Kipsi viisi viikkoa, uusi passi viikossa

Syreenit ja lupiinit kukkivat jo, pihan kielot vielä hetken ja pian avautuvat myös juhannusruusun nuput. Käki kukkuu lähimetsässä kaiket yöt.

Sain kipsin pois, kun aikaa oli kulunut tasan viisi viikkoa. Iho oli kuin sammakon nahka. Yritin varata aikaa fyssarille, mutta käskettiin tehdä saamiani jumppaohjeita 1-2 viikkoa. Jos kipu ei häviä, niin sitten vasta fyssarille. Varmistin vielä, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Sovittiin, etten voi siivota ainakaan viiteen viikkoon. "Ja sano miehellesi, että laittaa sen riippumaton varjoiseen paikkaan, ettei tule liian kuuma!" 😉

 

Hain uuden passini Ärrältä, poikkesin samalla käynnillä asukastilan luontopäivässä kakkukahvilla. Kotona harjasin hilseilevän ihon pois käsivarresta ja vedin Helosania päälle. Kiersin ranteen ympärille sideharsoa, että muistan itse varoa kättäni. Ja että muut osaavat varoa minua, ihmiset tulevat niin iholle julkisissa kulkuneuvoissa ja yhteistapahtumissa.

Lenkin jälkeen keräsin pihalta vuohenputken lehtiä ja tein oman versioni Nizzan salaatista. Hannu oli vuorostaan käynyt lääkärillä ja elättelee nyt toivoa Hondalla ajosta. Minä suhtaudun skeptisesti; ei enää luunmurtumia, kiitos! Itse voisin tehdä siirtymät Virossa mieluusti bussilla (tai vaikka kävellen), mutta hänelle toinen vaihtoehto on auto, jos moottoripyöräily ei onnistu. Teinkin alustavan suunnitelman, ensimmäiset ja viimeinen majoitus on varattuna, Saarenmaa ja Pärnu jäivät vielä harkintaan.

 

Kuten aiemmin kirjoitin, kipsi auttaa vähän, IF paljon. Saan korvauksen tähänastisista kuluista, joita ei todellisuudessa ole paljoakaan, kun Espanjassa vilautin EU-kelakorttia. Lenkillä vasta tuli mieleen, että onneksi en murtanut (väärin luutunutta) solisluuta uudelleen. Siinä olisinkin ollut ihmeissäni yksin vuorella rinkan kanssa!

 

Ehdin heittää talviturkin toukokuussa Kuusijärveen. Mittarin mukaan veden lämpötila oli +15, tekee hyvää kipeälle kädelle ja kuluneille jaloille. Ranta ja laiturit olivat täynnä koululaisia, joista yksikään ei uskaltautunut veteen. Kävin uimassa savusanojen läheisestä laiturista. Toisen kerran pidemmältä laiturilta, kun koululaiset olivat poistuneet. Kaupanpäälle tuli yhdeksän kilometrin kävelylenkki. Illalla olisi ollut hieno Yle100-konsertti Tikkurilassa, mutta kun en vielä uskalla fillaroida, katsoin sen telkkarista.

 

Vietin lauantain aamupäivän naapurin pikkupoikien kanssa. Samuel on oikeasti oppinut kutsumaan minua mummuksi. 💓

Illaksi saimme Ritun ja Tiinan vieraiksemme. Tiina oli ensivierailulla ja esittelin hänelle remontoidun talomme, sen jälkeen istuimme pihalla nauttien kesäisestä kelistä, grillikasviksista ja salaateista.

 

Tv:n kesäsarja; Yle Fem/Areena "Kesän paras päivällinen". Reipasta ruotsalaista meininkiä upeissa maisemissa; kokkausta, kattauksia ja kirpparilöytöjä.

 

Toukokuun kirjoja;

Maxim Fedorov "Minun Ukrainani" (2023). Maxim Fedorov - isä venäläinen, äiti ukrainalainen - kaikkien tuntema Ylen toimittaja, joka rauhoittavaan tyyliinsä kertoo kameraan katsoen uutislähetyksissä Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan pommien paukkuessa taustalla. Tässä esikoisteoksessa hän kertoo omasta ja Ukrainan historiasta, sodan alkuvuosista ja eri taustoista tulevien tuttaviensa tarinoita ja heidän suhtautumisestaan sotaan.

Reissujen väliviikot

Baltiasta kotiuduttuamme kävin viikonloppuna lähimetsässä sienessä, mutta saalis jäi surkean pieneksi. Vielä on jäljellä vähän viime syksyn kuivattuja suppareita, tein niistä, pavuista ja lehtikaalisilpusta maidottoman kasvis-makaronilaatikon.

Maanantaina lähdin Helsinkiin kertomaan eläkkeellä oleville matikanopettajille vaelluksistani. Ehdimme katsoa Camino Francesin kuvista tekemäni tiivistelmän, ennen kuin söimme Perhon hyvää appelsiinikanaa. Hannu oli hakenut naapurilta ämpärillisen omenoita, tein illalla omenasosetta niin paljon, kuin isoon kattilaan mahtui. Nyt on pakastin täynnä, loput laitoin lasipurkkeihin. Maija kutsui meidät keskiviikkona kahville, hän on kotona jalkapuolipotilaana. Vein lämpimän omenapiirakan ja purkin sitruunalla maustettua omenasosetta. Pahus, unohdin että Maijalla on gluteeniton ruokavalio. Onneksi hän oli tehnyt itselleenkin sopivan juustotortun.

Sain vihdoin aikaiseksi varata ajan lääkärille näyttääkseni kivuliasta jalkaani. Täytin alustavan kyselylomakkeen (jossa kysyttiin samat asiat noin kymmeneen kertaan) ja kerroin siinä, että kipu on jatkunut puolisen vuotta ja pahenee koko ajan. Jätin vielä takaisinsoittopyynnön terveyskeskukseen. Sairaanhoitaja vastasi viestillä, että vapaita aikoja ei ole, kokeilepa kolmen kuukauden kuluttua uudelleen! Näin meitä veronmaksajia ajetaan pois julkisesta terveydenhoidosta. Varasin ajan Terveystalon lääkärille.

Torstaina lukupiiri ja illalla vauhdikas lavistunti, jonne menin autolla. Muutenkin huono hämäränäköni on entisestään huonontunut, pakko varata aika silmälääkärillekin. Perjantaina oli kaunis syyssää, tuuletin petivaatteet, laitoin pyykit kuivumaan terassille ja tein meille retkieväät. Hannu teki fillarilenkin, minä kävelin Kuusijärvelle ja lämmitimme savukinkkutortillat nuotiopaikalla.

Aina pitäisi ottaa sieniveitsi mukaan lenkille! Nyt tuli Hannulle enemmän putsattavaa, kun lauantaina löysin lähimetsän normilenkiltä pieniä suppiksia, jotka tunnetusti lähtevät juurineen, vaikka kuinka yritin katkaista niitä varresta. Tulipahan harjoiteltua Mathildedalin sieniviikkoa varten.

Sunnuntaina tein vähän pihahommia, Hannu pullotti omenaviinin. Oli kotikokin vapaapäivä, kun menimme Rekolan Kinoon Octoberfest-lounaalle. Hyvää ruokaa, harmi etten pysty kerralla syömään kovin paljon.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sanotaan. Ei pidä, sanon minä. Olen pian syönyt naapurin pihan kaikki pudokkaat. Tiistaina kävin Terveystalon lääkärillä ja hän antoi saman diagnoosin, mihin minäkin pystyin; jalkaterässä on jonkunlainen rasitusvamma. Kävelyn sijaan hän suositteli pyöräilyä ja uintia. Noh, kohta on liukkaat kelit enkä halua lisää murtumia. Altaassa uinnista en tykkää. Terveystalon röntgen olisi maksanut noin 180€. Sen jälkeen jonotin terveyskeskukseen (onneksi oli kirja mukana), pääsin hoitajan kautta lääkärille ja sain lähetteen röntgeniin. Pyysin myös Ibumaxia, kun Panadol tuntuu turhan tujulta, tosin olen joutunut syömään niitä öisin.

Lokakuun kirjoja;

Henrika de Kermadec "Säädytön". Yhtäkkiä tekee mieli Ranskaan! Tai Italiaan, ihan sama. Suomalaisnainen saa päähänpiston lähteä Provenceen, kun hänellä kerran on siihen mahdollisuus. Kuuman kesän hän on talo- ja koiravahtina, tutustuu pittoreskiin kyläänsä, sen asukkaisiin ja muihin ei-ranskalaisiin, jotka kokoontuvat kylän terasseilla. Syksyn tullen työ- ja muut velvoitteet pakottavat hänet palaamaan Suomeen. Kylmyys, kosteus, kiire ja stressi masentavat ja heti kun mahdollista, nainen palaa Provenceen. Mutta sielläkin sataa, tuulee, asunto on jääkylmä ja kesäystävät ovat kadonneet kuka minnekin. Nainen muuttaa Bretagneen, jossa - jos mahdollista - tuulee ja sataa entistä enemmän. Hän pestautuu remontoimaan vanhaa aatelislinnaa, jonne jumittuu aatelisperheen kanssa, kun koronapandemia sulkee Ranskan rajat. Toisenlainen rakkaustarina, joka tapahtui oikeasti. Ihanasti kirjoitettu kirja! "Mietin, että tämä mies polttaa paskaa keskellä yötä minun takapihallani. Ja että tämän miehen kanssa minulla voisi olla aivan hyvä elämä."

Syyskuun aktiviteetit

Syyskuussa alkavat kaikki harrastepiirit; jumpat, lukupiirit, seurakunnan kahvit, matinealeffat ja luennot. Myös monissa taidemuseoissa vaihtuvat näyttelyt (viimeistään lokakuussa).

Syyskuun ensimmäinen viikko olikin varsin vilkas. Halusin testata solisluun kestävyyttä Rekolan Raikkaan ilmaisviikolla. Maanantaina jooga, tiistaina jooga. Hyvin kesti, mutta sain olkapäät kipeiksi, kun en ole lähes vuoteen käyttänyt muuta kuin jalkojani. Keskiviikkona kävin lenkillä ja iltapäivällä leffassa katsomassa ihanan "Kesäkirjan". Illalla olisi ollut zumba, mutta alkoi sataa ja jäin laiskuuttani kotiin. Torstaina oli aamun pilates, sen jälkeen polkaisin Kuusijärvelle uimaan ja grillasimme makkarat nuotiopaikalla. Illalla vielä ihana, hikinen lavis. Kaupan päälle 26km pyöräilyä päivän aikana.

Perjantaina pidin Helsinki-päivän; verenluovutus, kaksi museota ja Syö12€- lounas. Sanomatalosta kävelin Taidehalliin, jossa on esillä Kollektiivet - Kuvakirjakuvitusta Suomesta. Taulujen katsomisen lisäksi voi selailla hurmaavia lastenkirjoja. Harmi, ettei meillä ole enää/vielä pikkuisia, tosin ostan joskus lastenkirjoja, jotka pidänkin itselläni.

Taidehallista kävelin Merkki-Mediamuseoon, jossa on perusnäyttelyn lisäksi nyt Vinksin vonksin - Peppi Pitkätossu 80v -näyttely. Paikalla oli (kuten Taidehallissakin) ryhmä alan opiskelijoita ja paljon lapsia, sylivauvoista lähtien.

Ullanlinnan Boneless

Nyt on meneillään Syö12€-viikko, keskustan vaihtoehdoista valitsin Ullanlinnan Bonelessin, jossa olen jo pitkään aikonut käydä. Söin crispychicken-smashburgerin, jonka sämpylässä on perunaa. Varsin mehukas annos! Lauantaina pakkasimme Timon nimilaatan ja kukkapuskat Hondan takaboxiin ja päräytimme Lohjalle. Liimasimme laatan vanhempiemme hautakiveen (case closed) ja joimme kahvit siskon ja Jaskan seurassa, toiset kahvit Caritan luona. Hän ei olisi halunnut millään päästää meitä kotimatkalle, mutta lupasimme tulla pian uudelleen. Noel ja Sipe jäivät nyt näkemättä, oli kiire kotiin, kun Hannu lupasi tehdä meille Janssonin kiusausta.

Sunnuntaina teimme omat lenkit Kuusijärvelle, jossa oli Rekolan Raikkaan ulkoilutapahtuma, samalla kävin uimassa. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan. Pikkupojat olivat taas ihania ja villejä. Luvattiin vanhemmille, että saavat tarvittaessa tulla meille hiljaisuuden retriittiin, me voimme katsoa poikien perään.

Maanantaina kävin Museokortilla Heurekassa katsomassa "Jääkauden jättiläiset" -näyttelyn. Meillä ei enää pikkuisia ole ja ehdotinkin, että otan naapurin Danielin joskus mukaani Heurekaan.

Bisajärvi

Bisajärvi

Keskiviikkona oli edelleen kesäinen keli. Polkaisimme Kuusijärvelle, jätimme fillarit telineeseen ja kävelimme Sipoonkorpeen. Nousimme raput Bisajärven tulipaikalle grillaamaan. Minä harhauduin paluumatkalla taas uusille poluille, Hannu oli jo jatkanut kotiin, kun jäin Kuusijärvelle uimaan.

Syyskuun kirjoja;

Ville Hytönen "Johannes-Andreas". Baptisti-isä nimesi poikansa suosikkipyhimysten mukaan Johannes-Andreakseksi, mutta onko hän kuitenkin kahtia jakautunut Johannes & Andreas? Karun kasvatuksen myötä pojasta kasvaa arvaamaton rikollinen, jonka luokse vankilaan suostuu vierailemaan vain naapurintyttö Pille. Myöhemmin molempien avioliitto tahoillaan päättyy ja he rakastuvat toisiinsa. Yhteiselo on kaksijakoista; väkivaltaa ja alkoholismia, mutta myös anteeksiantoa ja hyviä hetkiä.

Eväsretki Kuusijärvelle

Olin suunnitellut eväsretkeä Kuusijärvelle tai Sipoonkorpeen jo keväälle, mutta sitten elämään tuli kaikkea muuta. Yleensä aloitan uimakauden jo toukokuussa joko Kuusijärvessä tai Vantaanjoessa, hyvä kun ehdin aloittaa (ja lopettaa?) edes elokuun aikana.

Tein sienipiirakasta meille eväät mukaan ja kävelin Kuusijärvelle. Hannu teki fillarilenkin ja polkaisi perille samaan aikaan. Hän jäi istumaan aurinkoiselle penkille, kun minä kävin uimassa. Ei kylmää, mutta virkistävää vettä, olisiko jotain 15-asteista. Kaikki muut uimarit, joita ei montaa ollut, kävivät pulahtamassa löylyjen välissä.

Hannu teki tulet nuotiopaikalla ja lämmitimme piirakanpalat. Syödessämme rantaan tuli nuorta porukkaa, poika osoittautui espanjalaiseksi (Gádiz) ja tytöt belgialaisiksi. Vaihdoimme kokemuksia puolin ja toisin, kerroin meidän Andalusian reissuista ja minun vaelluksistani. Poika oli vaikuttunut Suomen kansallispuistoista ja niiden tarjoamista ilmaisista elämyksistä.

Elämä jatkuu...

 ... kaikesta huolimatta.

 Bing-videot 🌠

 

Pepa Päivinen Quartet

Lauantaina menimme Rekolan Kinoon kuuntelemaan Pepa Päivinen Quartetin improvisoitua jazzia. Samalla sain pyydettyä Timo Kämäräiseltä nimmarin hänen cd-levyynsä. Sunnuntaina kävelin Kuusijärven ympäri. Porukkaa oli sekä avannossa että grillipaikalla. Kunhan sää lämpenee, täytyy tehdä eväsretki Sipoonkorpeen.

 

Helsinkipäivä

 

Nour Darwish

Toimiston lukupiiri oli taas hyvä syy viettää iltapäivä Helsingissä. Näyttelytkin olivat jo osin vaihtuneet, ensin kävin Amos Rexissä katsomassa/kuuntelemassa palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin videoteoksia. Vanhat filmit vuosikymmeniä jatkuneen sodan vaurioittamista rakennuksista ja ihmisistä eivät paljonkaan eroa iltauutisista, mitä nyt sotakalusto on modernimpaa ja tuhoaminen tehokkaampaa. Istuin kuuntelemaan surullisen kaunista aariaa, jonka esittää palestiinalainen sopraano Nour Darwish.

 

Eniten pidän esittävästä kuvataiteesta, valokuva- ja lasitaiteesta. Siksi suoriuduin rivakasti Taidehallin tämänhetkisestä näyttelystä. Olin miettinyt pariakin lounaspaikkaa, mutta sushia teki mieli ja suunnistin taas Kampin Fusioniin.

Maija Lavonen

Sää oli kosteankalsea ja oli niin sumuista, että hyvä kun löysin Designmuseoon. Maija Lavosen "Hiljaisia monumentteja" -näyttely esittää taiteilijan kutomia ryijyjä, raanuja, suuria tilatekstiilejä, maalauksia ja julkisiin tiloihin suunniteltuja teoksia, joissa Lavonen on käyttänyt (loimina) valokuitua. Kyllä äiti olisi ollut ihmeissään!

 

Henrik Tikkanen

Viime kerralla unohdin käydä Mediamuseo Merkissä katsomassa Henrik Tikkasen näyttelyn, ehdin sinne vielä ennen kuin näyttely päättyy. Huikaisevan hienot piirustukset näyttävät Helsingin ennen-nyt, ja kertovat paikkakuntalaisille enemmän kuin minulle. Näyttelyn innoittamana varasin kirjastosta Henrik Tikkasen omaelämätrilogian ensimmäisen osan.

 

Henrik Tikkanen

Ennen kuin menin Musiikkitalon kahvioon lukupiirin kokoontumiseen, istuin Oodissa lukemassa mukana kulkevan kirjan loppuun. Poistumiseni jälkeen siellä oli ollut jotain häikkää ja poliisit olivat vieneet jonkun häirikön pois. Lukupiirin jälkeen junani pysähtyi kesken matkan, kun joku oli jäänyt Keravalla junan alle ja kuollut. 

 

Perjantaina Hannu suostui vielä tekemään viikkosiivouksen ruokapalkalla ja kävimme Pikkutammessa lounaalla, samalla kävin Budgetsportissa ostamassa lisää vaellussukkia. Iltapäivällä Hannu vei "pikkupojat" Ilmailumuseoon. Kuka mahtoi olla eniten innoissaan, vaari vai pojat? Lauantaina nappasimme Ritun kyytiin ja menimme katsomaan Almodóvarin hienon leffan "The room next door". Kotona katsoin pois nauhoitettuja elokuvia, mm. Tiina Lymin varhaistuotantoa (2016) "Äkkilähtö".

 

Maanantaina kävin vielä hierojalla, ostin meille laskiaispullat ja illalla pakkasimme vetolaukut.

 

Helmikuun kirjoja:

 

Sally Rooney "Normaaleja ihmisiä". Olen jo monta vuotta ehdottanut kirjaa toisen lukupiirini listalle, mutta aina se on sivuutettu. Liikaa seksiä? Vuosia sitten katsoin kirjasta tehdyn saman nimisen, hienon tv-sarjan (loistavat näyttelijät). Nyt kun luin kirjan, totesin sarjan noudattaneen uskollisesti tekstiä. Marianne ja Colleen ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien, ovat koulutovereita, mutta eivät ikimaailmassa (luokkaeroista johtuen?) voi tunnustaa, että tuntevat vetoa toisiinsa. Molemmat uskovat olevansa "erilaisia", eivätkä mitään muuta toivo kuin olevansa "normaaleja", muiden kaltaisia. On-off -suhde jatkuu molempien muutettua pikkukaupungista Dubliniin opiskelemaan. Syvä ystävyys säilyy, vaikka molemmilla on välillä muitakin suhteita.

 

Ann-Helén Laestadius "Varkaus". Ruotsin vuoden kirjaksi 2021 valittu teos kertoo saamelaisten ja lappilaisten eriarvoisuudesta ja huonoista väleistä, poronhoidon vaikeuksista ja pitkistä välimatkoista saada tarvittaessa apua. Saamelaislapset laitetaan tavallisiin kouluihin toisten kiusattaviksi ja puhumaan "pakkoruotsia". Naisilla ei paljon sananvaltaa ole, he hoitavat kodin ja lapset, kun miehet ovat pitkät päivät hoitamassa poroja. Ilmastonmuutos huolestuttaa, kun jo helmikuussa sataa vettä. Poroja varastetaan, tai oikeammin rääkätään ja tapetaan. Pienen lapsen pelko pysyy mielessä aikuisuuteen asti, nuoret miehet tappavat itsensä, kun eivät näe tulevaisuudessa mitään odotettavaa. 

 

Rachel Cusk "Toinen paikka". Nainen näkee Pariisissa taidemaalari L:n teoksia, ihastuu niihin ja kutsuu miehen residenssiin, perheensä rakentamaan vierastaloon, johon on majoittanut muitakin taiteilijoita. Nainen on kipuillut entisen elämänsä kanssa, mutta on nyt löytänyt onnen toisen aviomiehensä ja luokseen palanneen tyttären kautta. Hän toivoi löytävänsä L:stä sielunkumppanin ja odottaa keskusteluja tämän kanssa, samalla kun taiteilija voi ikuistaa tauluihinsa perheen niin rakastamaa maalaismaisemaa. Mies käyttäytyy kuitenkin emäntäänsä kohtaan törkeästi, melkein vihamielisesti. Kun L sairastuu, perhe joutuu huolehtimaan yksinäisestä, lähes varattomasta miehestä, kunnes tämä vähän parannuttuaan lähtee jatkamaan (viimeistä) matkaansa. Rachel Cuskilla on ilmiömäinen taito luonnehtia ihmismieltä ja sen monimutkaisuutta.

Syksyn herkkuja

Kalenterin mukaan on syksy, mutta kesää on vielä jäljellä. Mirja ja Masa ovat hekin olleet koko kesän kiireisiä, vasta elokuun viimeisenä viikonloppuna ehtivät meille grillaamaan. Lidlissä muutin mieleni ja vaihdoin broilerfileet pitkästä aikaa possunkasleriin.

Sunnuntaina löysimme yhteensä niin paljon kanttarelleja, että maanantaiksi suunnittelemani kuhakeitto vaihtui kanttarellirisottoon, johon lisäsin oman pihan omenia. Kesän aikana olemme grillanneet ulkomaisia litteitä persikoita, nyt nekin vaihtuvat omeniin. 

Syyskuussa alkavat lukupiirit ja Rekolan Raikkaan jumpat, joista löydän 6-7 itselleni mieluista tuntia (arkisin, sillä haluan pyhittää viikonloput pitkille kävelylenkeille). Ensimmäisen joogatunnin jälkeen kyllä tuntui olkapäissä, että aurinkotervehdykset ovat jääneet tekemättä monta kuukautta.

Helsinkipäivä

Kim Simonsson

Roland Persson

Pauno Pohjolainen

Toimiston lukupiiri kokoontui kesätauon jälkeen ja ymppäsin päivään kolme näyttelyä, shoppailua ja verenluovutuksen. Kävin ensin katsomassa Amos Rexin hienon näyttelyn "Musta tuntuu, toistaiseksi".

Josefina Nelimarkka

Josefina Nelimarkka

Amos Rexissä katsoin myös Josefina Nelimarkan näyttelyn "The Cloud of Un/knowing", jossa oli suuri silkki-installaatio ja lasiteoksia (olen tänä kesänä nähnyt todella paljon kaunista kotimaista lasitaidetta). Kävelin HAM:iin, jonka tämän hetken näyttelyistä vain Tove Janssonin teokset sykähdyttivät minua.

Kävin lounaalla ravintola Pääpostissa ja koska olin Sanomatalon lähettyvillä, poikkesin SPR:n tiloihin verenluovutukseen. Täytin terveyskyselyn ja hetken odotettuani pääsin haastatteluun, jossa kerroin alkukesän pitkäkestoisesta yskästäni ja verikokeiden tuloksista, enkä päässytkään luovuttamaan verta. Ulkoistin itseni ja soitin terkkarille (verikokeiden tuloksia ei kukaan ole edelleenkään kommentoinut). En saanut suoraan lähetettä uusintatesteihin, ainoastaan ensi viikolle ajan/päivän lääkärin takaisinsoittoon. Tsiisus! Jotain hyvää sentään; löysin itselleni joogavyön Kampin Yoga Nordic -liikkeestä. Kaupanpäällisinä yksi omavalintainen ohjattu tunti.

Emma Sarpaniemi

Ennen lukupiirin kokoontumista ehdin käydä Kämp Galleria K1:ssä katsomassa Emma Sarpaniemen värikkään näyttelyn "Honey Crunch". Lukupiirissä saimme aikaan parin tunnin keskustelun Volter Kilven kirjasta "Alastalon salissa". Junassa matkalla kotiin sain Hannulta viestin, että naapurit kutsuivat saunaan. Tulikin pitkä päivä!

Porvoo

Perjantaina oli loistava sää moottoripyöräilyyn ja päräytimme Hondalla Porvooseen, suoraan nauttimaan Porvoon Kalatalon saaristolaispöydän antimista. Olisimme halunneet syödä kesän viimeiset tötteröt Porvoon Jäätelötehtaan kioskilla, mutta se oli jo kiinni.

Porvoon Kalatalo

N'avetta

Kun ei saatu jätskiä, niin ajoimme N'avettaan leivos/pullakahveille. Näinköhän tämä oli kesän tj-ajelu?

Pitkään en ehtinyt kotona huilailla, kun piti jo lähteä viikon viidennelle liikuntatunnille. Sen jälkeen suihku, terassilla vilvoittelu ja kirsikkaliköörin pullottaminen. Kesän sato alkaa olla säilötty, omenaviini pulputtaa vielä kylppärissä, lokakuussa keräämme sienet Mathildedalista, sen jälkeen talvi saa tulla.

Sunnuntaina otin mukaani Pekan (Laine) ja Teron (Liete) ja lähdin sienimetsään. Kanttarelleja löytyi sen verran, että tein illalla sienimunakkaan. Rekolan Raikas järjesti Kuusijärvelle liikunnallisen iltapäivän, samalla kävin uimassa. Vesi tuntui lämpimältä, toivottavasti ehdin ensi viikollakin uimaan. Illalla tein vielä pihan viimeisistä kesäomenista hilloa.

Tiistain lenkin tein Kuusijärvelle ja kävin uimassa. Tuuli oli sekoittanut veden ja se oli jo paljon viileämpää kuin sunnuntaina. Ei ollut tunkua; pari palomiestä harjoitteli märkäpuvuissaan sukellusta ja saunasta (!) kävi miehiä dippaamassa järvessä.

Lääkäri soittaa sovittuna päivänä ja saan kinuttua lähetteen maksa-arvojen uusintatestiin. Kolesteroli mitataan vasta puolen vuoden kuluttua (!), sitä ennen minun pitää korjata elintapoja; vähentää sokeria - en käytä - syödä terveellisesti - syödään jo - ja lisätä liikuntaa. Eikö 6 viikkotuntia joogaa/zumbaa/pilatesta ja 200 km kävelyä kuukaudessa riitä? Ohjeet hän antaa puhelimessa, näkemättä tai tuntematta minua. Käyn labrassa ja maksa-arvot ovat normaalit. Kuten arvelinkin, nousu johtui pitkäkestoisesta flunssasta ja yhdestä sappikohtauksesta.

Lauantaina oli tarkoitus päräyttää vielä Hondalla Lohjalle, mutta kulkupeli vaihtui sateen takia autoon. Ilonan synttärin kunniaksi saimme Suvin tekemää makoisaa omenapiirakkaa. Sipe oli taas innoissaan Hannusta, mummukin jäi toiseksi. No, loppukuusta saan enemmän huomiota itseeni! Sunnuntaina Hannu siirsi omenaviinin toiseen pönttöön, hävitti omenat ja laittoi kirkasteen viinin joukkoon. Viimeisistä omenista pääsin nopeimmin eroon viipaloimalla ne pakastimeen. Luulisi lääkärinkin olevan tyytyväinen tähän viikkooni; 6,5 tuntia ohjattua liikuntaa, 60 käveltyä kilometriä (plus uintia ja pyöräilyä) ja kahtena päivänä kalaa. Illalla pakattiin käsimatkatavarat.

Syksyn kirjoja;

Anni Kytömäki "Margarita". Kaunokirjallinen teos, jonka sanoja tekisi mieli pysähtyä makustelemaan (jos vain olisi aikaa). 1950-luvulla Suomi on selviytynyt sodasta ja uudet haasteet odottavat kansalaisten hyvinvoinnissa ja maan uudelleen rakentamisessa. Kirjailija on joutunut perehtymään anatomiaan, lääketieteeseen (jopa raskauksiin), biologiaan, luonnonsuojeluun, sodankäyntiin ja Suomen historiaan. Erittäin ajankohtainen teos näinä uhanalaisten jokihelmisimpukoiden tuhoamisaikoina. Finlandiansa ansainnut kirja, joka loppupuolella yllättää ainakin minut erikoisella juonenkäänteellään.