perjantai 24. joulukuuta 2021

Matildan joulu 2021

Torstaina jouluruuhkaa oli vain ruokakaupassa. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, "rekiretkemme" suuntautui Lohjan kautta Mathildedaliin. Kävimme Irjan ja Suvin uusissa kodeissa (vain ovella), Meerillä ja Caritalla. Äidin luona viivähdin vähän pidempään, mutta hän on jo niin omissa maailmoissa, että tuskin tajusi läsnäoloani. Mustio-Salo -tie oli aivan autio. Vein Sofialle kirjakassin, hän on lapsenlapsistani ainoa, joka toivoo lahjaksi kirjoja tai lahjakorttia kirjakauppaan. Salo-Tammisaari -tiellä oli jo enemmän liikennettä. Hannu ajoi Teijon kautta Matildaan, mutkainen ja mäkinen tie oli liukas, onneksi meillä ei ollut kiirettä. Hain mökin avaimen Terhosta ja pääsimme tyhjentämään täyteen pakatun auton. Tavarat paikoilleen, kynttilät ja ledivalot palamaan, sänkyjen petaus, joululiina ja kukat keittiön pöydälle. Ruuanlaittoon ei ollut aikaa, olin ottanut pakastimesta mukaan valmiit annokset. Vihdoin rauhoituimme, katsoimme "Julefeberin" toiseksi viimeisen jakson, söimme ja saunoimme. Laitoin joulumusiikkia soimaan, kalkkunan uuniin, keitin perunat huomista laatikkoa varten ja huokaisin.

Jouluaattona oli kaunis talvisää. Aamupäivällä tein anjovismössön, sitruunasillin ja laitoin perunalaatikon uuniin paistumaan. Kuuntelimme joulurauhanjulistuksen, kilautimme portviinit ja lähdimme kylille kävelemään. Hiljaista oli kyläteillä, vaikka Terho ja panimon kauppa näyttivät olevan auki. Lounaaksi söimme kaloja ja maistoimme perunalaatikkoa. Vihdoin olen oppinut tekemään siitä sellaisen kuin pitääkin! Huilimme hetken, keitin kahvit ja katsoimme "Julefeberin" viimeisen jakson. Kaikki hyvin Tanskassakin! Avasimme lahjat ja nyt oli tonttu ollut tarkkana; sain kaikki kolme toivomaani lahjaa. Yhteinen lahja (pari yötä Tallinnassa) saa vielä odottaa parempia aikoja. Saunoimme lempeissä löylyissä ja totesin jälleen kerran, että ennen saunomista ei kannata juoda olutta tai syödä vatsaa täyteen.

Ei jaksettu enää mitään lämpimiä ruokia, saunan jälkeen söimme kalkkunaleivät ja myöhemmin illalla juustoja hillojen kera. 

Matildanjärvi 

Joulupäivänä oli tyyni pakkaskeli, lunta sateli hiljalleen lisää. Lähdimme kiertämään Matildanjärveä eri suunnista, eipä siellä muita kulkijoita juuri ollutkaan. Puhtaalla lumella näkyivät vain ketun jäljet. Tai kahdet, jotka yhtyivät somasti toisiinsa.  Lumen peittämillä pitkospuilla on mukavan meditatiivista kävellä, kun ei voi ajatella mitään muuta kuin keskittyä kapealla lankulla pysymiseen. Hannu käveli vastaani metsässä pipo lumisena. Ehdin ensimmäisenä mökille keittämään kaakaota. Naapurimökki on edelleen tyhjänä ja muutenkin tuntuu, että mökkeilijöitä on yllättävän vähän. Illalla katsoin "Marian paratiisi" -elokuvan (Suomi 2019).

 

Tapaninpäivänä oli niin kova pakkanen, että emme lähteneet lenkille lainkaan. Rosolli on jo vuosia sitten vaihtunut meillä uunijuureksiin, joihin tällä kerralla ripottelin joukkoon myös kuivattuja sieniä. Sinihomejuuston lisäsimme vasta valmiin ruuan päälle. 

Maanantaiaamuna vasemmassa silmässäni pyöri Afrikan tähti -pelin timantti, joka häiritsi lukemista ja telkkarin katsomista. Hetken huili auttoi vaivaan, ehkä silti on alkuvuodesta käytävä silmänpohjakuvauksessa tarkistamassa, miten pahasti lasiaiset heiluvat.

Kaunein joulupuu 2021

Lähdimme aamupäivällä omille lenkeillemme, Hannu golfkentälle, minä Jeturkastiin. Edessäni Skoilantien ylitti kaksi metsäkaurista. Metsässä oli niin hiljaista ja kaunista! Matildanjärven rannalla pojat aurasivat itselleen luistelupaikkaa.

Kotimatkalla kävin katsomassa alpakat, Hannu saapui lähes samaan aikaan mökille. Nautimme terassilla kuumat juomat, Hannu laittoi pyykit pyörimään koneeseen. Ihmettelin sen kolinaa, mutta ääni kuuluikin ulkoa; kiinteistöhuolto kävi lakaisemassa ja hiekoittamassa portaat ja pihatien.

Tiistaina kävimme pikaisesti Perniössä kaupoilla, sen jälkeen lähdimme lenkille. Ilma oli lämmennyt pariin pakkasasteeseen. Hannu lähti kävelemään kohti Strömmaa, minä kiersin golfkentän. Parista viime joulusta poiketen golfkenttä oli suljettu, mutta laskettelurinteet olivat auki ja Teijo Skin parkkipaikka täynnä.

Teerisaari

Keskiviikko oli hämyinen päivä ja aamupäivällä pyrytti vähän lunta. Lähdin kiertämään Teerisaaren lenkkiä. Kolme pariskuntaa ja yksi lapsiperhe käveli vastaani Matildanjärven kierroksella, sen jälkeen ei tämän päivän jälkiä näkynyt ja oli hippasen hankalaa pysyä vastasataneen lumen alla olevilla pitkospuilla. Teerisaaren laavulla oli kynttilöistä päätellen ollut joulun aikaan yöpyjiä. Jatkoin siitä pitkospuita hyvin merkittyä reittiä yli kallioiden ja läpi metsän, jossa näkyi vain kauriiden tuoreita jälkiä. Oli kuin satumetsässä olisi kävellyt. Aivan ihana lenkki, matkaa mökiltä mökille kertyi 9-10 km.

Tarkoitus oli käydä kerran syömässä tai hakemassa Krouvin pizzat, mutta päätimme syödä jouluruuat pois, ettei niitä tarvitse roudata kotiin. Illalla katsoin upean "Taiteilijoiden taivaat" -ohjelman (Seija Paasonen). Tämän jälkeen käyn taidenäyttelyissä aivan uusin silmin!

Torstai oli eilistäkin harmaampi ja luvassa oli lumikuuroja. Lähdin vähän pidemmälle lenkille; huoltotietä pitkin Endalin laavulle. Tie oli lähes umpihankea, onneksi kevyttä pakkaslunta. Endalista kävelin pitkospuita ja metsäpolkuja pitkin kohti Matildanjärveä. Ensimmäiset näkemäni jalanjäljet johtivat Teerisaareen, sen jälkeen pitkospuilla olikin hankala kävellä, kun reunat olivat pyöristyneet pakkautuneesta lumesta. Onneksi on kuivaa, joten voi kävellä pitkospuiden viertäkin.

Vicksbäckinlahti
Kotimatkan tein kävelemällä Matildanjärven kierroksen Vicksbäckinlahden kautta. Porukkaa oli grillipaikalla ja jäällä istui miehiä pilkkimässä. Olisin voinut oikaista jään kautta, mutta virtapaikkojen vuoksi palasin kylälle merkittyä metsäreittiä pitkin. Kävin ostamassa lenkkioluet Kyläpanimon myymälästä, Hannu oli tehnyt golfkentän lenkin, nyt toisin päin.

Oli vuorossa jääkaapin tyhjennys, keitin ruokakauran ja tein sieni-pekonikastikkeen. Lehtikaalisilppu unohtui pakastimeen, kun ainesosia oli muutenkin niin lukuisia. Kotoa tuotu hyasintti alkaa kukkia ja tuoksua juuri ennen kotiinpaluuta. Illan jo pimennyttyä naapurimökkiin tuli asukkaita viettämään vuoden vaihtumista. Alkoi sataa ja tuuli pudotti lumet puiden oksilta. Saunoimme vielä viimeisen kerran.


Taidamme jatkossakin majoittua tähän mökkiin; se on siisti ja tuntuu, että siivousvälineitä ja astioita (lähinnä paistinpannuja) on lisätty. Kesällä voisi ottaa fillarit kyytiin ja pyörähtää vaikka Kemiönsaaressa.

 

Joulukuun kirjoja:

Sally Salminen "Katrina". Ahvenanmaalainen iloinen ja nauravainen merimies Johan puhuu pohjanmaalaisen hyvän perheen tyttären Katrinan pyörryksiin puheillaan ja saa tämän suostumaan vaimokseen. Häiden jälkeen nuoripari seilaa Ahvenanmaan saaristoon. Johanin kuvailema valkoinen kartano parvekkeineen ja omenatarhoineen onkin todellisuudessa vaatimaton, pieni torppa. Kallioisella vuokratontilla ei kasva omenapuita eikä mitään muutakaan. "Et kai ottanut juttujani tosissasi?" nauraa Johan ja Katrina päättää olla pitämättä mitään yhteyttä omaan perheeseen peittääkseen häpeän. Lapsia syntyy, lapsia kuolee, Johan pestautuu merille ja Katrina suuntaa voimansa ja tarmonsa köyhän perheen hengissä pitämiseen ja vaatimattoman torpan puunaamiseen. Pojat haluavat kasvaessaan isänsä tavoin merille. Aika kuluu, Johan sairastelee ja muuttuu yhä hiljaisemmaksi. Pariskuntaa pitää yhdessä keskinäinen rakkaus ja ymmärrys. Kirjailijan lempeän feministinen tyyli tuo mieleeni Paula Havasteen Saarenmaa-sarjan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti