Białystok, Puola

Heräsin vasta vähän ennen yhdeksää, olin nukkunut yön yhteen putkeen. Kun kuulin ääniä keittiöstä, menin sinne Sylvien seuraksi. Hän oli jo keittänyt ensimmäisen mutteripannullisen kahvia ja kattilallisen kananmunia. Kissat ja miehet tulivat hekin aamiaiselle. Pariskunnalla oli varattu hiustenleikkuu Varsovan keskustassa, mutta he olivat siirtäneet sen myöhemmäksi. Roman kuskasi meidät keskustaan oikealle bussipysäkille, meillä oli vielä aikaa käydä lasillisilla (ja vessassa).

FlixBus oli vaihtunut toiseen yhtiöön, perille saavuimme hieman myöhässä. Huoneistomme avaimet piti hakea joltain välittäjältä (1,8 km), jota emme meinanneet millään löytää. Soitin välittäjälle ja kävelin puhelin korvalla ympäri jotain kauppakeskusta, kunnes nuori nainen käveli vastaani, hänkin puhelin korvalla. Saimme avaimet ja seuraavaksi kiertelimme ympäri asuintaloamme etsien oikeaa numeroa ja oikeaa ovea. Kun Romanin talossa isäntäväki kulki sisällä kengät jalassa (meillä on omat kotitossut mukana), tässä kerrostalossa asukkaat jättävät kenkänsä käytävälle. Niistä päätellen naapureina on myös lapsiperheitä. Meillä on kahden asunnon yhteinen eteinen, mutta toinen huoneisto on nyt tyhjillään.

Kun vihdoin pääsimme mukavaan majapaikkaamme, jätimme tavarat sinne ja lähdimme etsimään terassia ottaa tervetulo-oluet, illallispaikkaa ja kauppaa. Kun lukitsimme ovet, paikalle pölähti joku kaupungin mittarinlukija. Päästimme hänet sisälle huoneistoon, mutta mittarit ovat ilmeisesti eteisen lukituissa kaapeissa ja pääsimme lähtemään ulos. Sää oli viilentynyt huomattavasti, mutta sitkeästi istuimme terassille oluelle. Hyvät ruuat söimme kuitenkin Sherlock Holmes -ravintolan sisätiloissa. Ehdimme vielä lähikauppaan ostamaan iltaviinin ja aamiaistarpeet. Suihkun jälkeen keitin kahvit (omalla pressolla, tässäkään keittiössä ei ole kahvinkeitintä). Alkoi sataa rankasti.

Sade lakkasi aamuksi, taivas selkeni ja tiet kuivuivat. Auringonpaisteessa jouduin riisumaan villapaidan.

Kävelimme keskustassa, mutta jätimme kirkot ja museot käymättä. Otin Hannusta taas perinteisen paavi päässä -kuvan, mutta tästä ei saanut niin hyvää kuin Madridissa. Jostain kirkontornista kajahti trumpettisoolo, kuin Krakovassa konsanaan.

Iltapäivällä jäimme Primo Savonan terassille syömään hyvän lohisalaatin ja grillatut kana- ja possufileet. Haimme kaupasta matkaevästä huomisen pitkälle bussimatkalle, jos jymähdämme taas kämpille loppuillaksi. Ostimme kotiin hyvää puolalaista kirsikkavodkaa, sillä huomenna vaihtuu maa.

Päikkäreiden ja parvekekahvien jälkeen houkuttelin Hannun vielä iltakävelylle (oluelle). Ilta oli kaunis ja pitkä, miksi jumittua sisälle, vaikka meillä onkin mukava huoneisto.

 

Puolan reissu olisi ollut täydellinen, jos olisimme lisänneet siihen käynnin Zakopanessa. Mutta se olisi lisännyt sekä matkapäiviä että varustuksia, varsinkin minulle, sillä olisin tarvinnut vaelluskenkiä ja lenkkivaatteita. Nyt pakkasin mukaan vain suosikkivaatteitani; toppeja, caprit, trikoot, Kroatiasta ostamani mekon, uuden puuvillapaidan ja Timon villapaidan.

Unohdin ostaa postikortit. Olisi ollut hauska lähettää ne kaupungista, josta kukaan ei ole kuullutkaan (paitsi Taru ja Birre).