Oi ihana huhtikuu!

 

Huhtikuun puolivälistä alkoi lämmin kausi. Ykskaks sinivuokot, valkovuokot ja krookukset ryöpsähtivät maasta. Muurahaiset tekivät ensimmäisen sisääntulonsa makuuhuoneeseemme. Silmät kutisevat, vaikka koivut eivät vielä kuki. Saimme pihan kevättyöt tehtyä ja viikonloppuna avasimme grillauskauden. Hannu otti DragStarin käyttöön, Honda saa vielä odotella toukokuuta.

Lähiseudun lähes kaikki kävelytiet on harmiteltavasti asvaltoitu ja päivittäiset kävelylenkit saavat jalkapöytäni vihoittelemaan. Kunhan metsäpolut kuivuvat, pääsen lähimetsiin harhailemaan. Sitä odotellessa otin fillarin käyttöön, ensimmäisen lenkin tein varovasti, kävin vain Honkanummella tsekkaamassa haudat. Hannu ahnehti heti liikaa ja sai takamuksensa kipeäksi. Fillarilenkillä huomasin, miten huonossa kunnossa olen, ts. pelkät kävelylenkit eivät riitä.

Koronatilanne alkaa helpottaa ja ravintoloiden avautuessa kävimme jo tiistaina Ravintola Tammistossa lounaalla. Parin viikon päästä pitäisi kirjastojen ja museoiden avautua. Niitä olenkin kaivannut, vaikka lukemista onkin riittänyt.

Kalkkikallio

HS-Vantaan toimittaja oli käynyt tutustumassa Kalkkikallion luonnonsuojelualueeseen. Päätin yhdistää pyörä- ja kävelylenkin ja polkaisin paikalle. Heti satulaan istuessani tiesin, mitä jumppaohjaaja tarkoittaa istumaluilla. Perillä löysin upeat kalliot, tuli ihan Virkkalan Kukkukallio mieleen! Alue on sen verran pieni, että vähän väliä päädyin jonkun tontin reunaan. Pienten luolien viereen oli tuotu puistonpenkki, siinä olisi mainio paikka istua ja syödä eväitä. Lehtijutussa mainittuja pitkospuita en löytänyt, vaikka kuraisilla poluilla kävelinkin. Pitänee poiketa Kalkkikalliolle toistekin ja ottaa eväät mukaan. 

Se siitä keväästä, perjantaiaamuna satoi lunta. 

Havukoski

Lauantaina lähdin taas lenkille ja kävin kuvaamassa Havukosken "kaupunkitaidetta". Söin pitkästä aikaa sushia, Hannulle kelpasi edellispäivänä tekemäni sardiinipasta.

Pääsiäisen tummien oluiden vertailussa emme jaksaneet maistella kuin neljä olutta. Minua jäi vaivaamaan kahden hyvän Double Stoutin erot, lähinnä se, onko niissä makueroja. Toinen on jo kahtena vuotena (meidän testissä) voittajaksi selvinnyt AleCoqin Imperial Extra Double Stout (7%), toinen ruokakaupan Shepherd Neame & Co:n Double Stout (5,2%). Litrahinta molemmissa on lähes sama. Minä olin vähän jäävi testaaja, koska olin valinnut ja kaatanut oluet. Tarjosin kummatkin samanlämpöisinä ja samanlaisista laseista sokkona, mutta olin tunnistavinani toisen maussa silkkaa mämmiä ja valitsin taas ykköseksi AleCoqin. Hannu valitsi yllättäen paremmaksi miedomman Shepherd Neamen, siinä maistui minun mielestäni kirpakampi, kevyempi jälkimaku.

 

Kevään kirjoja: Tommi Kinnunen "Pintti". Kirja kertoo 1940-50 -vaihteen pienen paikkakunnan (Nuutajärvi) asukkaista ja näitä työllistävästä lasitehtaasta, vähän kartanon väestäkin. Ääneen pääsevät  kovin erilaiset sisarukset Jussi, Raili ja Helmi, jotka yhdessä asuvat vanhaa kotitaloaan. Vuorollaan he kertovat itsestään, mietteistään ja elämästään kyläläisten joukossa. Kirja avartaa myös lasitehtaan toimintaa ja historiaa. En ole aiemmin miettinyt Kirkniemen Lasitehtaan historiaa, vaikka lapsuudessani vietinkin siellä paljon aikaa isoäitini hoivissa. Kirjan alavireisestä tunnelmasta ja murheellisista tapahtumista huolimatta Tommi Kinnusen tekstiä on ilo lukea.

Jonas Hassen Khemiri "Soitan veljilleni". Autopommi räjähtää Tukholman keskustassa ja kaikkia maahanmuuttajia syyllistetään. Tai ainakin kirjan päähenkilö Amor näin olettaa ja alkaa vainoharhainen epäily kaikkia ja kaikkea kohtaan. Pitäisikö piilotella vai jatkaa elämää rehvakkaasti normaaliin tapaan? Tosin Amorin normaali on jotain vallan muuta. Pieni suuri kirja kertoo yhden päivän tapahtumat Amorin kertomana ja kokemana.

Telkkarin elokuvia:

"Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Lukupiirissä pidimme kovasti Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjasta, johon elokuva perustuu. Kirja kannattaakin aina lukea ennen kuin katsoo siitä tehdyn leffan, koska se yleensä on parempi. Niin nytkin. Kirjassa perehdyttiin enemmän kirjallisen piirin toimintaan ja kepposiin saksalaisten vallan alla. Elokuvassa laitetaan mutkat suoriksi ja keskitytään romantiikkaan. Ihan mukavaa katseltavaa, varsinkin maisemiltaan ja henkilöhahmoiltaan.

"Tuntematon mestari". Klaus Härön hieno elokuva kertoo taidekauppiaasta, joka ennen eläkkeelle siirtymistään haluaa vielä tehdä elämänsä kaupat. Avukseen hän saa tyttärenpojan, vaikka alkuun pistääkin hanttiin tämän tulemista liikkeeseensä. Pääosassa upea Heikki Nousiainen.

"Lost Boys". Ahdistava dokumentti kahdesta suomalaisesta nuorestamiehestä, jotka lähtevät Aasiaan juhlistamaan toisen vapautumista vankilasta. Toinen pojista palaa aikanaan Suomeen, toisen ruumista ei koskaan löydetä. MIten ihminen voikin olla noin tyhmä eikä arvosta lainkaan elämää? käy monesti mielessä dokkaria katsellessa. Ilotyttöjä, huumeita, ikuista velkaa ja vainoharhaisuutta, saako näistä joku oikeasti iloa elämäänsä?