Junamatka Tammisaareen

Halusimme testata junamatkaa Tammisaareen, ennen kuin ratatyöt alkavat juhannuksen jälkeen. Sitten ei Tammisaareen/Hankoon enää pääsekään suoraan, vaan pitää kiertää Riihimäen kautta.

Kävin Chappessa katsomassa kesänäyttelyn "Erika Adamsson ja Katja Syrjä Klovharun lumoissa - Toven ja Tuulikin saarella". Olen nähnyt Erika Adamssonin hienoja töitä Salon Veturitallissa ja viime aikoina olen lukenut Klovharusta. Myymälästä löysin pari uutta kirjavinkkiä.

Näyttelyssä oli myös näiden kahden taiteilijan valokuvia Klovharusta, sekä Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän saaristoon liittyviä töitä.

Samaisena päivänä Raaseporin museossa avautui uusi näyttely "Tammisaaren Helene", joka kertoo sekä Helene Schjerfbeckin elämästä ja taiteesta että Tammisaaren historiasta vanhoine valokuvineen. Näyttelyyn pääsee kätevästi sisäkautta Chappesta.

Ami ja Roksu olivat tulossa lounaalle kanssamme. Ehdotimme paria paikkaa, mutta nämä vetivät Karjaa-kortin hihasta. Odotimme noutajia Ekta Bryggerin terassilla ja matka jatkui autolla Karjaalle KW Ravintolaan. Olikin hyvä lounas! Junamme lähtöön oli aikaa ja Roksu ajelutti meitä Fiskarsin ja Pohjan pikkuteitä. IC-juna tuli lähes täyteen, olihan perjantai ja armeijan pojat ja tytöt pääsivät viikonloppuvapaalle.

Lauantaina oli tarkoitus grillata ja istua pihalla Mirjan ja Masan kanssa, mutta satoi vettä. Joten Hannu grillasi pihalla ja söimme sisällä. Kahvin jälkeen katsoimme uudempia reissukuvia ja myöhemmin Hannu kuskasi ystävämme kotiin.

Sunnuntaina oli niin syksyinen keli, että lenkille piti pukea takki päälle. Ja punkkihuivi kaulaan.

Keravanjoki vs. Rekolanpuro

Helsinki-päivän näyttelyt

Toimiston lukupiiri kokoontui vielä ennen kesätaukoa ja lähdin aamupäivällä katsomaan uusia näyttelyitä.  

Finlandia-talon Aalto-näyttelyyn pääsee nyt Museokortilla ja menin katsomaan sen ensin. Näyttely kertoo Alvar Aallon, Aino Aallon ja Elissa Aallon arkkitehtuurista ja muotoilusta.

 

Seuraavaksi kiertelin Taidehallin "Nuoret 2026" -näyttelyn.

HAM:ssa on esillä hieno näyttely "Rajojen ylittäjä", jossa puolalaisen Magdalena Agapanowiczin suuret teokset on kudottu pellavasta, sisalista, kuiduista ym.

Lounastauon pidin Mikonkadun Xavierissa. Karitsa oli jo päässyt loppumaan, mutta mustajuurikeitto, sitruunainen rapupasta ja hyvä salaattipöytä riittivät mainiosti.  

 

Matkalla Designmuseoon poikkesin Merkkiin kuuntelemaan, kun Sinikka Sokka luki "Saapasjalkakissan" (Yle Areena). Designmuseossa on Tove Janssonin lisäksi myös Aalto-näyttely. Laitoin Arjalle viestin, että jos tulen kesällä Jyväskylään kyläilemään, hän saa suunnitella minulle opastetun Aalto-kävelyn. Lukupiirissä kohotimme kesän kunniaksi kuoharimaljat ja saimme aikaiseksi vilkkaan keskustelun. Mukava nähdä näitäkin piiriläisiä pitkästä aikaa!

 

Kesäkuun kirjoja;

Maria Mustaranta "Toivon talo". Suomalainen Martta on sveitsiläisen kehitysapujärjestön töissä Syyriassa. Ennen komennuksen päättymistä Martta kohtaa sairaalassa pienen kehitysvammaisen orpotytön, jonka sukulaiset ovat tuoneet sairaalaan sotaa paetessaan. Lapseton, parisuhteessa elävä Martta jää komennuksensa jälkeen Ammaniin vierailemaan tytön luona sairaalassa ja myöhemmin surkeassa lastenkodissa, johon tyttö siirretään. Martan mies ei voi saada lapsia, eikä tämä halua adoptoidakaan. Siinä onkin Martalla miettimistä, kun hän yhä enemmän kantaa huolta pienen tytön tulevaisuudesta.

Kunnon talvi

Onneksi ei luvattu mitään hirmupakkasia, kun lähdin Lohjalle poikien seuraksi. Puin päälleni lämpimän takin ja toivoin, ettei Sipe kaipaa nyt kovin pitkiä lenkkejä.

Lähdimmekin lenkille heti, kun olin siirtänyt tavarani sisälle "mummun huoneeseen". Noelin tultua koulusta keitin itselleni kahvin ja söimme Fazerin laskiaispullat. Tämän vuoden ensimmäinen minulle. Olikin niin sokerinen, ettei ihan heti tarvitse toista syödä. Noel suunnitteli pulkkamäkeen lähtemistä, mutta pysyikin illan sisällä. Harmi, ettei kukaan kavereista ole innostunut luistelemisesta, Noel käy isänsä kanssa kentällä melkein joka päivä. Muistaakseni minä lähdin lapsena aina yksin Virkkalan hiekkamontulle luistelemaan, siellä niitä kavereita oli pilvin pimein ja kotiin lähdin vasta, kun kentän valot sammutettiin.

Lämmitin saunan ja myöhemmin teimme Sipen kanssa vielä iltalenkin.

Noelin lähdettyä aamulla kouluun (mummu pakotti laittamaan hanskat käteen 15 asteen pakkaseen) teimme Sipen kanssa aamulenkin. Ei siinä kylmä tule, kun koira kiskoo innoissaan minua eteenpäin. Ilmankos jalkoja särki koko yön! Aika ihanaa käydä seitsemän hoodeilla lenkillä kimmeltävässä pakkassäässä. Ei sitä kotona tule koskaan tehtyä. Napsautin kahvinkeittimen päälle ja söin oman aamiaiseni. Sipe haki itselleen tyynyn ja huilailimme aamupäivän. Siihen hän on tottunut, kun muut ovat töissä ja koulussa. Iltapäivälenkki oli jo pidempi, oli edelleen ihana talvikeli. Noel kotiutui koulusta heti meidän jälkeemme. Sanoin Sipelle, että kohta isin auto ajaa pihaan ja tämä jäi tapittamaan ikkunasta ulos. Minua odottivat kotona Hannun tekemät täytetyt paprikat.

Perjantaina oli Hannun siivousvuoro. Oli niin kova pakkanen, että menin kirjastoon kuluttamaan aikaa. Iltapäivällä lähdimme kaupoille, ostimme mm. Vantaan kaksi viimeistä perinteistä punaviiniglögiä. Tammistossa oli burgeripäivä, jätimme ottamatta sämpylät ja ranet. Jumbon suutari olisi velottanut 140€ vanhojen Sievien paikkaamisesta, ehkä kuitenkin ostan uudet maiharit.

 

Viikonloppuna oli niin kylmä, että kävimme vain pikaisesti ulkona ja jätin petivaatteet sunnuntaina terassille tuulettumaan. Muuten kuuntelimme Muumit-lukumaratonia Teemalta/Areenasta. Tein inventaarion; minulla on 9/12 Muumi-kirjaa (eivätkö ne kolme puuttuvaa ole Muumi-kirjoja, kun niitä ei maratonissa lueta?). Jos neuloisin, olisi ihanaa samalla kuunnella näitä. Maanantaina kävin kuuntelemassa Uudenmaan Muistiluotsin esitelmän, tiistaina sulatin pakastimen ja iltapäivällä oli vuorossa Pirkko Lahden esitelmä vanhenevasta ikäryhmästä (miten elää hyvä elämä 100-vuotiaaksi).

Keskiviikkona pidin Helsinki-päivän. Kävin katsomassa Elielinaukion Kansalaismuseon näyttelyn, jossa oli esillä muutamia Tapio Wirkkalan Milanon Triennaaliin suunnittelemia lasiesineitä. Hauska sattuma, että edellisiltana katsoin Areenasta "Pohjoismainen design" -sarjasta osan, jossa esiteltiin Wirkkalan lasitaidetta. Kävin myös Taidehallissa, mutta Antti Oikarisen taide ei ollut minun pala kakkua.

Loppuvuodesta kävin katsomassa Design museossa Tove Janssonin Pako Muumilaaksoon -näyttelyn läpi juosten, nyt katsoin sen kaikessa rauhassa. Sekin sopivasti Muumit-lukumaratonin jälkeen. Alakerrassa oli Torille! Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailun finalistit.

Lounaan söin Kaivopihan Base Campissa, mukavan rauhallinen paikka. Lukupiiri kokoontui Musiikkitalon kahviossa ja saimme pienestä kirjasta paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä.

Tammikuun kirjoja;

Karin Collins "Tuo aika mieleen palaa". Hanko-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Hanko on palautettu Suomelle ja on jälleenrakennuksen aika. Paikkoja raivataan ja siivotaan, miehistä on pulaa ja töihin otetaan mukaan myös venäläisiä sotavankeja. Hiljalleen paikalliset palaavat kotikaupunkiinsa ja taloja rakennetaan tuhottujen kotien paikoille niillä materiaaleilla, mitä onnistutaan haalimaan. Ruotsalaiset auttavat lähettämällä työkaluja. Edellisistä osista tutut henkilöt jatkavat elämäänsä Hangossa. Nissen adoptio Ruotsiin peruuntuu ja hän jää asumaan rakastavien isovanhempien luokse. Aino jatkaa paikallislehden toimittajana ja suunnittelee opintojen jatkamista. Disa ja Hugo muuttavat entiseen tullipäällikön taloon, joka on kuin ihmeen kaupalla jäänyt venäläisiltä polttamatta. Elämä lopullista rauhaa odotellessa palaa tuttuihin uomiinsa, vaikka kaikki ovat kokeneet surua, menetyksiä ja muutoksia.

Helmikuun kirjoja;

Frode Grytten "Päivä jona Nils Vik kuoli". Kyytiveneenkuljettaja Nils Vik tietää, että on hänen viimeinen päivänsä. Varhain aamulla hän suuntaa veneensä vuonolle, kyytiin tulee myös jo vuosia sitten kuollut, uskollinen Luna-koira. Nils muistelee elämäänsä ja siihen liittyneitä ihmisiä; rakasta Martaa, heidän tyttäriään ja veljeään. Pitkän päivän aikana rannoilla ja laitureilla vilkuttavat tuttavat, naapurit ja ystävät, joista monet nousevat veneen kyytiin. Illan jo vaihduttua yöksi Nils lopulta tapaa myös Martan. Hieno tarina!

Helsinki-päivä ja viikonloppu kotona

Keskiviikko olikin sopivan sumuinen ja kostea päivä lähteä katsomaan keskustan näyttelyitä. Hyvä syy tälle päivälle oli illallistreffit Hannun tyttöjen ja Tiituksen kanssa.

Keskustan näyttelyt olivat viime käyntini jälkeen vaihtuneet uusiksi. Ensin kävelin Taidehalliin katsomaan kokoelmanäyttelyn Miettinen Collection; Katson kohti maata. Julmetun isoja tauluja, joista en ymmärtänyt mitään. Oikeastaan ainoa mistä pidin, oli Antti Laitisen luonnonmateriaaleista tehty "2D Tree".

HAM:ssa on esillä Ars Fennica 2025; neljän taiteilijat tilateokset. Yleisö saa äänestää oman suosikkitaiteilijansa. Hanna Vihriälän hyvältä tuoksuva irtokarkkiteos on tosi makea.

Ehdin vielä Arkkitehtuuri- ja Designmuseoon katsomaan Tove Janssonin "Pako Muumilaaksoon" -näyttelyn, jossa eri huoneet esittelevät Tovelle merkityksellisiä paikkoja; saaristo, mökki, Helsinki ja ateljee. Meni vähän läpijuoksuksi, kun meillä oli Hannun kanssa aperitiivitreffit. Pitää mennä uudestaan! Lisäksi monta muuta näyttelyä jäi vielä seuraavaan kertaan.

Kaivopihan Kitty's Public House on minun kantisbaarini, jos kolmesta (neljästä?) kerrasta tulee kanta-asiakas. Hannu oli kertonut, että menemme syömään Citykäytävän Tawook Labbiin, joten sijainti oli mainio.

No hän oli ymmärtänyt väärin, Tiitus ja tytöt odottivatkin meitä Kluuvin Tawookissa. Jäin ilman kanafileitä salaattipedillä, jonka olin jo etukäteen valinnut listalta. Sitä ei tässä Tawookissa ollut. Oli mukava tavata lapset ja vaihtaa kuulumiset. Saimme Kaisalta kyydin kotiin.

"Viinikellariimme" oli ilmestynyt papanoita, Hannu laittoi juustonpalat loukkuihin ja illalla siellä oli jo yksi uhri. Hiiriparka!

Lauantaina säästin jalkojani ja poikkesin metsälenkillä sienipaikoilleni. Näin paljon! huokaisi Hannu (joka putsaa ja pilkkoo sienisaaliini). Ei kai niitä metsäänkään voi jättää, kysyn minä.

Sienet kuivuriin ja me takapihalle grillaamaan makkarat. Aargh! Illalla näin kellarin jääkaapin päällä uudet papanat. Asuuko täällä koko hiiriperhe? Sunnuntaina Hannu ripusti jo kausivalot pihalle. Kuten lähinaapuritkin. Onneksi kaikilla on samansävyiset, lämpimänkeltaiset valot, eikä mitään vilkkuvia tai räikeän värisiä. Jo neljä hiirtä käynyt pyydykseen!

Marraskuun kirjoja;

Chimamanda Ngozi Adichie "Kotiinpalaajat". Nigerialaiset Ifemelu ja Obinze käyvät samaa koulua ja rakastuvat toisiinsa kotihipoissa. Heillä on yhteinen unelma; päästä Amerikkaan jatko-opintoihin ja tehdä siellä uraa. Vain Ifemelu saa viisumin, Obinze jää sairastuneen äitinsä seuraksi Lagosiin. Miehille ei niin vain viisumia Amerikkaan annetakaan ja Obinze päätyy Lontooseen. Suositussa blogissaan Ifemelu pohtii rasismia ja rotuja: afro-amerikkalaisten ja afrikkalaislähtöisten eroja, miten eri tavoin heihin suhtaudutaan Amerikassa. Parin suhde hiipuu ja kumpikin elää omaa elämäänsä omien vaikeuksien kanssa. Kunnes molemmat päättävät palata Lagosiin.

Elämä jatkuu...

 ... kaikesta huolimatta.

 Bing-videot 🌠

 

Pepa Päivinen Quartet

Lauantaina menimme Rekolan Kinoon kuuntelemaan Pepa Päivinen Quartetin improvisoitua jazzia. Samalla sain pyydettyä Timo Kämäräiseltä nimmarin hänen cd-levyynsä. Sunnuntaina kävelin Kuusijärven ympäri. Porukkaa oli sekä avannossa että grillipaikalla. Kunhan sää lämpenee, täytyy tehdä eväsretki Sipoonkorpeen.

 

Helsinkipäivä

 

Nour Darwish

Toimiston lukupiiri oli taas hyvä syy viettää iltapäivä Helsingissä. Näyttelytkin olivat jo osin vaihtuneet, ensin kävin Amos Rexissä katsomassa/kuuntelemassa palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin videoteoksia. Vanhat filmit vuosikymmeniä jatkuneen sodan vaurioittamista rakennuksista ja ihmisistä eivät paljonkaan eroa iltauutisista, mitä nyt sotakalusto on modernimpaa ja tuhoaminen tehokkaampaa. Istuin kuuntelemaan surullisen kaunista aariaa, jonka esittää palestiinalainen sopraano Nour Darwish.

 

Eniten pidän esittävästä kuvataiteesta, valokuva- ja lasitaiteesta. Siksi suoriuduin rivakasti Taidehallin tämänhetkisestä näyttelystä. Olin miettinyt pariakin lounaspaikkaa, mutta sushia teki mieli ja suunnistin taas Kampin Fusioniin.

Maija Lavonen

Sää oli kosteankalsea ja oli niin sumuista, että hyvä kun löysin Designmuseoon. Maija Lavosen "Hiljaisia monumentteja" -näyttely esittää taiteilijan kutomia ryijyjä, raanuja, suuria tilatekstiilejä, maalauksia ja julkisiin tiloihin suunniteltuja teoksia, joissa Lavonen on käyttänyt (loimina) valokuitua. Kyllä äiti olisi ollut ihmeissään!

 

Henrik Tikkanen

Viime kerralla unohdin käydä Mediamuseo Merkissä katsomassa Henrik Tikkasen näyttelyn, ehdin sinne vielä ennen kuin näyttely päättyy. Huikaisevan hienot piirustukset näyttävät Helsingin ennen-nyt, ja kertovat paikkakuntalaisille enemmän kuin minulle. Näyttelyn innoittamana varasin kirjastosta Henrik Tikkasen omaelämätrilogian ensimmäisen osan.

 

Henrik Tikkanen

Ennen kuin menin Musiikkitalon kahvioon lukupiirin kokoontumiseen, istuin Oodissa lukemassa mukana kulkevan kirjan loppuun. Poistumiseni jälkeen siellä oli ollut jotain häikkää ja poliisit olivat vieneet jonkun häirikön pois. Lukupiirin jälkeen junani pysähtyi kesken matkan, kun joku oli jäänyt Keravalla junan alle ja kuollut. 

 

Perjantaina Hannu suostui vielä tekemään viikkosiivouksen ruokapalkalla ja kävimme Pikkutammessa lounaalla, samalla kävin Budgetsportissa ostamassa lisää vaellussukkia. Iltapäivällä Hannu vei "pikkupojat" Ilmailumuseoon. Kuka mahtoi olla eniten innoissaan, vaari vai pojat? Lauantaina nappasimme Ritun kyytiin ja menimme katsomaan Almodóvarin hienon leffan "The room next door". Kotona katsoin pois nauhoitettuja elokuvia, mm. Tiina Lymin varhaistuotantoa (2016) "Äkkilähtö".

 

Maanantaina kävin vielä hierojalla, ostin meille laskiaispullat ja illalla pakkasimme vetolaukut.

 

Helmikuun kirjoja:

 

Sally Rooney "Normaaleja ihmisiä". Olen jo monta vuotta ehdottanut kirjaa toisen lukupiirini listalle, mutta aina se on sivuutettu. Liikaa seksiä? Vuosia sitten katsoin kirjasta tehdyn saman nimisen, hienon tv-sarjan (loistavat näyttelijät). Nyt kun luin kirjan, totesin sarjan noudattaneen uskollisesti tekstiä. Marianne ja Colleen ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien, ovat koulutovereita, mutta eivät ikimaailmassa (luokkaeroista johtuen?) voi tunnustaa, että tuntevat vetoa toisiinsa. Molemmat uskovat olevansa "erilaisia", eivätkä mitään muuta toivo kuin olevansa "normaaleja", muiden kaltaisia. On-off -suhde jatkuu molempien muutettua pikkukaupungista Dubliniin opiskelemaan. Syvä ystävyys säilyy, vaikka molemmilla on välillä muitakin suhteita.

 

Ann-Helén Laestadius "Varkaus". Ruotsin vuoden kirjaksi 2021 valittu teos kertoo saamelaisten ja lappilaisten eriarvoisuudesta ja huonoista väleistä, poronhoidon vaikeuksista ja pitkistä välimatkoista saada tarvittaessa apua. Saamelaislapset laitetaan tavallisiin kouluihin toisten kiusattaviksi ja puhumaan "pakkoruotsia". Naisilla ei paljon sananvaltaa ole, he hoitavat kodin ja lapset, kun miehet ovat pitkät päivät hoitamassa poroja. Ilmastonmuutos huolestuttaa, kun jo helmikuussa sataa vettä. Poroja varastetaan, tai oikeammin rääkätään ja tapetaan. Pienen lapsen pelko pysyy mielessä aikuisuuteen asti, nuoret miehet tappavat itsensä, kun eivät näe tulevaisuudessa mitään odotettavaa. 

 

Rachel Cusk "Toinen paikka". Nainen näkee Pariisissa taidemaalari L:n teoksia, ihastuu niihin ja kutsuu miehen residenssiin, perheensä rakentamaan vierastaloon, johon on majoittanut muitakin taiteilijoita. Nainen on kipuillut entisen elämänsä kanssa, mutta on nyt löytänyt onnen toisen aviomiehensä ja luokseen palanneen tyttären kautta. Hän toivoi löytävänsä L:stä sielunkumppanin ja odottaa keskusteluja tämän kanssa, samalla kun taiteilija voi ikuistaa tauluihinsa perheen niin rakastamaa maalaismaisemaa. Mies käyttäytyy kuitenkin emäntäänsä kohtaan törkeästi, melkein vihamielisesti. Kun L sairastuu, perhe joutuu huolehtimaan yksinäisestä, lähes varattomasta miehestä, kunnes tämä vähän parannuttuaan lähtee jatkamaan (viimeistä) matkaansa. Rachel Cuskilla on ilmiömäinen taito luonnehtia ihmismieltä ja sen monimutkaisuutta.

Hyvää ystävänpäivää!

Jossain radio-ohjelmassa todettiin, että eläkeläisen elämä menee sekaisin, jos kalenteriin on viikolla merkitty parturiaika. Minulla on (taas!) meneillään itse aiheutettu katastrofi-viikko; maanantaina aamujumppa, päiväkahviluento SPR:n vapaaehtoistoiminnasta ja ensiavusta, illalla 90 minuutin jooga. Tiistaina parturi, liukkaasta kelistä ja kovasta pohjoistuulesta johtuen vain lyhyt lenkki, illalla 90 minuutin jooga (onneksi menin, sillä paikat vyötäröstä alaspäin ovat niin kireinä, että hyvä kun pääsen wc-pytylle ja siitä ylös).

Keskiviikkona jo normilenkki, illalla kävelin vielä Tikkurilan kirkolle, jonka kahvilassa minulla oli treffit Maijan kanssa. Osallistuimme professori Arto O. Salosen ja tohtori Saara Liljan vetämään "Osaksi suurempaa" -taidehetkeen, aiheena rakkaus. Aulassa oli näyttely Saara Liljan valokuvista.

Saara Lilja

Torstai oli normipäivä; aamujooga ja lenkki. Illalla lueskelin kaikessa rauhassa, kun Hannu oli bänditreeneissä. Perjantaina tarkoitukseni oli mennä Sanomatalon verenluovutukseen ja katsoa pari keskustan näyttelyä, jotka päättyvät pian. Oli kuitenkin niin surkea keli, että jäin kotiin tekemään viikkosiivousta, tein lenkin ja hain sushit. Kauppareissua hidasti Nordean kortin toimimattomuus. Naapurit kutsuivat meidät lauantaina testaamaan vastaremontoitua saunaansa, mutta olimme jo luvanneet mennä Mirjan ja Masan luokse. Vietimme mukavan illan herkutellen ja matkoja muistellen. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle Meerin synttäreille. Puhelias perhe oli taas koolla, hyvä ettei Hannu tehnyt moottoripyörä- tai rumpukauppoja. Kotimatkalla poikkesimme Onnin ja Sinnan uuteen kotiin tupatarkastukselle.

Murtolansalaatti Savuhovin kinkulla ja soijapavuilla

Talvilomaviikon kaikki jumpat on peruttu, joten silloin on runsaasti vapaa-aikaa.

Ryoji Ikeda

Garden Futures, Designmuseo

Alexandra Kehayoglou "Meadow"

Vietin iltapäivän Helsingissä käymällä lounaalla Kiilassa (kuha on kuhaa), katsomalla Amos Rexissä Ryoji Ikedan digitaalisen näyttelyn (onneksi ei ole taipumusta migreeniin) ja Designmuseon Garden Futures -näyttelyn, jota paksut matot ja linnunlaulu pehmensivät. Ennen kotiinlähtöä luovutin verta Sanomatalossa.

Loppuviikosta tein Alkon (Etiketti 1/2024) reseptiä tuunaten brasilialaista kalapataa (edelleen kuhaa). Vaihdoin korianteripuskan pakastimesta löytyvään lehtikaalisilppuun, lisäsin pataan bataatin ja fenkolin ja pehmensin sitruksista makua hunajalla ja soijalla.

Olen seurannut Ylen ranskalaista Agentit-sarjaa jo neljännelle kaudelle. Uulalaa, miten hauska sarja!

Talven kirjoja:

Elisabeth Strout "Pikkukaupungin tyttö". Stroutin ensimmäinen julkaistu romaani oli jäänyt minulta lukematta. Taattua Stroutia alusta alkaen! Yksinhuoltajaäiti Isabelle muuttaa teini-ikäisen Amy-tyttärensä kanssa pikkukaupunkiin, josta ei entuudestaan tunne ketään. Isabelle rakastuu salaa harmaaseen pomoonsa, Amy matikanopettajaansa. Kumpikin on vailla ystäviä, heillä on vain toisensa ja omat haaveensa. Äidin ja tyttären välit katkeavat, kun Amy jää kiinni salasuhteestaan. Samalla Isabelle joutuu kohtaamaan omat, katkerat muistot teinivuosiltaan.