Pitkät pääsiäispyhät ovat ohitse, silti mikään ei muutu. Harrastepiirit eivät edelleenkään jatku. Lukemista riittää, mutta kirjoista ei voi edelleenkään keskustella kasvotusten. Pian voimme aloittaa grillauskauden, mutta ketään ei voi kutsua kylään. No, ehkä pari ystävää pihalle, kunhan sää lämpenee uudelleen.
Saimme lähes kaikki pääsiäisruuat syötyä pyhien aikana, ainoastaan karitsanjauheliha jäi käyttämättä. Hannu teki siitä tiistaina pyörykät ja hain palan painikkeeksi pikkupullon retsinaa. Huoh, edellisestä Kreikan reissustakin on jo 10 vuotta!
Maaliskuussa kului niin paljon rahaa, että on aika aloittaa kituviikot; tyhjentää pakastinta, lämmittää purkkihernekeittoa ja vaihtaa viini vichyyn. Huhtikuulle on yksi mökkikutsu, siihen pitää vähän panostaa.
Vanhoina
hyvinä aikoina (entisessä normaalissa) olisin nyt jossain päin
Eurooppaa vaeltamassa. Minulla on allergiaoireita, vaikka oikeasti olen
allerginen ainoastaan koivulle. Ehkä se onkin matkakuumetta? Pidin pari lepopäivää lenkkeilystä (yhden yön kuume + huono keli), mutta sunnuntaina oli niin kaunis ilma, että kävelin vahingossa pikkuteitä pitkin melkein Kuusijärvelle saakka.
Kevään kirjoja: Göran Schildt "Toivematka"
Kirjassa
on harmiteltavan paljon virheitä, tosin
ne on helppo sivuuttaa.
Viehättävän
vanhahtavaa kirjakieltä, vaikka neekeri-sana särähtääkin
korvaan. Odotin
tietokirjailija/toimittajan kuivakkaa tekstiä, mutta tämähän
olikin hauska kirja! Se vei mukanaan seikkailuihin ja matkantekoon,
sivistäen samalla filosofisilla luennoilla Ranskan kirkoista,
luostareista, palatseista ja museoista. Ja
niin kuvauksellista kerrontaa, että melkein voi nähdä ne kauniit
maisemat ja tuntea tuulen lämpöisen tuulahduksen. Intellektuellin
ja keilitaitoisen kirjailijan on helppo tutustua paikalliseen
”parempaan väkeen” ja pariskunta käy matkan varrella usein vierailuilla ja
illallisilla. Kirja
innostaa tarttumaan Schildtin myöhemmin kirjoittamiin
matkakirjoihin, varsinkin kun hänelle niin rakas Leros on meillekin
tuttu saari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti