Saimme koko pihan haravoitua ennen huhtikuun loppupuolen sateita, jotka pitivät pölyt maassa ja helpottivat kevätallergian oireita. Vappuna oli tarkoitus grillata Mirjan ja Masan kanssa pihalla, mutta sää oli niin viileä, että vaihdoimme syömiset balkanilaiseen ja istuimme illan sisällä vanhoja Kreikka- ja Balkan-kuvia katsellen. Tarjolla oli ćevapčićia ja ajvaria, paahdettuja parsoja savukinkulla, kreikkalaista salaattia, valkosipulikorppuja ja omatekoista hummusta, perunasalaattia, täytettyjä paprikoita ja oliiveja (dolmadekset unohtuivat keittiön tasolle). Syötävää oli niin paljon, että siitä riitti uuden salaatin kanssa meille lauantaillekin.
Kevään kirjoja:
Olga Tokarczuk "Vaeltajat". Kirjassa on paljon matkailufilosofiaa, mutta myös ihmisruumiin (tai miksei eläimenkin) kummallisuuksiin ja preparointiin liittyvää aineistoa, mikä ei minua niinkään kiinnostanut. Välillä liikuttiin 1600-luvun Hollannissa, välillä kirjoittajaminän matkoilla nykyajassa. "Eräs tuttavani sanoi, ettei pidä yksin matkustamisesta. Kun hän näkee jotain epätavallista, uutta ja kaunista, hän haluaa niin kovasti jakaa se jonkun kanssa, että tulee onnettomaksi, jos hänellä ei ole ketään vierellään. Mielestäni hänestä ei ole pyhiinvaeltajaksi." Teos koostuu lyhyistä ja vähän pidemmistäkin tarinoista/novelleista, lisäksi siinä on kopioita vanhoista kartoista. Outo kirja, joka aiheutti minulle kummallisia unia, kuten Tokarczukin "Alku ja muut ajat" teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti