Kroatia; Promajna

Söimme terassilla aamiaiseksi Zeljkan tarjoamaa valkoista leipää ja loput kinkut ja juustot, sillä aikaa kotisairaanhoito kävi hänen luona. Lähdimme 10.15 bussin kyydissä alas linja-autoasemalle. Lipuntarkastaja (toinen bussikuskeista) pyysi meitä viemään ensin laukut tavaratilaan ja päästi meidät sen jälkeen FlixBussiin. Dubrovnikin ulkopuolella poliisi pysäytti bussin ja tarkisti kaikkien passit, onneksi pidän ne repussa enkä matkalaukussa. Ilmeisesti etsittyä henkilöä ei löytynyt ja matka jatkui. Koukkasimme Stonin kautta ja ihailin taas "kiinanmuuria", jonka olen kerran kävellyt. Makarskan jälkeen huomautin kuskille, että jäämme pois Promajnan pysäkillä, ettei hän vahingossa aja sen ohi. Ulkona nousi hirveä meteli, kun olimme laittaneet laukut bussin väärälle puolelle. Itse hän tarkasti lippumme lähtiessä, eikä neuvonut mihin laukut pitää laittaa! Kaiken lisäksi Hannu oli ilmeisesti varannut paikkamme tuplasti, kun liput tullaan veloittamaan kahteen kertaan hänen Visaltaan.

Maps.meen ohjaamana löysimme majapaikkamme, jossa ystävällinen emäntämme vastaanotti meidät. Saimme valita yläkerran parvekkeellisen huoneiston tai alakerran samanlaisen huoneiston maatason terassilla. Valitsimme jälkimmäisen ja emäntä kiikutti meille aperitiivit.

 

Majoituttuamme kävelimme alas rantakadulle. Lähikauppamme Konzum on lopettanut, tsekkasimme Optiman (ent. Studenac) tarjonnan ja menimme Restoran Editaan syömään. Maps väitti, että lähellä olisi avoinna oleva Konzum, mutta sitä emme löytäneet, vaan syötyämme palasimme Optimaan ja ostimme parin päivän salaatti- ja aamiaistarvikkeet.

Restoran Edita

Palasimme kämpille, taidamme olla talon ainoat asiakkaat ja emäntä kävi taas varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Jätin kananmunat ostamatta, kun niitä myydään vain isoissa kennoissa. Sienimunakkaan sijaan tein meille tonnarisalaatin, jonka söimme terassilla linnunlaulua kuunnellen.

Tiistaiaamu oli pilvinen ja molemmat unohdimme laittaa aurinkorasvat. Kävin aamulla hakemassa tuoreen leivän ja lenkkioluet odottamaan iltapäivää. Hannu lähti omalle lenkilleen Baška Vodaan, minä kohti Makarskaa.

Polku oli minulle vanhastaan tuttu. Rantoja ja baareja vasta kunnostettiin, missään ei ollut uimareita tai ruuhkaa. Polulla väistelin fillaristeja, joita oli jo paljon liikkeellä. Jotkut olivat lähteneet kiviselle ja mäkiselle reitille sähköpotkulaudoilla. Huono idea! Niin taisi ajatella myös vastaantuleva rouva, joka epätoivoisena yritti taluttaa potkulautaansa mäkisessä maastossa.

Aurinko alkoi paistaa ja pelkäsin niskan palavan paluumatkalla. Johan se vähän kärähti Dubrovnikissa, kun olin rasvannut itseni huonosti.

Restoran Tribidrag

Teimme treffit Promajnan rantaan. Kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja menimme uimaan. Suihkun jälkeen lähdimme syömään Restoran Tribidragiin (eilisen naapurissa). Könysimme mäen taas ylös ja menimme päikkäreille. Päikkäreiden aikana ukkonen jyrähti kerran komeasti, mutta ei tullut luvattua sadetta.

Hannu relaa...

... ja minä kokkaan.

Ihana emäntämme Ivca tarjosi meille jo tullessamme yrttiliköörit. Nyt hän liittyi seuraamme terassilla ja toi tullessaan ladattavan pöytälampun, neljä kananmunaa jonkun naapurin kanalasta, pullon omatekemäänsä omenaviinaa ja ukrainalaisperheen hänelle jättämää hunajalikööriä. Ivca kertoi olleensa jo 10 vuotta leskenä, pojat asuvat Itävallassa.
 

Baška Voda

Keskiviikkona herätessämme tuuli niin kovin, että jätimme aamu-uinnin suosiolla väliin. Asumme niin korkean mäen päällä, että minä saan hoitaa aamuiset leivänhaut. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään Baška Vodaan, Hannu puolestaan kohti Makarskaa. Viime vuodesta tuttu Baška Voda on isompi mitä muistin, paljon eläväisempi kuin pikkuinen Promajna.

Kävin kämpillä vaihtamassa uikkareihin ja menimme uimaan. Laitoimme pyykit pyörimään, kävimme suihkussa ja istuimme terassille lenkkioluelle. Piti odottaa niin kauan, että pesukone lopetti ja ripustin pyykit ulos.

Pizzeria Matej

Viimeisen lämpimän aterian Promajnassa söimme Pizzeria Matejssa, minulle kermainen katkarapupasta ja Hannulle tietenkin ćevapčićit. Ravintola oli vasta avannut kauden ja sinne kelpasi vain käteinen. Palasimme ylös kämpille (minulle jo neljäs kerta tänään!) ja valmistin itselleni kapselikahvin. Keräsin kuivat pyykit pois narulta, matka jatkuu puhtain vaattein. Tein vielä illalla meille tonnarisalaatin, kohta tulee kaalia ja tonnikalaa korvistakin.

Baška Voda, ei paškempi paikka!

Matka Jadrolinijan katamaraanilla Hvarilta Splitiin kesti tunnin. Split näytti parhaat puolensa paahteisessa auringonpaisteessa. Olisinhan voinut jäädä sinnekin, mutta nyt en tullut kaupunkilomalle. Polttariporukoita näytti riittävän Splitiinkin. Ostin bussilipun (10€ + laukkumaksu 2€) 13.00 lähtevään Makarskan bussiin. Ehdin jo ilmoittaa tulostani Baška Vodaan, mutta jostain syystä bussi lähti liikkeelle puoli tuntia myöhässä, tultuaan bussiasemalle jo ennen yhtä. Seurasin Maps.mesta matkan etenemistä, matkalla juttelin berliiniläisen rouvan kanssa. Hän oli menossa Makarskaan tuttaviensa loma-asuntoon siksi ajaksi, kun nämä ovat Bracin saarella. Olin ajatellut pyytää kuskia pysähtymään majapaikkani kohdalla, se sijaitsee Baška Vodan ja Brelan välimaastossa. Mutta bussi kulkee vain päätietä (Split-Dubrovnik) pitkin, joten jäin kyydistä Baška Vodan pysäkillä. Siitä oli 1,5 km majapaikkaani, ensin mukavasti alamäkeä, sen jälkeen taas hikistä ylämäkeä. Luultavasti asun niin äärirajoilla kylää, kuin mahdollista. Ja äänistä päätellen päätie on aivan yläpuolellani, mutta sinne ei ole mitään oikotietä.

Emäntä vastaanotti minut ja kysyi heti, miksen soittanut, hän olisi hakenut minut pysäkiltä. Ehkä ruinaan häneltä kyydin pysäkille, kun jatkan matkaani? Henkilötietojani kirjatessaan hän mainitsi, että sukuni nimi viittaa paikalliseen kukkapuskaan, näinköhän on?

Majoituin todella mukavaan kaksioon, jonka terassilta on merinäköala (90€/2 yötä). Asunnolta lähtee raput suoraan rantaan ja lähdinkin sinne heti, kun olin käynyt suihkussa.

Bracera Restaurante

Alkoikin olla jo nälkä ja jäin rantaravintola Braceran terassille. 12 päivää Kroatiassa ja reissun ensimmäiset grillatut mustekalat! Annos (pinaattiperunoineen) oli aivan liian suuri minulle, mutta suoriuduin siitä urhoollisesti.

Syötyäni katsastin uimarannan, sataman ja kaupan sijainnin. Ihan kuin olisin taas Promajnassa! Kauppakin löytyi sen mukaan. Ehkä Promajna on kuitenkin enemmän minun makuuni. Hain kaupasta salaattiaineet, leivän ostan vasta aamu-uinnilla. Vein ostokset kämpille, puin uikkarit päälle ja palasin rantaan. Luultavasti täälläkin on kolikoilla toimivat suihkut ja puuskutettuani mäen ylös oli joka tapauksessa käytävä suihkussa. Kotimatkalla poimin kukkia puskista.

Suihkun jälkeen keitin kahvit. Ah, emäntäni pelasti tämän reissun nostamalla kahvinkeittimen kaapin päältä pöydälle ja haki vielä kotoaan (seinän takaa) suodatinpussit, vaikka olinkin itse varustautunut myös niillä. Terassilla kahvitellessani kuuntelin Coldplaytä, esiintyyhän yhtye heinäkuussa Helsingissä ja olen silloinkin reissussa. Kylppärissä oli Lidlin palasaippua, pesin sillä pyykkini, jotka ripustin terassin telineeseen. Illan pimentyessä tein salaatin, johon käytin kaupan sekasalaattia (pussissa maininta kaksi annosta, mutta siitä tulee vähintään neljä) ja ostamiani vihanneksia. Kaapeista ei löytynyt öljyä tai mausteita, mutta minulla on mukana suolaa, kuivattua lipstikkaa ja tonnaripurkissa on tarpeeksi öljyä. Sytytin ledivalot terassin pöydälle ja nautin viilenevästä illasta. Huomiselle luvattiinkin +30 astetta.

Tämä "lomailu" tuntuu jotenkin niin turhanpäiväiseltä, olisi pitänyt palata suoraan Dubrovnikiin, kun olen koko ajan huolissani Zeljkasta, vaikka hän vakuuttaakin pärjäävänsä ja että hänellä on päivittäin seuraa.

En muistanut, että kaupat ovat Kroatiassa sunnuntaisin kiinni, mutta kielto ei ilmeisesti koske näitä rantakohteita. Katsoin netistä, että Studenac aukeaa 7.00 ja lähdin aamu-uinnille. Meri oli aivan tyyni, ilma vielä utuinen. Rantakadulla juoksi lenkkeilijöitä, uimassa ei vielä ollut ketään. Myös pari kahvilaa ja leipomo olivat jo auki. Uituani ostin leipomosta "tumman" polakan, kun sämpylöitä ei ollut. Kävin suihkussa ja keitin kahvit. Ihanaa olla vaihteeksi privaattiasunnossa, voin rauhassa sheivata, rasvata ja kulkea nakkena. Varasin huomisaamuksi bussilipun Dubrovnikiin, nyt pitää bongata emäntä ja ruinata kyyti bussipysäkille.

Promajna

Aamupäivän lenkin tein kävelemällä 4-5 km Promajnaan, meille viime kerrasta tuttuun rantakylään. Ohitin myös monet nakurannat. Kirja oli taas mukana, mutta ilma niin hiostava, etten malttanut istua sitä lukemaan. Näinköhän on ukonilma tulossa? Sain kuitenkin päivän mittaan yhden kirjan luettua loppuun, jäljellä vielä puolitoista + kaksi e-kirjaa puhelimessa.

Fast Food Valeo

Etukäteen olin ajatellut syöväni tämän päivän lounaaksi eilisen ravintolan seafood spagetin, mutta jääkaapissani oli vielä runsaasti salaattiaineita, joten pihinä ihmisenä päätin unohtaa ravintolalounaat. Vähän ennen Baška Vodaa pysähdyin Valeon terassille syömään hyvän katkaraputortillan. Hain kaupasta tonnaripurkin, jogurttia ja juotavaa.

Nyt kun Hannu ei ole matkassa mukana, voin ostaa kaupasta myös paikallista roséviiniä (Rekolan joulukahvi on Ritulta saatu lahja, tiivis pussi kulkee reissuissa mukana täytettynä omilla kahveilla). Suihkun ja pyykkäyksen jälkeen tein salaatin, josta riittää illaksikin.

Päikkäreiden jälkeen taivaanrantaan alkoi nousta uhkaavia pilviä ja aikaistin iltauintia. Samalla söin päivittäisen jäätelön, joka eilen unohtui. Puolet halvempi kuin Hvarilla, mutta ei ollut niin hyvä eikä ollut aitoa vohvelia. Samoin huomasin päivällä, että olisin saanut Zeljkan tuliaiset täältä -50%, mutta onhan niissä Hvar-lisä. Isäntäpariskuntaa ei paljoa näy ulkona (ei ole edes kukkia hoidettavana, pelkkää kuivaa ruohikkoa), kahdeksan hoodeilla rimputin ovikelloa ja sovimme, että rouva heittää minut aamulla bussipysäkille. No problem!

Baška Voda on varsinkin kroatialaisten lapsiperheiden suosima lomakohde, englantia ei juuri kuule puhuttavan. Autojen rekkareista päätellen lomailijoita tulee myös Saksasta, Tsekistä, Puolasta ja Bosnia-Hertzegovinasta. 

 

Asuntoni oli erittäin mukava, mutta omistajan ja Booking.comin välissä oleva välitysfirma toi ongelmia varaamiseen. Puolet hinnasta piti maksaa heti ja mielestäni maksoin sen luottokortilla. Sehän ei näy missään (toivottavasti ei tule näkymäänkään), joten minun piti maksaa se laskulla. Eivät he nähneet sitäkään, kun siirtoon kuluu aikaa ja lisäksi oli viikonloppu. Toimisto uhkasi peruuttaa varaukseni ja Bookingiltakin tuli jo kysely, pidänkö varaukseni vai perunko sen. Lähetin toimistolle kopion pankkisiirrosta ja lopulta sain voucherin maksusta. Emäntäni otti toisen puolen käteisenä, kun saavuin. Ikinä ennen ei ole ollut tällaista vääntöä, vaan kaikki on mennyt sujuvasti Booking.comin kanssa. Jatkossa vältän näitä "Apartment with a parking space" -paikkoja, ne ovat kaikki välitysfirman hoidossa.

Promajna, Makarska Riviera

Stonin kirkonkellot kalkattivat kuudelta, myös sunnuntaina. Olin hereillä jo ennen sitä. Isäntämme oli soittanut Dubrovnikin bussiasemalle ja selvittänyt puolestamme, mitä kautta Arrivan bussi menee Baška Vodaan (jonne olimme ostaneet nettiliput). Nukuin yön huonosti, miettien kaikkia mahdollisia ongelmia, vaikka yleensä olen sitä mieltä, että kaikki kyllä järjestyy. Söimme aamiaisen ja pakkasimme tavaramme. Istuimme vielä hetken isäntäparin terassilla ja saimme pussillisen sokeroituja manteleita matkaevääksi. Isäntä heitti meidät autollaan bussipysäkille lähelle päätietä. Kun Arrivan bussi saapui, se ajoikin Stoniin, kuitenkaan pysähtymättä siellä. Kummallista! Yksi syy, miksi valitsin yhdeksi matkakohteeksi Stonin (muurin lisäksi) on se, että pääsimme oikaisemaan uutta siltaa pitkin kohti Splitiä, ajamatta läpi Neumin. Näin vältimme Bosnia&Hertsegovinan rajatarkastukset. Bussi ajoi kaunista reittiä ja seurasi hetken myös Neretva-jokea. Pyysimme kuskia pysähtymään Promajnan tienhaarassa, siitä ei ollutkaan kuin muutaman sadanmetrin alamäkikävely seuraavaan majapaikkaamme.

Palma Promajna Apartments

#kokkimatkassamukana

Pääsimme heti majoittumaan Palma Promajnaan. Huone vastasi Booking.comin kuvausta, mutta roskis oli tyhjentämättä ja luvattu viinipullo puuttui. Nämä emäntämme Irena hoiti pyynnöstämme heti. Kävin tsekkaamassa yhteiskäytössä olevan keittiön, joka yllätyksenä minulle onkin ulkotiloissa, tosin katoksen alla. Keittiö oli siisti, mutta siellä pörräsi ampiaisia. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja laskeuduimme rantaan. Rantabaarit huolivat vain käteistä, näinköhän siitä tukee ongelma? Päätimme jättää uimisen aamuun, kävimme kaupassa ja palasimme kämpille. Tein meille tonnikalasalaatin, ampiaiset jättivät minut rauhaan, mutta kun istuimme ulos syömään, kärpäset olivat kiusanamme.

Astoria

Astoria

Auringon laskiessa kohti taivaanrantaa kävelimme Astoriaan illalliselle. Mukava paikka, mutta Stonissa syömäni merellinen pasta oli ehdottomasti parempi. Loppuillan istuimme omalla parvekkeella nauttien Irenan tuomasta viinistä.

Olimme etukäteen keskenämme sopineet, että käymme aamu-uinnilla ennen aamiaista. Ei ollut rannalla ruuhkaa! Suihkut toimivat kolikoilla, joita meillä ei ole. Onneksi vesi ei tunnu kovin suolaiselta ja on todella puhdasta. Uituani vaihdoin kuivat vaatteet päälle ja kävin kaupassa, jossa myydään myös tuoreita siemensämpylöitä. Palasimme kämpille aamiaiselle, jonka söimme ulkona terassilla. Muut asukkaat tuntuvat viihtyvän paremmin omilla parvekkeillaan.

Baška Vodan lenkki

Baška Voda

Baška Voda

Aamupäivän lenkin teimme rantaa myötäilevää kävelytietä pitkin Baška Vodaan ja takaisin. Siitä eteenpäin olenkin kävellyt, kun lomailimme Brelassa. Matkan varrella on myös nakurantoja, joissa vanhemmat herrat ja rouvat ottavat rajatonta rusketusta haarat levällään. Paahtuneista ihoista päätellen elämäntyyliin kuuluu auringossa makoilu nakkena kaiket päivät. Kävin Baška Vodan aallonmurtajalla ja kun käännyin takaisin, Hannu käveli vastaani ja kävimme ostamassa kylmää makuvettä. Palasin kämpille suihkuun ja pyykkäämään.

Aaaargh, pilvinen päivä!

Hannunkin palattua otimme terassilla ansaitut oluet. Yksi pieni pilvi oli eksynyt siniselle taivaalle. Hannu kävi vuorostaan suihkussa ja huuhteli hikiset vaatteensa, minä tein meille lounassalaatin.

 

Bistro San

Bistro San

Olimme jo etukäteen valinneet illallispaikaksi lähellä olevan Bistro Sanin. Eikä ollenkaan huono valinta; talo tarjosi aperitiivirakit ja jälkkärikakut, ruuaksi valitsimme grillatut mustekalat ja täytetyn kanafileen. Harmi vain, että (huonoon nettiyhteyteen vedoten) tässäkään paikassa ei kelvannut korttimaksu. No problem! Tulette huomenna ja maksatte sitten, näin täällä luotetaan turisteihin. Tosin olimme jo keskenämme sopineet, että täällä syödään huomennakin.

Tiistaista tuli toisinto eilisestä; ihana aamu-uinti, kaupasta lämmin leipä kainaloon ja ylämäkikävely kämpille aamiaiselle.

 

Kävelylenkki melkein Makarskaan

 

Lähdimme kävelemään rantareittiä toiseen suuntaan, kohti Makarskaa. Asetin itselleni tavoitteeksi Buba Beachin, jonne arvelin käveleväni tunnissa. Alkuun nousin kapeita kujia "yläkylään", sen jälkeen autotietä, jossa mäkiä riitti. Eilisen tasaisen reitin jälkeen tämä oli mukavaa vaihtelua. Ohitin pienen sataman ja camping-alueen, sen jälkeen matkani jatkui pitkin kapeaa, kivistä polkua, joka seuraili rannikkoa. Se on merkitty pyöräreitiksi, mutta minä en sinne lähtisi minkäänlaisella fillarilla. Nudisteja oli taas joka kivenkolossa, muuallakin kuin virallisella nudistirannalla. Saavutin päämääräni tunnissa ja olen tosi iloinen, että randomina valitsin meille lomapaikaksi Promajnan. Mitä lähempänä Makarskaa, sen enemmän turisteja, baareja musiikkeineen ja hotelleja. Pikkujuna kulki rantakadulla kelloa kilisyttäen, rihkamamyyntikojuja on tien molemmin puolin ja rannalla auringonottajia vieri vieressä. Käännyin takaisin ja palasin tyytyväisenä kämpille suihkuun.

Bistro San

Ilman hieman viilentyessä kävelimme Bistro Saniin illalliselle. Söin hyvän kalkkuna-annoksen ja maksoimme myös eiliset ateriat euroilla. Tässä vaiheessa lomaa tuntuu turhalta enää vaihtaa kunia (varsinkin, kun Kroatia siirtyy vuodenvaihteessa euroon). Loppuillan istuimme omalla parvekkeella lukien ja tähtitaivasta ihaillen.