Elämä jatkuu...

 ... kaikesta huolimatta.

 Bing-videot 🌠

 

Pepa Päivinen Quartet

Lauantaina menimme Rekolan Kinoon kuuntelemaan Pepa Päivinen Quartetin improvisoitua jazzia. Samalla sain pyydettyä Timo Kämäräiseltä nimmarin hänen cd-levyynsä. Sunnuntaina kävelin Kuusijärven ympäri. Porukkaa oli sekä avannossa että grillipaikalla. Kunhan sää lämpenee, täytyy tehdä eväsretki Sipoonkorpeen.

 

Helsinkipäivä

 

Nour Darwish

Toimiston lukupiiri oli taas hyvä syy viettää iltapäivä Helsingissä. Näyttelytkin olivat jo osin vaihtuneet, ensin kävin Amos Rexissä katsomassa/kuuntelemassa palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin videoteoksia. Vanhat filmit vuosikymmeniä jatkuneen sodan vaurioittamista rakennuksista ja ihmisistä eivät paljonkaan eroa iltauutisista, mitä nyt sotakalusto on modernimpaa ja tuhoaminen tehokkaampaa. Istuin kuuntelemaan surullisen kaunista aariaa, jonka esittää palestiinalainen sopraano Nour Darwish.

 

Eniten pidän esittävästä kuvataiteesta, valokuva- ja lasitaiteesta. Siksi suoriuduin rivakasti Taidehallin tämänhetkisestä näyttelystä. Olin miettinyt pariakin lounaspaikkaa, mutta sushia teki mieli ja suunnistin taas Kampin Fusioniin.

Maija Lavonen

Sää oli kosteankalsea ja oli niin sumuista, että hyvä kun löysin Designmuseoon. Maija Lavosen "Hiljaisia monumentteja" -näyttely esittää taiteilijan kutomia ryijyjä, raanuja, suuria tilatekstiilejä, maalauksia ja julkisiin tiloihin suunniteltuja teoksia, joissa Lavonen on käyttänyt (loimina) valokuitua. Kyllä äiti olisi ollut ihmeissään!

 

Henrik Tikkanen

Viime kerralla unohdin käydä Mediamuseo Merkissä katsomassa Henrik Tikkasen näyttelyn, ehdin sinne vielä ennen kuin näyttely päättyy. Huikaisevan hienot piirustukset näyttävät Helsingin ennen-nyt, ja kertovat paikkakuntalaisille enemmän kuin minulle. Näyttelyn innoittamana varasin kirjastosta Henrik Tikkasen omaelämätrilogian ensimmäisen osan.

 

Henrik Tikkanen

Ennen kuin menin Musiikkitalon kahvioon lukupiirin kokoontumiseen, istuin Oodissa lukemassa mukana kulkevan kirjan loppuun. Poistumiseni jälkeen siellä oli ollut jotain häikkää ja poliisit olivat vieneet jonkun häirikön pois. Lukupiirin jälkeen junani pysähtyi kesken matkan, kun joku oli jäänyt Keravalla junan alle ja kuollut. 

 

Perjantaina Hannu suostui vielä tekemään viikkosiivouksen ruokapalkalla ja kävimme Pikkutammessa lounaalla, samalla kävin Budgetsportissa ostamassa lisää vaellussukkia. Iltapäivällä Hannu vei "pikkupojat" Ilmailumuseoon. Kuka mahtoi olla eniten innoissaan, vaari vai pojat? Lauantaina nappasimme Ritun kyytiin ja menimme katsomaan Almodóvarin hienon leffan "The room next door". Kotona katsoin pois nauhoitettuja elokuvia, mm. Tiina Lymin varhaistuotantoa (2016) "Äkkilähtö".

 

Maanantaina kävin vielä hierojalla, ostin meille laskiaispullat ja illalla pakkasimme vetolaukut.

 

Helmikuun kirjoja:

 

Sally Rooney "Normaaleja ihmisiä". Olen jo monta vuotta ehdottanut kirjaa toisen lukupiirini listalle, mutta aina se on sivuutettu. Liikaa seksiä? Vuosia sitten katsoin kirjasta tehdyn saman nimisen, hienon tv-sarjan (loistavat näyttelijät). Nyt kun luin kirjan, totesin sarjan noudattaneen uskollisesti tekstiä. Marianne ja Colleen ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien, ovat koulutovereita, mutta eivät ikimaailmassa (luokkaeroista johtuen?) voi tunnustaa, että tuntevat vetoa toisiinsa. Molemmat uskovat olevansa "erilaisia", eivätkä mitään muuta toivo kuin olevansa "normaaleja", muiden kaltaisia. On-off -suhde jatkuu molempien muutettua pikkukaupungista Dubliniin opiskelemaan. Syvä ystävyys säilyy, vaikka molemmilla on välillä muitakin suhteita.

 

Ann-Helén Laestadius "Varkaus". Ruotsin vuoden kirjaksi 2021 valittu teos kertoo saamelaisten ja lappilaisten eriarvoisuudesta ja huonoista väleistä, poronhoidon vaikeuksista ja pitkistä välimatkoista saada tarvittaessa apua. Saamelaislapset laitetaan tavallisiin kouluihin toisten kiusattaviksi ja puhumaan "pakkoruotsia". Naisilla ei paljon sananvaltaa ole, he hoitavat kodin ja lapset, kun miehet ovat pitkät päivät hoitamassa poroja. Ilmastonmuutos huolestuttaa, kun jo helmikuussa sataa vettä. Poroja varastetaan, tai oikeammin rääkätään ja tapetaan. Pienen lapsen pelko pysyy mielessä aikuisuuteen asti, nuoret miehet tappavat itsensä, kun eivät näe tulevaisuudessa mitään odotettavaa. 

 

Rachel Cusk "Toinen paikka". Nainen näkee Pariisissa taidemaalari L:n teoksia, ihastuu niihin ja kutsuu miehen residenssiin, perheensä rakentamaan vierastaloon, johon on majoittanut muitakin taiteilijoita. Nainen on kipuillut entisen elämänsä kanssa, mutta on nyt löytänyt onnen toisen aviomiehensä ja luokseen palanneen tyttären kautta. Hän toivoi löytävänsä L:stä sielunkumppanin ja odottaa keskusteluja tämän kanssa, samalla kun taiteilija voi ikuistaa tauluihinsa perheen niin rakastamaa maalaismaisemaa. Mies käyttäytyy kuitenkin emäntäänsä kohtaan törkeästi, melkein vihamielisesti. Kun L sairastuu, perhe joutuu huolehtimaan yksinäisestä, lähes varattomasta miehestä, kunnes tämä vähän parannuttuaan lähtee jatkamaan (viimeistä) matkaansa. Rachel Cuskilla on ilmiömäinen taito luonnehtia ihmismieltä ja sen monimutkaisuutta.

Irja 1953 - 2025 💔

 

Bing-videot 🦋

Jukka 1978 - 2025 💔

Olemme paljolti säästyneet hautajaisilta, lähinnä menettäneet isovanhemmat ja omat vanhempamme, setäni ja kummisetäni. Nuoremmista edesmenneistä saattaneet viimeiselle matkalle Ismon, Nikun, Harrin ja Marjan. Kun kyseessä on nuori ihminen, on se entistäkin murheellisempaa. Sisko onnistui kuitenkin tekemään tilaisuudesta lämminhenkisen ja oli mukavaa tavata hänen perhettään.

Päivä muuttui iloisemmaksi, kun matkamme jatkui Virkkalaan Meerin 92v-synttäreille. Ihanaa, että meidätkin lasketaan mukaan perheeseen. Kakkukiintiö tuli täyteen! Hannu ja Jarmo hävisivät autotalliin hieromaan kauppoja moottoripyörästä. Onneksi minulla on tähän äänioikeus!

Helmikuun herkut

Helmikuun alkajaisiksi Pirjo tuli käymään, tuoden mukanaan ihanat ruusut ja itse tekemäänsä puolukkamehua. Tein muutamat pintxot ja katsoimme viime kevään vaellusreissun kaikki kuvat.

Pintxoista jääneen lopun salsiccio-makkaran valmistin pastakastikkeeksi, tulikin hyvää!

Viikolla piti keksiä ruokaa pariksi päiväksi, ettei ruuanlaittoon kulu joka päivä aikaa, kun muutakin tekemistä on. Kotoa löytyivät ainekset maidottomaan kasvis-makaronilaatikkoon, päälle ripottelin raastettua pecorinoa ja pankojauhoja.

Saara Lilja

Keskiviikkona kävin taas kiusaamassa itseäni punttisalilla. Ajattelin pehmittää lihakset ja kävelin illalla Tikkurilan kirkolle kuuntelemaan viimeistä Taidehetkeä, aiheena "Tyyneyttä kiivauden keskelle". Ensin kävin kuitenkin kahvilla, Runebergin torttu vaihtui lennossa kermaiseen laskiaispullaan.

La Locanda

Hannu palkitsi minut perjantaina viikkosiivouksella, minä hänet lounaalla La Locandassa. Varsin maittava välimerellinen buffetti!

Lauantaina kävimme päivälllä katsomassa hienon kotimaisen "Perhonen"-elokuvan. Teimme lyhyet päivälenkit, illan hämärtyessä sytytimme takapihalle tulet, Hannu grillasi makkarat ja söimme ne autotallissa salaattiannosten kera.

Saara Lilja

Talven viimeinen luento Tikkurilan kirkossa oli tohtori Saara Liljan "Relienssiä ja valokuvaamista". Luonnontieteilijä-Saara kertoi kestävästä kehityksestä ja omasta työhistoriastaan sen puitteissa. Ennen luentoa sorruin taas Kaffilan laskiaispullaan. Luennon jälkeen tarjottiin kahvit ja (tietysti!) voisilmäpullat. Kävelimme Ritun kanssa kotiin ja toin oman pullani Hannulle.

Ystävänpäivän kävelylenkillä tapasin Bella-koiran. Hän murisee ja haukkuu, varoitteli Bellan emäntä, kun kyykistyin odottamaan kävelytiellä. Vielä mitä; nappisilmäinen pieni otus tuli uteliaana tervehtimään ja ilahtui rapsutuksistani. Kyllä koira aina kaverin tunnistaa! Kävimme Ravintola Pikkutammessa lounaalla. Tuttu henkilökunta ja yhtä hyvä ruoka kuin Ravintola Tammistossa, jonka rakennus on remontissa ainakin huhtikuulle saakka.

Koska terveyskeskuslääkärille pääsee vasta kuukauden kuluttua (jos silloinkaan) varasin ajan hierojalle, ehkä hän voi nopeammin parantaa kipeän olkapääni.
 

Helmikuun kirjoja

William Golding "Kärpästen herra". Ilmeisesti kaikki ovat lukeneet kirjan jossain vaiheessa nuoruuttaan, paitsi minä. Alku onkin kuin jostain nuortenromaanista (Aarresaari, Robinson Crusoe, Korallisaari, siinäkin päähenkilöiden nimet ovat Ralph ja Jack). Joukko eri ikäisiä englantilaispoikia pelastautuu autiolle saarelle. Vapaudentunne ilman aikuisia huimaa heitä ja elämä tuntuu jatkuvalta leikiltä ja seikkailulta. Pikku hiljaa poikien välit huononevat; kuka saa määrätä mitä tehdä, miten päästä pois saarelta, miten lohduttaa pienempiä, jotka ikävöivät kotiin ja miten hillitä pelkoa, joka alkaa vaivata yhden jos toisenkin mieltä?

Mirva Saukkola "Once in a Lifetime - Ikimuistoisia matkaelämyksiä". Ei minun matkakirjani! Liikaa luksusta, liian kallista touhua tällaiselle reppureissaajalle.