perjantai 7. lokakuuta 2022

Hurmaavaa lenkkiseuraa

 

Haettuani Plantagenista ilmaiset synttäriruusut lähdin kävelylenkille. Käännyin viimeisille kilometreille kohti kotia. "Moi!" nuori miehenalku avasi keskustelun ja lähti reippaasti kävelemään vierelläni samaan suuntaan. Ohjasin hänet kevyenliikenteenväylän oikeaan laitaan, ettemme olisi pyöräilijöiden tiellä. Oliko koulussa tänään lelupäivä, kysyin ja osoitin samalla pojan kainalossa roikkuvaa mäyräkoiran näköistä pehmolelua. Joskus perjantaisin saa ottaa jonkun lelun mukaan, vastasi poika. "Sen nimi on Mauri". Sitten hän näytti sen mahaa ja kertoi sairaanhoitajan ommelleen siinä olleen reiän umpeen samalla käynnillä kun hänen kättään tikattiin. Poika vetäisi hihan ylös ja osoitti laihassa käsivarressa olevaa, jo parantunutta pitkää leikkausarpea. Pysähdyimme tien laitaan, hipaisin vaaleaa arpea ja kysyin, oliko hän kaatunut pyörällä. "Ei kun putosin." Jatkoimme matkaa ja kolmatta luokkaa käyvä seuralaiseni kertoi tulleensa valituksi oppilaskunnan (tms.) puheenjohtajaksi. "Johdan koko koulua!" hän totesi ylpeänä ja kertoi monista vastuullisista hommistaan. Jotkut pojat pissaavat vessassa pitkin pytynreunoja ja heitä pitää ojentaa ja laittaa siivoamaan. "Tiedän kyllä ketä ne ovat, mutta sanon saman kaikille." Lisäksi hän pitää aamunavauksen mikrofonin kautta kaikille luokille, mutta antaa joskus jonkun muunkin pitää sen. Varsin demokraattista toimintaa. Kokouksissa hän toimii puheenjohtajana, mutta joku muu pitää pöytäkirjaa. "Minusta ei ole kirjailijaksi!" Ihmettelin hänen pitkää koulumatkaansa, onhan lähempänäkin kouluja. "Minä pärjään paremmin pienessä koulussa". Sukuselvityksen ja kotieläinkatsauksen jälkeen keskustelimme kielitaidosta ja matkailusta. "Pääsin kerran istumaan lentoemännän paikalle!" Totesin, että paikka taisi irrota puhumalla. Ennen kuin tiemme erkanivat, hän arvuutteli, mikä hän haluaisi olla isona. Veikkasin presidenttiä tai pääministeriä, mutta olin oikeassa vain alkukirjaimen kohdalla. No tietysti poliisi! Tai palomies. Tai ehkä sittenkin ensihoitaja. Arvaa mitä (kuten poika aloitti lähes joka lauseen)? Olen aivan vakuuttunut, että toteutat vielä joskus unelmasi, kunhan ensin hoidat opiskelut ja sen koulusi asiat kuntoon. Hyvää tulevaisuutta sinulle, Hugo, älä ikinä muutu! 💗

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti