kääntyy takaisin lähtöpisteeseensä. Aurinko alkoi paistaa ja jatkoin metsätietä eteenpäin. Oletin tulevani ulos metsästä ennen golfkenttää. Meni taas pitkäksi, ohitin autojen hautausmaan, kävelin Metsäkulman asuinalueelle saakka ja päädyin Teijontielle vasta Meri-Teijo Golfin jälkeen. Golfkentän tie oli osittain jäinen, osittain niin kurainen, että nousin Punapirtintietä ja kävelin loppumatkan mökille pitkin kuivaa Teijontietä. Pyöräytin pyykin- ja astianpesukoneet. Vielä viimeiset rommikaakaot ja illalla viimeiset löylyt tällä mökkiviikolla. Milloin mahdamme päästä tänne uudelleen?

Kotimatkan ajoimme Lohjan kautta. Tämä oli taas sarjassa "Joulupukin rekiretki"; menomatkalla vein Annan synttärilahjan, paluumatkalla Suvin lahjan ja pääsin pitkästä aikaa vierailemaan äidin luona, kun vein hänelle kukat ja synttärikortin. Eipä siitä paljon iloa ole kummallekaan, kun joudumme pitämään parin metrin välimatkan (tai niin pitkän kuin pieni huone antaa myöten), minulla on kasvomaski ja äiti torkkuu pyörätuolissaan. Suvilta saimme rahkapullat ja pääsiäisleivän, Onni oli viime näkemältä kasvanut huimasti. Lohjan kirjastosta hain lukupiirin seuraavan kirjan (olen myös Lukki-kirjaston asiakas). Koskahan saan sen palautettua, jos liikkumisrajoitukset toteutuvat? Hannun toive ei toteutunut; kotona oli lähes yhtä paljon lunta kuin lähtiessäkin, viikossa se oli muuttunut likaisiksi kinoksiksi.