Baltiasta kotiuduttuamme kävin viikonloppuna lähimetsässä sienessä, mutta saalis jäi surkean pieneksi. Vielä on jäljellä vähän viime syksyn kuivattuja suppareita, tein niistä, pavuista ja lehtikaalisilpusta maidottoman kasvis-makaronilaatikon.
Maanantaina lähdin Helsinkiin kertomaan eläkkeellä oleville matikanopettajille vaelluksistani. Ehdimme katsoa Camino Francesin kuvista tekemäni tiivistelmän, ennen kuin söimme Perhon hyvää appelsiinikanaa. Hannu oli hakenut naapurilta ämpärillisen omenoita, tein illalla omenasosetta niin paljon, kuin isoon kattilaan mahtui. Nyt on pakastin täynnä, loput laitoin lasipurkkeihin. Maija kutsui meidät keskiviikkona kahville, hän on kotona jalkapuolipotilaana. Vein lämpimän omenapiirakan ja purkin sitruunalla maustettua omenasosetta. Pahus, unohdin että Maijalla on gluteeniton ruokavalio. Onneksi hän oli tehnyt itselleenkin sopivan juustotortun.
Sain vihdoin aikaiseksi varata ajan lääkärille näyttääkseni kivuliasta jalkaani. Täytin alustavan kyselylomakkeen (jossa kysyttiin samat asiat noin kymmeneen kertaan) ja kerroin siinä, että kipu on jatkunut puolisen vuotta ja pahenee koko ajan. Jätin vielä takaisinsoittopyynnön terveyskeskukseen. Sairaanhoitaja vastasi viestillä, että vapaita aikoja ei ole, kokeilepa kolmen kuukauden kuluttua uudelleen! Näin meitä veronmaksajia ajetaan pois julkisesta terveydenhoidosta. Varasin ajan Terveystalon lääkärille.
Torstaina lukupiiri ja illalla vauhdikas lavistunti, jonne menin autolla. Muutenkin huono hämäränäköni on entisestään huonontunut, pakko varata aika silmälääkärillekin. Perjantaina oli kaunis syyssää, tuuletin petivaatteet, laitoin pyykit kuivumaan terassille ja tein meille retkieväät. Hannu teki fillarilenkin, minä kävelin Kuusijärvelle ja lämmitimme savukinkkutortillat nuotiopaikalla.
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sanotaan. Ei pidä, sanon minä. Olen pian syönyt naapurin pihan kaikki pudokkaat. Tiistaina kävin Terveystalon lääkärillä ja hän antoi saman diagnoosin, mihin minäkin pystyin; jalkaterässä on jonkunlainen rasitusvamma. Kävelyn sijaan hän suositteli pyöräilyä ja uintia. Noh, kohta on liukkaat kelit enkä halua lisää murtumia. Altaassa uinnista en tykkää. Terveystalon röntgen olisi maksanut noin 180€. Sen jälkeen jonotin terveyskeskukseen (onneksi oli kirja mukana), pääsin hoitajan kautta lääkärille ja sain lähetteen röntgeniin. Pyysin myös Ibumaxia, kun Panadol tuntuu turhan tujulta, tosin olen joutunut syömään niitä öisin.
Lokakuun kirjoja;
Henrika de Kermadec "Säädytön". Yhtäkkiä tekee mieli Ranskaan! Tai Italiaan, ihan sama. Suomalaisnainen saa päähänpiston lähteä Provenceen, kun hänellä kerran on siihen mahdollisuus. Kuuman kesän hän on talo- ja koiravahtina, tutustuu pittoreskiin kyläänsä, sen asukkaisiin ja muihin ei-ranskalaisiin, jotka kokoontuvat kylän terasseilla. Syksyn tullen työ- ja muut velvoitteet pakottavat hänet palaamaan Suomeen. Kylmyys, kosteus, kiire ja stressi masentavat ja heti kun mahdollista, nainen palaa Provenceen. Mutta sielläkin sataa, tuulee, asunto on jääkylmä ja kesäystävät ovat kadonneet kuka minnekin. Nainen muuttaa Bretagneen, jossa - jos mahdollista - tuulee ja sataa entistä enemmän. Hän pestautuu remontoimaan vanhaa aatelislinnaa, jonne jumittuu aatelisperheen kanssa, kun koronapandemia sulkee Ranskan rajat. Toisenlainen rakkaustarina, joka tapahtui oikeasti. Ihanasti kirjoitettu kirja! "Mietin, että tämä mies polttaa paskaa keskellä yötä minun takapihallani. Ja että tämän miehen kanssa minulla voisi olla aivan hyvä elämä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti