Almáchar, Andalusia

 

Siitä on aika tarkalleen kaksi vuotta, kun viimeksi lensimme (Marokkoon). Sen jälkeen olemme käyneet vain Virossa ja Latviassa. Olo oli kuin ensikertalaisilla; tolkuttoman aikainen aamuherätys ja Espanjan vaatima etukäteen täytetty terveyskysely, joka aiheutti Hannulle hepulin, kun ei meinannut millään onnistua. Vinkki; muista kirjoittaa kaikki etunimet! Varasimme runsaasti aikaa, onneksi Mirja ja Masa heittivät meidät aamulla kentälle. Siellä kaikki sujui joustavasti ja istuimme puolinukuksissa odottamassa koneeseen pääsyä. 

Málagan lentokentältä siirryimme junalla (2 x 2,30€) keskustaan ja kävelimme sille bussiasemalle, mistä Almácharin bussit lähtevät. Lippuja ei kuitenkaan myyty etukäteen, vaan ne maksetaan kuljettajalle (2 x 3,25€). Sää oli lämmin (+17) ja meillä oli hyvää aikaa käydä oluella ja mustekala-aterialla.

Bussi ajoi rantatietä, kunnes nousi ylös vuoristoon. Aivan järkyttävän jyrkkiä mäkiä ja kapeaa tietä, tuli ihan Sumatra Highway mieleen. Pääsimme turvallisesti perille ja kävelimme kirkolle, jonka luona meillä oli treffit Alvaron kanssa. Hän vei meidät kapeiden kujien ja rappujen vierellä olevaan apartamentokseen, luovutti avaimet ja lähti jatkamaan maalaus/muuraushommia. Asettauduimme taloksi ja lähdimme tutustumaan uuteen kotikyläämme. Alvaro huikkasi katolta, kun ohitimme rempattavan talon. Laskeuduimme ensin alas ja sen jälkeen olikin hikinen nousu takaisin "keskusaukiolle", jonne bussi oli aiemmin meidät jättänyt. 

Viehättävä, pieni 1800 asukkaan kylä, jossa mäkiä riittää. Ehkä minunkaan ei tarvitse lähteä erikseen patikoimaan, kun ravaan tämän kylän nousuja ja laskuja. Kaupat eivät vielä olleet siestan jälkeen avoinna, minulla alkoi päätä särkeä ja jäimme keskusaukion yhden (kolmesta) kahvilan terassille konjakkikahville. Sen jälkeen kannatimme kahta kylän kauppaa; toisesta viini, hedelmiä ja tapaksia, toisesta säilykkeitä, aamiaistarpeita ja brandya. Lähikauppamme huolii vain käteistä, onneksi otin sitä jonkun verran mukaan. Illan tullen ei jaksettukaan enää lähteä mihinkään, suihkun jälkeen tapastelimme mukavassa kodissamme. Illan pimentyessä ulkoa ei kuulunut kuin koirien haukuntaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme linnunlauluun. Hannu lähti leivänhakuun lähileipomoon, myynnissä oli (ilmeisesti samasta taikinasta tehtyjä) vaaleita sämpylöitä, patonkeja ja polakkaa. Keittiössä ei ole kahvinkeitintä, joten oli kokeiltava mutteripannua. Tulihan siitä kahvia, mutta näin ensikertaa turhankin tuhtia. Lähdimme tahoillemme kävelemään, minä mäki- ja rapputreeneihin tämän kylän kujille, Hannu kohti El Borgen kylää. Heti kirkkoaukiolla laitoin hänelle viestin, että täällä on perjantaimarkkinat. Tarjolla olisi ollut runsaasti hedelmiä, mutta minulla ei ollut käteistä eikä kotiavainta, joten jatkoin matkaani.

Kiertelin ensin Almácharin toista laitaa etsien Maps.me:n lupaamaa turisti-infoa sitä löytämättä, nousin kylän ehkä korkeimmille kujille ja palasin kirkkoaukion kautta keskustaan ja tutkin vielä kylän toisenkin puolen päätyen (ehkä kylän ainoan) punatiilisen ison talon edustalle. Se osoittautui poliisiasemaksi, josta oli hieno näköala kylän toiselle laidalle.

Cafe Bar Restaurante Miguel

Olimme varanneet patikointiin pari tuntia, treffit teimme kyläaukion Cafe Bar Restaurante Migueliin. Olin sen verran aikaisin paikalla, että kävelin hetken matkaa Hannua vastaan. Sieltähän tämä puuskutti jo mäkeä ylös, onneksi hän oli laittanut tänään shortsit jalkaan. Minulla oli aivan liian paljon vaatteita tähän auringonpaisteeseen. Ensin joimme lenkkioluiksi Alhambrat, sen jälkeen söimme menu del dian; hyvät keitot, minulle kanavartaat, Hannulle grillatut mustekalat (chipirones). Tänään ei tarvinnut kaupassa käydä, päivän kulut olivat yhteensä 23€. Palasimme kämpille suihkuun ja siestan viettoon. Nautimme brandykahvit pihalla, ennen kuin vetäydyimme sähköpattereiden lämmittämään asuntoon. Illemmalla tapastelimme ja seurasimme telkkarista uutisia, joista emme ymmärtäneet juurikaan mitään. Suomalainen bandidosryhmä oli yrittänyt salakuljettaa huumeita Málagasta, joku nuorimies oli tappanut vanhempansa ja pienen veljensä jne.

El Borge

Aamu oli pilvinen ja linnutkin hiljaa. Sääennuste lupasi puolipilvistä +14 astetta. Aamiaisen jälkeen kävimme lähikaupassa ostamassa parin päivän tarpeet (20€ sisälsi kaksi pulloa viiniä), toista kauppaa ei tänään tarvitsekaan kannattaa.

Tein saman lenkin kuin Hannu eilen; lähdin kävelemään Rio Borgen vartta kohti lähikylää. Joki oli kuivunut uoma, kaikesta päätellen täällä ei hetkeen ole satanut.

Borgeen päästyäni kapusin kapeita kujia pitkin kirkolle ja sen läheiselle kaupungintalolle. Kylä on pienempi kuin Almáchar, mutta yhtä viehättävä. Kauppoja ja baareja riittää ja asukkaat puhuvat keskenään yhtä kovaäänisesti. Kaikki myös tervehtivät, kuten kotikylässämmekin.

Kaikesta päätellen Borgessa arvostetaan taidetta ja käsityötä; yhden kadunpätkän varrella kaikki seinät on koristeltu kukin ja vanhoin tavaroin. Menomatkaan kului puolisen tuntia, samoin Borgessa kävelyyn. Luultavasti saman verran, kun etsin poispääsyä tästä kylästä. Lopulta luovutin ja palasin sinne mistä olin tullutkin ja suuntasin siitä ajotien varteen.

Cafe Bar Miguel

Hannu oli kierrellyt Almácharin mäkisiä kujia, treffit meillä oli taas keskusaukiolla. Cafe Bar Miguelin terassille oli kokoontunut norjalainen moottoripyöräporukka, hetken odotettuamme saimme vapaan pöydän heidän läheltään. Otimme lenkkioluet ja vaihdoimme kuulumiset norjalaisten kanssa. Lauantaina ei ole tarjolla menu del diaa, tilasimme mustekala- ja kana-annokset. Syötyämme palasimme kämpille suihkuun ja siestalle, sen jälkeen kahvit omalla terassilla. 

Illalla tapakset ja vaihteeksi espanjalaisia kokkaus- ja luonto-ohjelmia telkkarista. Sähköt menivät välillä pois päältä (liikaa lämmittimiä päällä?), onneksi saimme ne takaisin yhdellä klikkauksella.

Sunnuntairauhaa Almácharissa

Iglesia de San Mateo

Sunnuntaina sekä kirkko että hautausmaan portti olivat avoinna. Vein pullot ja muovit kirkkoaukion kierrätyspisteisiin ja kävin lähikirkossamme - Iglesia de San Mateo - jossa soi joku romanttinen iskelmä. Sen jälkeen kapusin äärimmäisen jyrkän mäen kunnalliselle hautausmaalle. Täytyy vain ihmetellä, miten tämän kylän mummot jaksavat kävellä kaikki mäet kauppakasseineen. Ehkä heillä on siihen vuosikymmenten tuoma kunto ja tottumus. Mäen päällä olevalla hautausmaalla oli myös pieni lastenkalmisto.

Päätimme molemmat lähteä patikoimaan Almácharia vastapäiselle vuorelle, maantietä pitkin ettemme eksy tai kompuroi, kuten minä viimeksi Frigilianassa. Kun laskeuduin hautausmaalta kylän toiselle puolelle, Hannu vihelsi minulle kuivan joen ylittävältä sillalta. Lähdimme yhdessä kulkemaan jyrkkää mäkeä, jonka päällä otimme kaupunkikuvia ja minä vähensin vaatteita. Kaikesta päätellen täällä ei ole satanut aikoihin, rutikuivaa maisemaa sulostuttivat vain kukkivat mantelipuut.

Ei ollut mitään syytä jatkaa eteenpäin, sillä tie näytti kaartuvan poispäin kylästä. Minä laskeuduin edeltä Almáchariin ja lähdin seuraamaan yhtä patikkareittiä. Kiersin kylän alapuolelta osittain samaa reittiä kuin eilen, läheltä kuivunutta Rio Borgea. Takaisin keskustaan nousin puuskuttavan jyrkkää hiekkatietä, onneksi ei ollut rinkkaa kannettavana! Kyläaukiolla odottelin hetken Hannua ja otimme Alhambrat Bar Miguelin terassilla. Tämä on hauska kylä; kaikki tuntevat toisensa ja jokainen tervehtii myös meitä.

Redondo's Restaurante

Jotkut Almácharin baarit/ravintolat ovat alkuviikosta kiinni. Vielä kun on mahdollista, halusimme kokeilla mäessä olevaa Redondo's Restaurantea. Tällä kerralla emme jääneet terassille vaan lenkkihikien takia istuimme sisälle. Koleahkon ravintolasalin takkaan sytytettiin isoja halkoja. Tarjoilijapojat osasivat laulaa kaikki biisit, jotka soivat taustalla. Tilasimme salaatit, jotka olivat odottamattoman isoja, onneksi tilasimme vain yhteisen pizzan (ei ollut juuri minkään makuinen). Ravintolaan saapui lisää asiakkaita, myös Álvaro vaimonsa ja reilun kuukauden ikäisen tyttövauvan kanssa. Álvaro tuli tervehtimään meitä ja hän riisui hetkeksi maskinsa, että tunnistimme hänet. Aivan ihania ihmisiä!

Palasimme kämpille suihkuun ja siestalle. Hannu laittoi pesukoneen pyörimään, matka jatkuu puhtain vaattein. Terassilla tarkeni hyvin istua brandykahveilla, illan pimetessä istuimme sisällä tapastelemassa.

Maanantai oli aurinkoinen päivä ja Almácharin kaikki rouvat levittivät pyykit ulos kuivumaan. Hannu lähti uudelleen kävelemään El Borgeen, kun häneltä jäi viimeksi kirkko katsomatta.

Minä kävelin jonkun matkaa (ylämäkeen) kohti Moclinejoa ja käännyin Almáchariin yläkautta (Norte). Kiertelin taas mäkiä, kujia ja rappuja, kunnes aloin pyöriä samoilla kujilla ja istahdin puistonpenkille hetkeksi lukemaan mukana kulkevaa kirjaa.

Saavuimme samaan aikaan eri suunnista keskusaukiolle, Bar Miguel olikin auki ja harvensimme taas baarin Alhambra-varastoa. Aurinko paistoi terassille kuumasti ja tilasimme myös menu del dian; maukasta kalakeittoa (sopa de mariscos) ja friteeratut mustekalat. Iltapäiväkahvit joimme Bar Lopezin terassilla. Suihkun ja siestan jälkeen korkkasin jääkaapissa jäähtyneen Cavan ja skoolasimme ystävänpäivälle.

 

Viimeinen aamupäivä Almácharin kämpillä kului aamiaisella, pakkaamisessa ja paikkoja vähän siistiessä. Btw. tämä asunto on myynnissä. Veimme roskat kirkkoaukion kierrätyspisteisiin ja kävelimme keskustaan. Tietysti on luvassa hellettä, kun meillä on matkapäivä. Jäimme Lopezin aurinkoiselle terassille kuluttumaan aikaa. Viereisellä kadulla tehtiin jotain vesijohtohommia; meteli oli hirveä ja tuuli kuljetti pölyä meidänkin päälle. Kun saimme ruuat tilattua, kävin kerran vaihtamassa lautaseni, joka oli aivan porauspölyn peitossa. Iltapäiväkahvit joimme Bar Los Ventanalesin varjoisalla terassilla, tulihan sitäkin kannatettua.