Salonsaari, Asikkala

Ei tullut enempää saunakutsuja, joten ajoimme Hondalla Salonsaareen viikonlopun viettoon. 

Uutisissa kerrottiin, että suomalaisetkin osaavat jo vaatia luksusmatkailua, niinpä mekin varasimme itsellemme kokonaisen mökin, 10 neliötä ilman mukavuuksia (no on siinä tärkeimmät, eli kahvinkeitin ja jääkaappi). Riittää mainiosti meille!

Jätimme Lahden Moottoripyörämuseossa käymisen kotimatkalle ja ajoimme suoraan Vääksyyn. Söimme hyvän lounaan (yllärinä tarjolla oli myös muikkuja!) Ravintola Jalmarissa. 

Kävimme kaupassa ja päräytimme mutkaista tietä pitkin Salonsaareen. Saimme avaimet ja majoituimme yllättävän tilavaan mökkiin. Rantasauna oli varattu, varasin sen huomiselle (30€/tunti!) ja menimme uimaan. Liian lämmintä vettä minulle!

Yhteen mökkiin majoittui puolalainen motoristipariskunta. Pesupaikalla juttelin rouvan kanssa ja kun kerroin, että suunnittelemme syyskuulle Baltian reissua, sain kyläkutsun. Myöhemmin kävin vielä rannassa iltauinnilla, muuten istuimme omalla terassilla kirjoja lukien ja musiikkia kuunnellen. Hyttysistä ei onneksi ollut haittaa, vaikka oli tyyntä ja mökit ovat puiden ja pusikoiden ympäröimiä. Ehkä syynä oli terassilla polttamani Ikean vihdalta/metsältä tuoksuva kynttilä? 

Aamu-uinti, aamukahvi, aamupäivälenkki ja päiväuinti. Sen jälkeen päräytimme Vääksyyn kauppaan. Unohdin ostaa sinapin, mutta sain sitä puoli mukillista Lomakeskuksen keittiöstä.

Iltapäivällä Hannu grillasi avotulella makkarat, jotka söimme rannassa perunasalaatin kera. Päikkäreiden jälkeen keitin kahvit ja istuimme omalla terassilla odottaen saunavuoroamme. Puulämmitteisen rantasaunan oli lämmittänyt vantaalainen pariskunta, jolla oli mukana ihana Espanjanvesikoira Aada. Ei kuulemma tykkää ihmisistä, meistä kyllä.

Vähän ennen seitsemää pariskunta huikkasi meille, että sauna on vapaa. Uimaan, saunaan, uimaan, saunaan, ties kuinka monta kertaa. Pitkästä aikaa pääsimme nakkena uimaan ja minä sukeltamaan laiturilta.

Aamu-uinnin ja -kahvin jälkeen kävin tiskaamassa astiat, pakkasimme sivulaukut ja siivosimme mökin. Kotimatkalla poikkesimme Lahden Moottoripyörämuseoon ja Järvenpäähän, että saimme syödä irtojäätelöt. Kotona laitoin pyykit koneeseen ja hain kaupasta perunoita. Niitä söimme sillin ja kantarellikastikkeen kera.

 

Heinäkuun kirjoja;

Donna Freitas "Rose Napolitanon yhdeksän elämää". Ensin ajattelin, että tämän kirjan olen jo joskus lukenut, sen nimi oli niin tuttu. Otin riskin ja lainasin kirjan. Luultavasti se roikkui sillä Lukemattomat kirjat -listallani, jonka vahingossa pyyhkäisin pois puhelimestani. Hyvä että lainasin, hyvä kirja. Tosin olisin tarvinnut fläppitaulun pysyäkseni edes jotenkin kärryillä tämän Rosen yhdeksässä elämäntarinassa (joita ei todellakaan kerrottu kronologisessa järjestyksessä), joissa kaikissa oli sama alku, mutta jatko oli erilainen. Rose taistelee aikansa oman mielipiteensä puolesta; hän ei lapsia tähän maailmaan aio synnyttää. Antaa lopulta (ainakin jossain versiossa) periksi ja saa miehensä kanssa tyttövauvan. Äidinrakkaus on ylitsepääsemätön, mutta Rose pelkää hukanneensa oman itsensä.

Koronakesän kotimaan matkailua; Jämsä ja Salonsaari

Majakka-Paviljonki, Asikkala

Maanantaina satoi vettä kaatamalla, kun lähdimme ajamaan Hondalla kohti Keski-Suomea. Pysähdyimme tankkaamaan Mäntsälässä, sen jälkeen tie olikin kuiva eikä enää satanut. Lounaan söimme lähellä Vääksyn kanavaa, Asikkalan Majakka-Paviljongissa. Kurvasimme Jämsän keskustaan, ennen kuin kotiuduimme Marja-Leenan kauniiseen kotiin. Saimme varusteet parvekkeelle kuivumaan, hanskat kuivuivat yön yli saunan lauteilla. Kahvin jälkeen huilailimme, saunoimme ja vietimme mukavan illan hauskan pikkuserkkuni seurassa.

Witikkalan kartano, Jämsä

Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään joenvartta keskustaan ja poikkesimme Witikkalan kartanoon, jossa on kahvila/lounasravintola, sisustus- ja vaateliikkeitä. Kukallinen välikausitakki lähti matkaani. Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanaa, onneksi ei ole tarvetta eikä kantokapasiteettia.

Jämsän kirkko

Kävelimme kauniiksi laitetulla puistoalueella ja kirkonmailla ihmetellen vanhoja hautoja. Marja-Leena alkoi puuhailla keittiössä, hän oli kutsunut Akun ja Eilan syömään kanssamme. Aku, joka täyttää kuukauden kuluttua 90, ajaa vielä omalla autolla. Oli mukava kuunnella tuttua murretta ja tarinoita heidän moottoripyörämatkoistaan 60 vuotta sitten.

Viime kerralla sainkin Marja-Leenalta valokuvan, jossa isäni istuu Akun pyörän kyydissä.

Karisalmen silta

En olisi halunnut ajaa takaisin samaa reittiä kuin tullessa, vaan Päijänteen maisemareittiä pitkin. Hannun mielestä matkasta tulisi liian pitkä (mihin nyt oli kiire?) ja hän ehdotti, että käymme erikseen katsomassa Pulkkilanharjun.

Karisalmen silta

Niin teimmekin; ajoimme Asikkalan kirkonkylän ohi Pulkkilanharjua pitkin Karisalmen sillan yli ja käännyimme takaisin Asikkalaan. Jo aiemmin oli tullut paljon motoristeja vastaan, tällä reitillä heitä oli paljon. Kävimme taas lounaalla Majakka-Paviljongissa ja matka jatkui kaupan kautta Salonsaaren Lomakylään. Honda alkoi pitää omituista rahinaa, toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Pitäähän tästä päästä vielä kotiinkin ja uudelle Viron/Latvian reissulle.

Salonsaaren Lomakeskus

Huoneemme oli valmiina ja tyhjensin osan vaatteistani sivulaukusta kaappiin. Kävin hakemassa pyyhkeet ja liinavaatteet ja varasin samalla meille (puulämmitteisen) rantasaunan illaksi. Kävin kävelemässä rannalla, paikalla oli muitakin motoristeja - kaksi Itävallasta - ja pikkumökit näyttivät varatuilta. Me majoituimme tilavaan rivitalohuoneeseen, jossa on oma kylppäri ja terassi. Yhteiskäytössä on keittiö ja oleskelutila. Illalla saunoimme lempeissä löylyissä ja kävin kolme kertaa uimassa. Hannu kävi varaamassa meille kaksi fillaria huomiseksi. Illan hämärtyessä vilvoittelimme omalla terassilla, ennen kuin siirryin sisälle lukemaan ja kirjoittelemaan.

Vääksyn kanava

Aamulla keitin kahvit hiljaisessa keittiössä, ilmeisesti muut söivät aamupalansa omissa huoneissaan. Olin odottanut aurinkoista pyöräilypäivää, mutta taivas oli pilvien peittämä. Viikon ainoa aktiviteetti taitaa olla tämänpäiväinen pyöräily Asikkalan keskustaan ja Vääksyn kanavalle. Saimme vaihteettomat mummofillarit, joilla oli raskasta, mutta mukava polkea vaihtelevaa maastoa. Olimme sopivasti kanavalla, kun sulkuportit avattiin yhtä pientä moottorivenettä varten. Polkaisimme Kanavan Panimolle, mutta terassi ei tälläkään kerralla ollut auki. Siellä vain kiiteltiin kuluneesta kesästä. Luulisi, että nyt kannattaisi jatkaa sesonkia, kun kesää on jäljellä ja porukkaa liikkeellä!

Kanavan Kunkku

Polkaisin vielä ylämäkeen Vanha Vääksyyn, eipä siellä paljon näkemistä ollut. Ilahduttaa kuitenkin, että kahviloita, lahjatavaramyymälöitä ja muita pieniä yrityksiä on koronasta huolimatta vielä jäljellä. Jäimme oluille Kanavan Kunkun terassille. Paikassa olisi myös voinut lounastaa ja juomavalikoima oli yllättävän laaja. Tämäkin on kesäravintola, joten Asikkala taitaa olla sesongin jälkeen varsin hiljainen.

Ravintola Jalmari

Lounaan söimme Ravintola Jalmarissa, koska siellä oli tarjolla paistettuja muikkuja. Mukavan oloinen ja näköinen paikka ja hyvää ruokaa! Lasketellessamme takaisin Salonsaareen ei ollut onneksi niin paljon ylämäkiä kuin Asikkalan keskustaan mennessä. Yllättäen saimme tuttuja naapuriin, kun Alain ja Eila majoittuivat samaan rivitaloon! Olimme varanneet saunan kuudeksi. Muita varauksia ei illaksi ollut, joten Hannu aloitti saunan lämmittämisen viideltä ja saimme löylytellä ja pulahtaa uimaan kaikessa rauhassa.

Salonsaaren Lomakylä

Aamulla olisi voinut vielä käydä uimassa, mutta jätin kastautumisen toiseen kertaan. Aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja siivosimme huoneemme. Kävin vielä kiittämässä henkilökuntaa, ennen kuin lähdimme (rahisevalla) Hondalla liikkeelle. Kaikesta päätellen etätyöntekijät olivat lopettaneet hommat puoliltapäivin, niin paljon oli motoristeja liikkeellä. Pääsimme turvallisesti kotiin, kävin suihkussa ja lähdin kauppaan. Sillä aikaa Hannu rasvasi Hondan ketjut ja (kuten arvasin) rahina loppui siihen. Siis matkaan Hopea!

 

Kilometrejä kertyi tällä reissulla 460. Bensa (98) oli kalleimmillaan 1,599/litra (Shell, Jämsä).

Saimme vihdoin sovittua treffit Eijan ja Timon kanssa ja he tulivat meille lauantaina grillaamaan, sopivasti kesän helteisimpänä päivänä. Ruokailun ohessa vaihdoimme kuulumisia ja sovimme yhteisen mökkiviikonlopun syyskuulle.