Tallinna + juhannus

Kummityttö lähti mukaani Tallinnaan, mutta pystyi jäämään vain yhdeksi yöksi, harmi! Juttua riitti koko päivälle, emmehän ole tavanneet pitkään aikaan.

Ennen majoittumista Suur-Patarein "kotiimme" kävimme lounaalla Kalaranna Restossa. Ilahduin, kun kanakintsuni ei ollutkaan luineen ja soosi oli hyvän makuinen. Lohisalaattikin kelpasi hyvin tytölle. Totuttuun tapaan Mare kutsui meidät naapuriin kahville, vaihdoimme kuulumiset, jotka näin vanhemmiten sisältävät myös sairaskertomuksia. Olin suunnitellut kävelevämme rantareittiä Noblessneriin, mutta huonon sään takia oikaisimme Vana-Kalamajaa pitkin Baltijaamalle ja siitä rappuja nousten Toompealle. Maanantaista johtuen en voinut kiristää kaveria yhdellä museokäynnillä, kuten tammikuussa Ilonaa.

 

Toki vein seuralaiseni tutustumaan myös Vallibaariin ja tilasimme Aperolspritzit. Tästä Hannu tuohtui; nyt menee perheen maine, kun kumpikaan ei maistanut Millimallikasta! Vessassa käydessäni baaritiskillä istunut vanhempi mies oli kysynyt tytöltä, onko hän ennen käynyt täällä (ikivanha iskurepliikki!) Ei kun ekaa kertaa, kummitäti toi tänne. Palasimme kämpille kaupan kautta ja muistin ostaa myös kukat, jotka jäävät Marelle. Ilta kului höpötellen, sen jälkeen jaksoin vain hetken lukea mukana kulkevaa kirjaa.

 

Suihkujen jälkeen söimme aamiaisen kaikessa rauhassa ja kävelimme Rotermaniin. Tyttö tiesi, että täti ei ole mikään shoppailija, tilasi minulle Aperolin ja jätti terassille.

 

Saatoin hänet Nautican kautta satamaan ja palasin Rotermaniin, sillä Bruxxissa oli lounastarjouksessa ankkaa.

 

Kävelin Kadriorgiin ja kävin katsomassa Mikkel Muuseumin näyttelyn "Delfin sininen", jossa on esillä 1600-1700 lukujen sinivalkoista keramiikkaa.

 

Jatkoin siitä Kumuun, koska siellä on Karin Lutsin näyttely "Kuvia matkoilta", jonka näinkin jo viime vuonna Tartossa. On yksi suosikkini!

Kadriorgista pois kävellessäni kaksi kristittyä tyttöä pysähtyi haastattelemaan minua. Kun eesti ei sujunut, toinen kysyi englanniksi, mitä olen oppinut elämästä. Oli helppo vastata; elää nyt, tätä hetkeä! Jos menettää kolmessa kuukaudessa kolme perheenjäsentä, on aika utopistista siirtää toiveitaan pitkälle tulevaisuuteen.

Kävelin vanhankaupungin läpi Baltijaamaan. Jollain pikkukujalla nuori nainen juoksi perääni huutaen "Vabandust, vabandust!" ja toi puhelimeni kuoresta pudonneen kirjastokortin. Ja joku vielä sanoo, että virolaiset ovat epäkohteliaita ja epäystävällisiä! Kun ei ollut lasta enää seurassa, jäin oluelle uuden Gläm-ravintolan terassille. Taitaa olla edesmenneen Hotel Hektorin paikalla. Kävin Baltijaaman Selverissä ostamassa valkosipuli-ruissipsejä ja savulohisalaattia/tahnaa, vein ostokset kämpille ja vähensin vaatteita, sillä vielä illallakin oli tosi lämmintä. 

Otin kirjan mukaan ja menin Kalarannan penkille lukemaan. Taivaanrantaan nousi pilviä, näinköhän sääennuste pitää paikkansa ja huomenna sataa? Läheisellä penkillä kolme nuorta miestä puhui portugalia ja pois lähtiessäni oli pakko kysyä, mistä ovat ja kauanko viipyvät. Brasseja, ovat työn puolesta asuneet jo kolmisen vuotta Tallinnassa ja käyneet about 100 kertaa Helsingissä. Kotiin palatessa kesy kissa pyrki sisään kanssani, mutta en uskaltanut päästää sitä rappukäytävään. Kämpillä kävin suihkussa, keitin itselleni kahvin ja söin iltapalaksi mustaa leipää savulohisalaatilla. Liian hyvää! Olen ensimmäistä kertaa yksin "kakkoskodissamme". Yläkerran pikkupojat vanhempineen ovat muuttaneet omakotitaloon; oli todella hiljaista.

Keskiviikko oli sateinen ja tuulinen päivä. Nujusin kämpillä niin kauan, että museot aukesivat ja kävelin etdm:oon. Minulta on jäänyt yksi tekstiilinäyttely näkemättä, nyt se osasto oli suljettu ja siihen rakennetaan uutta näyttelyä. Pysyvien näyttelyjen lisäksi etdm:ssa on nyt "Kogu Maailm on Bauhaus" -näyttely.

 

Jos tämä on kehto, niin laittaisitko lapsesi siihen nukkumaan?

Ostaisitko tämän kahvinkeittimen?

 

Tapetoisitko tällä seinäsi? Jos ei vielä ole migreeniä, niin kohta on.

Voiko näistä päätellä, että Alvar Aalto on ihaillut aikalaistensa Ludwig Mies van der Rohen ja Walter Gropiuksen arkkitehtuuria/töitä? Hetken luulin katsovani kuvaa Paimion sairaalan mäntymetsiköstä.

 

Ulkona alkoi sataa ja tuulla niin kovin, että sateenvarjo pyörähti ympäri. Ilmankos kättä särkee kun pitää rimpuilla sateenvarjon kanssa, kirjoittaa puhelimella viestejä ja blogia ja muokata kuvia.

Olin tulkinnut huonosti Suurkilta Talon ilmoituksen. Luulin, että siellä on uusi näyttely, mutta se alkoikin toukokuussa 2025 ja olen sen jo nähnyt. Ilmankos respa näytti tonnin seteliltä, kun kerroin katsovani vain uuden näyttelyn.

Yritän jokaisella Tallinnan reissullani löytää 1-2 minulle uutta ravintolaa. Tälle päivälle oli (liian) monta hyvää vaihtoehtoa. Hylkäsin niistä kanat/broilerit (söin jo) ja ennestään tutut. Siksipä suuntasin Kaheksaan (Suur-Karja 8), jota en ole edes huomannut, vaikka ohi olen kävellyt kymmeniä kertoja. Sanoinkin tarjoilijalle, etten olisi löytänyt heitä ilman päivän lounas -nettisivua. Todella kiva paikka! Vuohenjuustosalaatti 7,90€ ja lasi todella hyvää espanjalaista punkkua 7€. Kerroin tarjoilijalle, että Espanjassa pitää aina pyytää erikseen "caliente", muuten punaviini tarjoillaan jääkaappikylmänä. Joskus jopa kysytään, haluanko jäitä. Listalla oli myös tapaksia, tänne pitää tulla uudelleen ystävien kanssa iltaa viettämään! Palasin kämpille Baltijaama Selverin kautta ja ostin lisää kaupan hyvää savulohisalaattia/tahnaa.

Sade hiljeni iltaa kohden ja kävin Kalarannassa "haukkaamassa happea" kuten entinen työkaverini Lispu (R.I.P.) sanoi lähtiessään konttorin pihalle tupakalle. Illalla kuuntelin Stevie Ray Vaughanin livekonserttia ja Georg Michaelin livekonserttia (1993) korvanapeilla ja söin samalla lohileipiä.

Kyllä se nyt paistaa! Kiva reissu ja kiva tulla kotiin. Varsinkin, kun naapuritontilla pikkuinen Samu huhuilee "Hannuuuu, mummuuu!" 

Juhannus 

Vietimme juhannuksen kahdestaan kotona. Kävin uimassa ja lenkillä, grillailtiin ja istuttiin ulkona lukemassa. Oli rauhallista, kyläläiset olivat lähteneet viikonlopun viettoon, kuka minnekin. Pihalla viihtyivät rusakot, kun kielsin Hannulta taas nurmikon leikkuun. Siilikin lyllersi pihatiellä ja käki kukkui edelleen metsässä. Varasimme viimeisetkin Viron majoitukset heinäkuun reissulle. Ja lauttamatkat, varmuuden vuoksi autolle, jos Hondalla ajaminen ei onnistu Hannulta. Siitä syystä päätimme jättää Saarenmaan tänä kesänä väliin.

Jääkaappi-pakastin on ilmeisesti tulossa tiensä päähän. Pahus näitä yhdistelmiä, jotka toimivat samalla termostaatilla! Jo viime kesän helteillä oli jatkuva hurina ja pelkäsimme, että keittiön lattia tulvii kun tulemme kotiin Viron reissulta. Säiden viilennyttyä hurina kuitenkin laantui ja kylmälaitteet toimivat moitteetta. Viime viikolla huomasin, että jääkaapin pohjalle alkoi kertyä jäätä ja kaikki ruuat/juomat olivat tosi kylmiä (ihme, ettei kurkku jäätynyt). Juhannuspäivänä olisin ottanut pakastimesta Salmari-napsun (30%), mutta se oli umpijäässä. Kylppärin hana puolestaan tihkuu vettä, pitäisi hankkia uusi sekoittaja. Huomaa, että remonteista on jo 17 vuotta!

Nukuimme yön ikkunat auki. Kahden jälkeen linnut aloittivat metelöinnin, ei puuttunut kuin kukkuva käki lähipuissa. Sunnuntaina oli edelleen läkähdyttävän kuuma. Otin peitot pesuun ja petasin sänkyyn vain pussilakanat. Lähdin fillarilla uimarannalle, käsi ei tykännyt yhtään tärinästä tai jarruttamisesta (vain käsijarrut). 

Maanantaina polkaisin Jumboon ja Tammistoon. Varasin ajan silmälääkärille ja ostin rannetuen. Käki kukkui illalla, ei ole tainnut vielä löytyä morsianta. Tiistaina otin Hondan vakuutukseen ja Hannu lähti koeajelulle. Yleensä avaamme kauden helatorstaina tai äitienpäivänä, tänä kesänä molemmilla on terveyden kanssa haasteita. Keskiviikkona satoi lähes koko päivän, llmankos kättä särki. Minähän arvasin, että pinteessä oleva jänne ilmoittaa säätilan muutoksista. Maren mukaan Tallinnassakin satoi, kuten niin usein kun on Jaanipäev.

Ankka-wontoneita kasvisten ja uunifetan kera.
 

Kesäkuun kirjoja;

Quynh Tran "Kun toiset nauttivat". Vietnamista Ruotsiin muuttanut Maggie on eronsa jälkeen ollut teini-ikäisen tyttärensä Lanan yksinhuoltaja raskaudesta alkaen. Lana ei ole koskaan tavannut isäänsä, vaikka tämäkin asuu Ruotsissa. Sekä äiti että tytär kipuilevat elämää; Maggie raha-asioiden ja työn takia, Lana tuskailee vaihtuvien poikaystävien ja oman agressiivisuutensa kanssa.

Jenny Colgan "Ihmeitä kesätaivaalla". Kepeän romanttinen tarina Skotlannin saaristosta ja Moragista, nuoresta naislentäjästä. Sopivaa kesälukemista.

Ilonan kanssa Tallinnassa

Haimme Ilonan uudenvuodenpäivänä Lohjalta. Jäimme hetkeksi kahvittelemaan, Sipe oli hulluna riemusta; kolmeen viikkoon ei olla nähty! Hannu lähti vielä illaksi bänditreeneihin, söimme Ilonan kanssa tortillat, suihkun jälkeen tyttö majoittui vinttiin. Aamulla oli aikainen herätys, Eckerö lähti Länsisatamasta yhdeksältä. Laiva tuli tupaten täyteen, mutta onnistuimme saamaan vakipaikat.

Minä valitsin perjantaina lounaspaikan, mutta Ilona sai valita ruuan kolmesta vaihtoehdosta: Kalaranna Reston fish and chips tai bbq-ribsit, Mere Reston ankka-annos (ah!) tai Pullin grillattu kanafilé. Hän valitsi viimeisen (8,90). Alkoi pyryttää lunta, kun vedimme laukut Suur-Patareille. Jaan käveli vastaan, hän oli menossa kuntosalille. Mare tuli avaamaan ulko-oven ja kutsui meidät saman tien kahville ja omenapiirakalle. Vaihdoimme kuulumiset (sekä jalkojen kipuilut) ja menimme omaan asuntoomme hetken huilille. No siitä ei tullut mitään ja lähdimme ulos, opastamalleni kävelylle. Ehdotin, että tänään pysymme Kalamajan hoodeilla, huomiseen jäävät Rotermanni ja vanhakaupunki. Laskeuduimme raput Kalarannaan ja koska tuuli oli myötäinen, kävelimme rantatietä Noblessneriin saakka. Kävimme katsomassa Shishin myymälän ja vertailun vuoksi myös sen outletin. Salmea pitkin Koplille ja Balti Jaama turgille. Hain vähän herkkuja Selveristä ja palasimme kotiin päin toista kautta. Rimistä ostin ilta- ja aamupalaa. Sytytin ledivalot ja kynttilät, söimme iltapalaa ja katsoin Areenasta "Topi ja Sointu lomalla". 

Mare oli pedannut toisen nukkumapaikan olkkarin sohvalle, vaikka sanoin Ilonan voivan nukkua kainalossani, kuten muutkin tytöt ovat tehneet. Menimme jo kymmeneltä väsyneinä nukkumaan. Marraskuun lopulla lämmityssysteemi piti öisin meteliä, ihan kuin hiiret olisivat vasaroilla hakanneet pattereita. Mare kertoi kahden eri korjaajan käyneen katsomassa kaasupoltinta, siitä huolimatta kuuma vesi on toisinaan poikki. Meteli oli kuitenkin viime kerrasta hiljentynyt, toki vanhan talon systeemit pitävät jotain ääntä. Hyvin kuitenkin nukuttiin. Ilona puhui taas unissaan. Ei mikään ihme, kun tyttö on koko päivän niin hiljainen. Herätin hänet kymmenen jälkeen, aamupalan syötyään lähdimme shoppailemaan.

Olin luvannut kulkea kiltisti mukana kaupasta kauppaan, jos Ilona tulee yhteenkin näyttelyyn kanssani. Kävelimme suoraan Rotermanniin ja minäkin sorruin ostamaan yhdet olohousut alesta. Ilona löysi itselleen parit neuleet. Harmaata ja beessiä, eikö nuoriso käytä enää värejä?! Kiersimme myös Viru-keskuksen kaupat ja huomasin ostoinnostuksen hiipuneen. Olin ajatellut, että käymme Nigulisten kirkossa katsomassa sen Shishi-koristellun kuusen (näköalatasanteella olemmekin jo käyneet), mutta kun Viru-keskuksen kuusetkin on koristeltu Shishin tuotteilla, jätimme kirkon väliin ja menimme Piparkakkumuseoon (Pipargoogi maania).

Kävimme Raatihuoneentorilla, jonka joulutori on jo lopettanut. Kaikki valaistut pikkukuuset on kerätty ison kuusen lähettyville. Pizzalle menimme vaihteeksi Pulcinellaan, joka sekin on koristeltu jouluiseksi. Italialaisväriä paikkaan toivat naapuripöydän kaksi italialaista herrasmiestä, jotka keskustelivat vilkkaasti ja äänekkäästi. Allora! 

Palasimme kämpille, nukuimme päikkärit ja pysyimme loppuillan sisällä. Katsoin Elämäni biisi Euroviisujakson, oli aivan huikea! Ilonalla on tosi hyvät unenlahjat. Sunnuntaina herätin hänet aamupalalle 9.30, että ehditään pakata ja siistiä asunto. Kerroin Marelle Eckerön joululahjasta, mutta emme vielä sopineet seuraavasta kerrasta. Onneksi Ilona kertoi vasta kotimatkalla kävelevänsä edelleen unissaan (kuten silloin, kun hän oli kanssamme Kopparössä). Muuten en olisi uskaltanut majoittaa tyttöä vinttikamariin, hän kun ei ole vuosiin tottunut kulkemaan rapuissa. 😧 Ehdotin Ilonalle, että hän tulisi meille vielä yöksi, veisin hänet maanantaina Helsinkiin syömään ja Amos Rexin näyttelyyn, mutta hän oli jo sopinut muuta. Saatoin hänet Kamppiin Lohjan-bussiin ja tulin junalla kotiin.

Tammikuun kirjoja:

Salli Kari "Vedestä ja surusta". Omaelämäkerrallinen romaani sairaudesta ja matkasta Islantiin. Nainen on sairastunut rintasyöpään, kuten äitinsä, isoäitinsä ja isän nykyinen vaimo. Isäparka! Alle kolmekymppiseltä naiselta poistetaan toinen rinta, varmuuden vuoksi. Tilalle muotoillaan toisesta reidestä uusi rinta. Leikkauksesta toivuttuaan alkavat sytostaattihoidot. Sen jälkeen nainen lähtee Islantiin, majataloon, jossa on vain muutama nainen. "Suru on kuin kadonnut matkatavara, joka palautuu aina omistajalleen". "Olen selvinnyt säikähdyksellä. Niin kai sanotaan, kun jäädään henkiin. Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?" Hienosti kirjoitettu teos!

Yhteinen joululahja; kolme yötä Tallinnassa

Hannulla oli aamulla kipeä kuhmu kallossaan, vaikkei hän ole omien sanojensa mukaan kolauttanut päätään mihinkään. Lähdimme kuitenkin aamujunalla reissuun. Hän tietenkin unohti kotiin EU-kelakorttinsa.

Laivamatkalla tutkimme taas lounastarjouksia, lähinnä niitä, jotka ovat matkan varrella "kotiin". Nyt lykästi, Kalaranna Restossa emme ole käyneet, viimeksi kävelimme ohi kun haimme vain terassia, missä ottaa oluet. Aivan mahtavat ruuat; lohifilé valkoviinikastikkeessa ja Kievin kana (molemmat 7,30). Nousimme raput ylös Suur-Patareille ja Mare kutsui meidät saman tien naapuriin kahville. Vaihdoimme kuulumiset ja näytin hänelle Yle Areenasta Martin Clunesin matkan Madeiralle (he olivat siellä viimeksi).

Torkuimme hetken ja auringonlaskun aikaan lähdin käymään kaupoilla ja kuvaamaan Raatihuoneentoria. Ostin Selveristä hyvää savulohisalaattia ja valkosipuli-mustleipäsipsejä.

Raatihuoneentorille oli kerääntynyt jo mukavasti porukkaa, pääosin ulkomaalaisia turisteja. Ohitin kalliit glögikojut ja otin vain kuvia. Kotiin palasin Rimin kautta, ostin iltapala- ja aamiaistarvikkeet ja vähän herkkuja huomisille vieraille. Hannu oli tehnyt pienen lenkin ja jättänyt avaimen lokeroon. Harmi vain, että ulkovalo ei riitä siihen. Joku naapuri päästi minut sisälle rappukäytävään ja hain taskulampun. Loppuillan lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Perjantai oli tuulinen ja sateinen päivä. Hannulla särki päätä ja sovimme, että jätän Shishin huomiseen ja käyn keskustassa katsomassa parit näyttelyt, ennen kuin teemme lounastreffit. Tarkoitukseni oli ensin käydä katsomassa edtm:n uusi näyttely, mutta museo aukeaa vasta 11.00 joten kiertelin lähikatuja. Jalkaa särki, olin unohtanut lääkkeet kämpille. Kohdalle sattui Luonnontieteen museo ja poikkesin ensin sinne. Täällä pitäisi olla joku ipana mukana, oli niin hieno näyttely!

Kadri Mälkin (1958-2023) korunäyttely edtm:ssa on todella kattava ja upea. Noin näyttävät korut eivät minulle sovi, mutta ihailin niitä vitriineissä ja arvostan suuresti, että koruihin on käytetty myös luonnonmateriaaleja.

Lounastreffit teimme Telliskiven Literaatiin, jonka vuohenjuustosalaatti oli hyvä (7,40/annos).

Rimin kautta kotiin ja pikkupäikkärit. Tein tapakset ja lämmitin glögin, Hannu kävi avaamassa ulko-oven Tarulle ja Birrelle. Vietimme mukavan illan ja sovimme treffit huomiselle.

Lauantain sää oli eilisen kaltainen; tuulinen ja kostea. Ehdotin Hannulle, että kumpikin hakee oman annoksensa Rimin salaattipuffetista (11,90/kg) ja laskeuduin portaat alas rantaan. Rantatie on lähes Patareihin saakka päällystetty. Noblessnerin kuusi on samanlainen kuin viime vuonna; great balls in red.

Shishin myymälät avautuivat vasta 11.00 ja jouduin hetken odottamaan outletin ulkopuolella muiden suomalaisnaisten kanssa. Onko nyt kultainen/hopeinen joulu, vai sittenkin värikäs ja vilkkuva?

Ostin muutamat koristeet ja lähdin kävelemään kotiin päin. Hannu viestitti, ettei salaattibaaria ole viikonloppuisin. Ostin itselleni valmiin salaattiannoksen ja skumpan illaksi.

Odotimme Vallibaarin ulkopuolella vieraitamme, jotka olivat vähän myöhässä. Odotellessa juttelimme parinkin paikallisen kanssa, jotka poikkesivat ulos tupakalle. Hannu yllytti Birren kokeilemaan Millimallikasta, me Tarun kanssa tyydyimme glögiin/viiniin. Tarkoitus oli tutustuttaa heidät myös Karja Kelderiin, mutta (nettitiedoista poiketen) se onkin yllättäen muuttunut joksikin karaokebaariksi, joka kaiken lisäksi oli suljettu. Päädyimme lähellä olevaan Taberna Madeiraan, jonka terassilla olemme joskus syöneet. Niin hauska tarjoilija, niin ihana tunnelma ja niin hyvä ruoka! Hannu lunasti lokakuussa lupaamansa synttärilahjan ja maksoi meidän illallisen.

Kävelimme vielä Raatihuoneentorille, jossa kuvat otettuamme erkavoiduimme mukavasta pariskunnasta. Huomenna nähdään kotimatkalla!

Jo päivällä totesimme, että on taas ikävä lähteä Tallinnasta. Toisin sanoen kolme päivääkin on liian vähän meille. Täytyy tehdä Maren kanssa diili viikosta? Minua vähän lohduttaa, että palaan tänne Ilonan kanssa välipäivinä pariksi yöksi.