Syksyllä suunnittelin kevään vaellusmatkaa ja päätin pitää kuntoa yllä käymällä kävelylenkeillä 200 kilometriä kuukaudessa. No, se onnistui marraskuussa ja maaliskuussa, muina kuukausina jäi vähän alle, johtuen matkapäivistä, joulunvietosta ja lyhyestä flunssasta. Rappu- ja mäkitreenit loppuivat lumentuloon.
Tänäkin keväänä mietin, kannattaako minun maksaa Rekolan Raikkaan kausimaksu, kun kausi jää reissujen takia kohdallani lyhyeksi. Tavoitteeni oli käydä 30:lla tunnilla, niin se ehdottomasti kannattaisi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehdin käydä (kolmessa kuukaudessa) ohjatuissa jumpissa 29 kertaa, yhteensä 33 tuntia.
Se ensimmäinen kerta näyttää olevan minulle liian korkea kynnys ylittää, siksi tänäkin talvena jäi aloittamatta niin hiihtäminen, lumikenkäily (ei ollut tarpeeksi lunta metsässä) kuin viikonlopun jumppatunnitkin.
Ruuan kallistuttua olemme harmikseni luopuneet salaattipäivistä ja lisäkesalaateista. Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat vaihtuneet porkkanoihin ja pinaattiin. Kala on nyt niin kallista, että näen unta lohifileistä.
Ilmeisesti minun pitää kerran talvessa liukastua jäisillä kävelyteillä tai poluilla. Tällä kerralla se sattui Ravintola Tammiston ulkopuolella, kun poistuimme lounaalta kohti parkkipaikkaa. Komeasti lensin suoraan takaraivolleni (onneksi pää eikä jalat). Täytyy vain toivoa, että palikat päässäni asettuivat kohdilleen ja tästä lähtien minulla on myös suuntavaisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti