Salonsaari, Asikkala

Ei tullut enempää saunakutsuja, joten ajoimme Hondalla Salonsaareen viikonlopun viettoon. 

Uutisissa kerrottiin, että suomalaisetkin osaavat jo vaatia luksusmatkailua, niinpä mekin varasimme itsellemme kokonaisen mökin, 10 neliötä ilman mukavuuksia (no on siinä tärkeimmät, eli kahvinkeitin ja jääkaappi). Riittää mainiosti meille!

Jätimme Lahden Moottoripyörämuseossa käymisen kotimatkalle ja ajoimme suoraan Vääksyyn. Söimme hyvän lounaan (yllärinä tarjolla oli myös muikkuja!) Ravintola Jalmarissa. 

Kävimme kaupassa ja päräytimme mutkaista tietä pitkin Salonsaareen. Saimme avaimet ja majoituimme yllättävän tilavaan mökkiin. Rantasauna oli varattu, varasin sen huomiselle (30€/tunti!) ja menimme uimaan. Liian lämmintä vettä minulle!

Yhteen mökkiin majoittui puolalainen motoristipariskunta. Pesupaikalla juttelin rouvan kanssa ja kun kerroin, että suunnittelemme syyskuulle Baltian reissua, sain kyläkutsun. Myöhemmin kävin vielä rannassa iltauinnilla, muuten istuimme omalla terassilla kirjoja lukien ja musiikkia kuunnellen. Hyttysistä ei onneksi ollut haittaa, vaikka oli tyyntä ja mökit ovat puiden ja pusikoiden ympäröimiä. Ehkä syynä oli terassilla polttamani Ikean vihdalta/metsältä tuoksuva kynttilä? 

Aamu-uinti, aamukahvi, aamupäivälenkki ja päiväuinti. Sen jälkeen päräytimme Vääksyyn kauppaan. Unohdin ostaa sinapin, mutta sain sitä puoli mukillista Lomakeskuksen keittiöstä.

Iltapäivällä Hannu grillasi avotulella makkarat, jotka söimme rannassa perunasalaatin kera. Päikkäreiden jälkeen keitin kahvit ja istuimme omalla terassilla odottaen saunavuoroamme. Puulämmitteisen rantasaunan oli lämmittänyt vantaalainen pariskunta, jolla oli mukana ihana Espanjanvesikoira Aada. Ei kuulemma tykkää ihmisistä, meistä kyllä.

Vähän ennen seitsemää pariskunta huikkasi meille, että sauna on vapaa. Uimaan, saunaan, uimaan, saunaan, ties kuinka monta kertaa. Pitkästä aikaa pääsimme nakkena uimaan ja minä sukeltamaan laiturilta.

Aamu-uinnin ja -kahvin jälkeen kävin tiskaamassa astiat, pakkasimme sivulaukut ja siivosimme mökin. Kotimatkalla poikkesimme Lahden Moottoripyörämuseoon ja Järvenpäähän, että saimme syödä irtojäätelöt. Kotona laitoin pyykit koneeseen ja hain kaupasta perunoita. Niitä söimme sillin ja kantarellikastikkeen kera.

 

Heinäkuun kirjoja;

Donna Freitas "Rose Napolitanon yhdeksän elämää". Ensin ajattelin, että tämän kirjan olen jo joskus lukenut, sen nimi oli niin tuttu. Otin riskin ja lainasin kirjan. Luultavasti se roikkui sillä Lukemattomat kirjat -listallani, jonka vahingossa pyyhkäisin pois puhelimestani. Hyvä että lainasin, hyvä kirja. Tosin olisin tarvinnut fläppitaulun pysyäkseni edes jotenkin kärryillä tämän Rosen yhdeksässä elämäntarinassa (joita ei todellakaan kerrottu kronologisessa järjestyksessä), joissa kaikissa oli sama alku, mutta jatko oli erilainen. Rose taistelee aikansa oman mielipiteensä puolesta; hän ei lapsia tähän maailmaan aio synnyttää. Antaa lopulta (ainakin jossain versiossa) periksi ja saa miehensä kanssa tyttövauvan. Äidinrakkaus on ylitsepääsemätön, mutta Rose pelkää hukanneensa oman itsensä.