Joulun tunnelmaa

 

Minulle joulu merkitsee tunnelmaa ja tuoksuja. Kun ei perhejoulua voida nyt viettää (ja ipanatkin ovat jo isoja), minulle riittää siisti koti, kiireettömyys, kynttilöiden valo, joulumusiikki ja joulun tuoksut. 

Torstain lenkillä juttelin puhelimessa lähes koko seitsemän kilometrin verran Aulikin kanssa. Hän soitti vielä myöhemmin, kun oli saanut postin kautta lähettämäni kuivatut sienet. Hannu pyyhki ovet, karmit ja patterit. Illan hän vietti bändin "pikkujoulutreeneissä", vuorostani minä pesin keittiön pinnat, otin esille muutamia matkoilta tuotuja joulukoristeita ja palkitsin itseni sushilla.

Perjantaina jätin Hannun tekemään viimeisiä joulusiivouksia ja lähdin metsälenkille. Joku oli koristellut kuusen lenkkeilijöiden iloksi. Matildan metsässäkin oli viime vuonna pieni koristeltu kuusi. Jää nähtäväksi, onko joku tehnyt siitä perinteen.

Kirkonkylän joulu

Jätimme vuoden viimeisen jumpan lauantaina väliin ja lähdin kävelemään Pitäjänkirkolle. Oli pilvistä ja vähän liukastakin, mutta matka taittui mukavasti. Kävin Kirkonkylän joulumarkkinoilla ja piipahdin Pakarintupaan katsomaan jouluaskartelua. Kirkkokonsertti alkoi vasta kahdelta, siihen nähden olin liian aikaisin liikkeellä.

 

Tikkurilan joulukatu

Kirkolta kävelin Tikkurilaan, meillä oli treffit Tikkuraitin joulukadulla, joka ehkä pimeällä näyttääkin joltain. Kävelimme kotiin ja Hannu ryhtyi pizzantekoon.

Lauantain pitkähkön lenkin (16 km) innostamana lähdin sunnuntainakin kävelemään vähän normilenkkiä pidempään. Samalla vertailin kaksia vaelluskenkiäni. Lauantaina jaloissa oli Salomonit, joissa on paksumpi pohja (sopivat asvaltillekin). Uusissa McKinleyssa on ohuempi pohja (jalat ovat jo tottuneet niihin) ja kivetkin saattavat tuntua. Molemmat ovat mukavat jalassa, kevyet ja niissä on hyvä pito. Sen sijaan 0,5 litraa aamukahvia + pidempi kävelylenkki = huono kombo. Illalla katsoimme Hamy Ramezanin liikuttavan elokuvan "Ensilumi" (Suomi 2020). 

Jouluviikolla saimme kolmannet koronarokotukset, jotka päivittyivät samantien Oma kantaan. Kun kerran(kin) olimme liikkeellä autolla, ajoimme Ikeaan syömään joululounaan. Eipä tarvitse enää kinkkua syödä tänä vuonna. Samalla ostin lisää kynttilöitä, jotka kuittasin viime kerralla saadulla alennuskupongilla.

Joulukuun kirjoja:

Tõnu Õnnepalu "Lopetuksen enkeli". Pidin Õnnepalun Paratiisi-kirjasta. Tässä pienessä filosofisessa teoksessa hän viettää kiireisen kesän jälkeen syyskuun yksin pienessä, lähes autiossa saaressa. Pohtii taidetta sen eri muodoissa, varsinkin kirjallisuutta (kirjailija käy sisäistä keskustelua Leo Tolstoin kanssa "Mitä on taide?"), mutta myös elämää ja kuolemaa. Minulle parasta antia olivat kuvaukset luonnosta, vuorokauden vaihteluista ja syksyn etenemisestä. Korona-aika on tehnyt jopa minusta niin introvertin, että voisin hyvin mennä johonkin pikkumökkiin mukanani kuukauden sapuskat ja kassillinen kirjoja.