Maarjamäe Loss, Tallinn

Keskiviikolle luvattiin puolipilvistä, mutta helteistä ilmaa. Päätin pitää "vapaapäivän" ja aamukahvin jälkeen lähdin ratikka bussi 8:lla kohti Piritaa. Seurakseni sain kreikkalaiset rouvat, jotka olivat menossa Helsinkiin. Pasqua haisi heti, kun jäin kyydistä Maarjamäen kohdalla. Ilmeisesti jätevedet lasketaan Piritalahteen, sinne en ainakaan halua mennä uimaan.

Olin taas tehnyt kotiläksyt huonosti. Luulin pääseväni ihailemaan kartanomaista kotimuseota, mutta tämä onkin sotaisa museo, joka kertoo Viron historiasta. Näitähän näkee joka kaupungissa ja piispanlinnoissa.

Hauskin oli animaatio, joka kertoo Viron 100-vuotisesta itsenäisyydestä.

Päivän rapputreenit tein kapuamalla linnan torniin, josta on näköalat merelle ja patsaspuistoon.

Patsaspuistossa (ilmainen) olemme käyneet ennenkin, kun majoituimme Piritateelle. Olisin jäänyt Võrun terassille oluelle, mutta siihen tuuli mereltä niin kovin, että käännyin Kadriorgin puistoon.

Puistossa kuvattiin hääparia, en kehdannut pysähtyä ottamaan kuvaa. Koululaiset oli pistetty putsaamaan ja mullittamaan puiden juuria. Jäin tutun armenialaisen Faeton-ravintolan terassille oluelle ja miettimään, mihin menen lounaalle.

No can do! Minun piti testata joku uusi ravintola, mutta Pullin lounaslistalla oli teriyakilohi (8,90) niin olihan sinne mentävä. 

Olin luvannut käydä kaupassa ja ostin vanhakaupungin Prismasta vichyn, viinin, kasvikset, kahvimaidon ja tuoretta leipää. Tietenkin majapaikkaa varatessani olin ajatellut, että kauppamatkat tehdään Hondalla. Nyt kävelin kauppakassin kanssa varvastossuillani kämpille, hetken huilin pidin lähikirkon pihalla. Ei kun suoraan suihkuun!

Ilonan kanssa Tallinnassa

Haimme Ilonan uudenvuodenpäivänä Lohjalta. Jäimme hetkeksi kahvittelemaan, Sipe oli hulluna riemusta; kolmeen viikkoon ei olla nähty! Hannu lähti vielä illaksi bänditreeneihin, söimme Ilonan kanssa tortillat, suihkun jälkeen tyttö majoittui vinttiin. Aamulla oli aikainen herätys, Eckerö lähti Länsisatamasta yhdeksältä. Laiva tuli tupaten täyteen, mutta onnistuimme saamaan vakipaikat.

Minä valitsin perjantaina lounaspaikan, mutta Ilona sai valita ruuan kolmesta vaihtoehdosta: Kalaranna Reston fish and chips tai bbq-ribsit, Mere Reston ankka-annos (ah!) tai Pullin grillattu kanafilé. Hän valitsi viimeisen (8,90). Alkoi pyryttää lunta, kun vedimme laukut Suur-Patareille. Jaan käveli vastaan, hän oli menossa kuntosalille. Mare tuli avaamaan ulko-oven ja kutsui meidät saman tien kahville ja omenapiirakalle. Vaihdoimme kuulumiset (sekä jalkojen kipuilut) ja menimme omaan asuntoomme hetken huilille. No siitä ei tullut mitään ja lähdimme ulos, opastamalleni kävelylle. Ehdotin, että tänään pysymme Kalamajan hoodeilla, huomiseen jäävät Rotermanni ja vanhakaupunki. Laskeuduimme raput Kalarannaan ja koska tuuli oli myötäinen, kävelimme rantatietä Noblessneriin saakka. Kävimme katsomassa Shishin myymälän ja vertailun vuoksi myös sen outletin. Salmea pitkin Koplille ja Balti Jaama turgille. Hain vähän herkkuja Selveristä ja palasimme kotiin päin toista kautta. Rimistä ostin ilta- ja aamupalaa. Sytytin ledivalot ja kynttilät, söimme iltapalaa ja katsoin Areenasta "Topi ja Sointu lomalla". 

Mare oli pedannut toisen nukkumapaikan olkkarin sohvalle, vaikka sanoin Ilonan voivan nukkua kainalossani, kuten muutkin tytöt ovat tehneet. Menimme jo kymmeneltä väsyneinä nukkumaan. Marraskuun lopulla lämmityssysteemi piti öisin meteliä, ihan kuin hiiret olisivat vasaroilla hakanneet pattereita. Mare kertoi kahden eri korjaajan käyneen katsomassa kaasupoltinta, siitä huolimatta kuuma vesi on toisinaan poikki. Meteli oli kuitenkin viime kerrasta hiljentynyt, toki vanhan talon systeemit pitävät jotain ääntä. Hyvin kuitenkin nukuttiin. Ilona puhui taas unissaan. Ei mikään ihme, kun tyttö on koko päivän niin hiljainen. Herätin hänet kymmenen jälkeen, aamupalan syötyään lähdimme shoppailemaan.

Olin luvannut kulkea kiltisti mukana kaupasta kauppaan, jos Ilona tulee yhteenkin näyttelyyn kanssani. Kävelimme suoraan Rotermanniin ja minäkin sorruin ostamaan yhdet olohousut alesta. Ilona löysi itselleen parit neuleet. Harmaata ja beessiä, eikö nuoriso käytä enää värejä?! Kiersimme myös Viru-keskuksen kaupat ja huomasin ostoinnostuksen hiipuneen. Olin ajatellut, että käymme Nigulisten kirkossa katsomassa sen Shishi-koristellun kuusen (näköalatasanteella olemmekin jo käyneet), mutta kun Viru-keskuksen kuusetkin on koristeltu Shishin tuotteilla, jätimme kirkon väliin ja menimme Piparkakkumuseoon (Pipargoogi maania).

Kävimme Raatihuoneentorilla, jonka joulutori on jo lopettanut. Kaikki valaistut pikkukuuset on kerätty ison kuusen lähettyville. Pizzalle menimme vaihteeksi Pulcinellaan, joka sekin on koristeltu jouluiseksi. Italialaisväriä paikkaan toivat naapuripöydän kaksi italialaista herrasmiestä, jotka keskustelivat vilkkaasti ja äänekkäästi. Allora! 

Palasimme kämpille, nukuimme päikkärit ja pysyimme loppuillan sisällä. Katsoin Elämäni biisi Euroviisujakson, oli aivan huikea! Ilonalla on tosi hyvät unenlahjat. Sunnuntaina herätin hänet aamupalalle 9.30, että ehditään pakata ja siistiä asunto. Kerroin Marelle Eckerön joululahjasta, mutta emme vielä sopineet seuraavasta kerrasta. Onneksi Ilona kertoi vasta kotimatkalla kävelevänsä edelleen unissaan (kuten silloin, kun hän oli kanssamme Kopparössä). Muuten en olisi uskaltanut majoittaa tyttöä vinttikamariin, hän kun ei ole vuosiin tottunut kulkemaan rapuissa. 😧 Ehdotin Ilonalle, että hän tulisi meille vielä yöksi, veisin hänet maanantaina Helsinkiin syömään ja Amos Rexin näyttelyyn, mutta hän oli jo sopinut muuta. Saatoin hänet Kamppiin Lohjan-bussiin ja tulin junalla kotiin.

Tammikuun kirjoja:

Salli Kari "Vedestä ja surusta". Omaelämäkerrallinen romaani sairaudesta ja matkasta Islantiin. Nainen on sairastunut rintasyöpään, kuten äitinsä, isoäitinsä ja isän nykyinen vaimo. Isäparka! Alle kolmekymppiseltä naiselta poistetaan toinen rinta, varmuuden vuoksi. Tilalle muotoillaan toisesta reidestä uusi rinta. Leikkauksesta toivuttuaan alkavat sytostaattihoidot. Sen jälkeen nainen lähtee Islantiin, majataloon, jossa on vain muutama nainen. "Suru on kuin kadonnut matkatavara, joka palautuu aina omistajalleen". "Olen selvinnyt säikähdyksellä. Niin kai sanotaan, kun jäädään henkiin. Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?" Hienosti kirjoitettu teos!

Muuseumikaart vinkumaan, Tallinna

Tosin minulla ei ole mitään korttia, eikä edes APPia (suomalainen puh.numero), vaan käytän QR-koodia. Ehdotin Sofialle, että hän lähtisi mukaani pariksi yöksi Tallinnaan. Mietin hotellia aamiaisineen, mutta varmuuden vuoksi varasin Fat Margaret'sin 2hh omalla kylpyhuoneella ja omin eväin, jos lähdenkin yksin. Niinhän siinä kävikin.

Pull

Menomatka Tallinnaan oli Viking Cinderellalla. Täällähän hienot istuimet on, ehdin jo iloita, kunnes ymmärsin, että tila oli tarkoitettu matkatavaroiden säilytykseen ja lukittaisiin matkan ajaksi. Mitä haaskausta! Hain muualta ei niin mukavan istumapaikan, kävin taxfreessa ja kulutin matkan näyttelyitä ja lounaspaikkoja netistä tutkien ja kirjaa lukien. Rantauduttuani suunnistin suoraan Pulliin, koska siellä oli kalkkunavarras lounaaksi (8€). Kadut olivat märkiä, sadekuuro oli pyyhkäissyt Tallinnankin yli. Huoneeni ei ollut vielä valmiina, jätin laukkuni säilytykseen ja kävin Baltijaaman Selverissä ostamassa iltapalaa. Torilla mustaherukat maksoivat 6€/kilo, niitä pitää hakea kotiin, kun omat puskat ovat niin kitukasvuisia.

Fat Margaret's

Sain huoneeni, joka ei onneksi ole maantielle päin. Kävin suihkussa ja yritin levätä, mutta olin unohtanut puhelimeen äänet päälle ja K-kauppa pimputti minut hereille. Keitin kahvin, jonka join parvekkeella. Vaihdoin mekon päälle ja lähdin kaupungille, ei kai tänne nukkumaan ole tultu. 

Nyt kun minulla ei ole lasta eikä miestä mukana, voin suunnistaa minne haluan. Meninkin Paksun Margaretan kattoterassille spritzerille, kun oli kuuma ja siellä sentään vähän ilma liikkui. Kirjauduin sisään Museokortilla, joten alas tullessa kiertelin hetken jo aiemmin näkemääni näyttelyä.

Liikkeelle minut houkutteli Helsingin Uutisten juttu, jossa kerrottiin, että Kadriorgin puisto juhlistaa 307. syntymäpäiväänsä tänään ja huomenna maksuttomalla musiikki- ja tanssitapahtumalla. Ihmisiä vaelsikin paljon samaan suuntaan kanssani. Mikä maksuton tilaisuus!? Kaikki portit oli suljettu ja niillä tarkistettiin liput/kutsut. Pettyneenä käännyin takaisin, hetken harkitsin ratikkakyytiä, mutta kun en ehtinyt ykkösen kyytiin, kävelin koko matkan (varvastossuilla) takaisinkin. Suihkun jälkeen söin iltapalaksi ruisleivän kanssa hyvää Selverin savukalasalaattia ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Aamulla keitin kahvin ja otin sen mukaani termosmukissa. Ostin Kalamaja Pagarista juustopiiraan ja istuin Vana-Kalamajan varrelle varjoon nauttimaan aamiaiseni. Jo yhdeksältä oli hiostavan kuuma. Kävinkin Telliskiven Loomelinnaken vessassa riisumassa paidan alle pukemani topin ja huuhtaisin samalla termoksen.

Kiertelin Telliskiveä, kunnes oli aika mennä Da Vinci Genius -näyttelyyn. Kasvatuslaatikoissa on isoja lipstikkapuskia, nappasin yhden oksan iltaruokaani. Olin ostanut lipun 10.00 esitykseen, siihen ei ollutkaan mitään tunkua, seuraava näytti jo paljon suositummalta. Esitykset alkavat tasatunnein, joten ei auta myöhästyä. Näyttely oli todella vaikuttava, jopa liikuttava! Taidetta, kaunista musiikkia, Da Vincin "puhetta", liikkuvia kuvia. Interaktiivisia kuvia ja pelejä, joihin yleisö saattoi osallistua. Pienempiä (ja vähän isompiakin) lapsia pelotti alun pimeys ja kovat äänet, mutta rauhoittuivat kun saivat itse osallistua. Istumapaikkoja ei ole kuin lattialla, en suosittele huonojalkaisille. Kuvia tuli niin paljon, että teen niille oman postauksen.

Olin ajatellut lounaspaikaksi jotain Noblessnerin ravintolaa, mutta kello oli niin vähän, että suuntasinkin kulkuni vanhaan kaupunkiin. Kävin katsomassa Eesti Tarbekunsti ja Disainimuuseumin (etdm) ykköskerroksen kesänäyttelyn, perusnäyttelyt olenkin jo nähnyt. 

Trofé

Koska olin hoodeilla, kävin lounaalla Trofé ravintolan kellarissa (9€). Muuten vältin vanhakaupungin, joka oli täynnä turisteja.

Mikä on lomalla parasta? No omat eväät. Lounaan syötyäni kävelin Noblessneriin, hain Põhjalan myymälästä parin euron kylmän portterin ja istuin rantapenkille. Mukaan olin pakannut hotellista lainaamani Põhjalan maistelulasin. 

Kävin katsomassa Kai Kunstikeskuksen näyttelyt, hauskin oli video "poliiseista", jotka valtavan isot koppalakit päässään pyörittivät voimistelukisoista tuttuja nauhoja, paitsi että nämä olivat niitä nauhoja, joilla suljetaan rikospaikat. Kotimatkalla ostin Rimistä salaatin iltapalaksi (salaattipuffet 11,90/kg). Olin taas kävellyt jalat kipeiksi kovaa asfalttia, liikkeellä olin kuusi tuntia, onneksi olen yksin.

Suihkun ja hetken huilin jälkeen keitin kahvin, jonka kaadoin taas termosmukiin. Sääennuste lupasi Tallinnaan tälle päivälle puolipilvistä. Tiedä sitten, missä ne pilvet ovat, täällä ainakin on paahtava helle ja pilvetön taivas. Otin kahvin ja kirjan mukaani ja kävelin Kalarannaan, siellä sentään tuuli vilvoitti. Rannassa on mukavia lepotuoleja ja edelleen Kohvik Kai, vaikka Linda Lines (harmittavasti!) lopetti jo vuosia sitten. Satamasta lähtevät risteilylaivat Aegna saarelle.

Torstaina keitin kahvin ja join juotavan jogurtin. Pakkasin laukkuni ja jätin sen säilytykseen. Harkitsin lounasta Mere Restossa tai Platzissa, mutta kun tarkoitus on kotiuduttuani grillata, jätin ne toiseen kertaan. Kävelin Baltijaamalle ostamaan herukoita, samalla söin Matsimokan (pojat, me ollaan hävitty tää peli!) kuuman kanacaesarleivän (2,90€).

Tervetuloa Helsinkiin!

Jos olisin raskinnut olla vielä kolmannenkin päivän, olisin viettänyt sen Koplissa ja Põhjala tehaksen alueella. Hannu haki minut satamasta ja auttoi kantamaan Viikkarin tarjouskuoharit. Auton ilmastointi oli hajonnut, jouduimme ajamaan ikkunat auki. 

Heinäkuun kirjoja:

Tove Jansson "Muumipapan urotyöt". Muumipapan oma tarina syntymästä lähtien, talon rakentamisesta ja Muumilaaksoon asettumisesta. Paljastuu myös, että Juksu on Nuuskamuikkusen isä ja Hosuli oli Nipsun isä. 

Tallinna

Käytin Eckerön joululahjan (ilmainen reittimatka, kaveri puoleen hintaan) niin myöhään kuin suinkin, Hannu voi käyttää omansa huhtikuussa. Varasimme tutun asunnon Kalamajasta kolmeksi yöksi.

KurKum

Ilmoitin Marelle, että käymme lounaalla ennen majoittumista. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Laivamatkalla Hannu tutki lounastarjouksia, ja kun uudessa KurKum Kalarannassa oli tarjolla lammasta, suuntasimme sinne. Itselleni valitsin saman annoksen kanalla.

Majoituimme Suur-Patarein asuntoon. Mare kutsui meidät naapuriin kahville ja vaihdoimme kuulumiset. Hetken huilin jälkeen jalkauduimme tuuleen ja kävimme kaupassa. Iltapalaksi tein Espanjan tunnelmissa tapakset ja vietimme illan "kotona" lukien ja musiikkia kuunnellen. Yläkerrasta kuului tuttua pienten jalkojen töminää. Alkoi pyryttää ja naapuritalon pihalla kasvavat lumikellot peittyivät lumeen.

Ülo Sooster

Tiistaina oli lämmin päivä ja menimme omille kävelylenkeillemme. Treffit teimme Restoran Pulliin. Hannu lähti kiertämään Telliskiven, minä suuntasin Kadriorgiin. Olen jo nähnyt Tallinnan tämän hetken näyttelyt, mutta Mikkeli museossa en ole vielä käynyt. Parhaillaan siellä on Ülo Sooster 100 -näyttely. Katsoin myös Johannes Mikkelin (1907-2006) keräämän taidekokoelman, jossa taulujen lisäksi on runsaasti kiinalaisia posliiniesineitä.

Pull

Varasin ikkunapöydän Pullista ja ehdin ottaa lasillisen valkoviiniä, ennen kuin Hannu ilmestyi paikalle. Söimme hyvän lounaan (8,90€), tällä kertaa lohta chilikastikkeella ja munanoodeleilla. Olimme sopineet yhteisistä terassioluista, mutta Hannu oli jo hoitanut sen itsekseen (ja unohtanut käsineensä jonnekin). Hän lähti takaisin Kalamajaan, minä vanhaan kaupunkiin.

Museokortti on siitä hyvä, että kaupungin monet wc:t ovat käytettävissä. Kävin Kiek in de Köökin Neitsetornissa (ja vessassa), sieltä Toompean näköalapaikalla ja rappuja pitkin alas Baltijaaman kautta kotiin.

Lembit

Aamu aukeni aurinkoisena ja tuulisena. Olin luvannut lähteä Hannulle seuraksi Lennu sadamaan (merimuseo). Kiertelimme paikan ajan kanssa, tutustuimme myös Lembit-sukellusveneen sisätiloihin.

Samalla pääsylipulla tutustuimme Suur Tölliin, joka on ankkuroituna satamassa. Ei ollut sielläkään ruuhkaa.

Lore Bistro

Meillä oli Noblessnerissa kolme vaihtoehtoista lounasravintolaa, joista halusin näyttää Hannulle Lore Bistron. Lihapullat on lihapullat, mutta nämä maistuivat erinomaisilta (9,90€).

Hannu puolestaan halusi tarjota minulle glögin Vallibaarissa, mutta vaihdoin sen valkkarilasilliseen, kun kävellessä tuli niin lämmin. Palasimme kaupan kautta kotiin, päikkäreiden jälkeen keitin pullakahvit. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille viimeiset tapakset.

Torstaina tiskasin astiat aamiaisen jälkeen ja pyyhin keittiön pinnat. Samalla kuuntelin puhelimesta radiota. Lajittelin vielä roskat pihan kierrätysastioihin, ennen kuin lähdimme ja tipautin avaimen Maren postilaatikkoon. Yhteys oli jossain vaiheessa katkennut, radio hiljentynyt ja niin unohdin puhelimeni keittiöön latautumaan. Huomasin sen terminaalissa, kun olin aikeissa lähettää Marelle kiitosviestin. Hän sanoi Hannulle eilen, ettei ole aamupäivällä kotona, mutta toivoin Jaanin olevan paikalla, vaikkei hän vastannutkaan Hannun puheluun. Hyppäsin taksiin, odottelin pihalla melkein puoli tuntia, mutta oli palattava satamaan ilman puhelinta. Onneksi matka on lyhyt (ei mikään Málaga tai Lissabon), joten sovimme, että teen viikonloppuna päiväristeilyn Tallinnaan. Onnettoman päivän kruunasi Hannun saama 100 euron tarkastusmaksu junassa. Hän osti minun ABC-lippuni HSL:n sovelluksella ja maksoi omansa ratikassa matkakortilla, mutta kortilla sitä ei kuitenkaan näkynyt. Mitkään selitykset eivät auttaneet, lipuntarkastajat pyysivät tekemään valituksen HSL:lle.

Perjantaina oli Irjan siunaustilaisuus Lohjalla. Sama paikka, sama, surullinen tilaisuus. 

Lauantaina olikin hieno ilma, kun lähdin Tallinnaan hakemaan puhelintani. HSL ei pettänyt tälläkään kerralla! Ostin junalipun aseman automaatista, se veloitettiin kortilta, mutta lippua en saanut (pois käytöstä). Lisää kustannuksia tuli satamassa, kun en ollut laittanut varausnumeroa sähköpostistani mihinkään muistiin. Check-in -automaatille ei kelvannut nimi eikä passin numero. Tiskillä check-in maksoi 5€ (Eckeröllä se oli ilmainen).

Tallinnassa kävelin suoraan Marelle, joka oli keittänyt kahvit ja leiponut juustopiiraan. Hän kertoi Tallinnan kulttuuritarjonnasta, johon minulla ei ollut nyt aikaa tutustua. Lounaalla kävin Boheemissa ja vaikka sää oli kaunis, jätin terassit tällä reissulla väliin ja palasin hyvissä ajoin satamaan.

Maaliskuun kirjoja:

Henrik Tikkanen "Kulosaarentie 8". Omaelämäkerran ensimmäinen osa, jossa Henrik Tikkanen kertoo (jopa humoristisesti) elämästään alkaen syntymästään ja päättyen isänsä kuolemaan. Siihen väliin mahtuvat rakkaat isovanhemmat, isän alkoholismi ja vaihtuvat vaimot, sodankäynti ja oman identiteetin etsiminen.

Jari Järvelä "Kosken kahta puolta". Pieni Jari-poika viettää kesälomansa vuoroin Aino-mummin ja Sofia-mummin luona. Mummot asuvat sillan päässä toisistaan, mutta eivät koskaan tapaa toisiaan. Niin syvällä ovat sodan aiheuttamat traumat ja se, että heidän lapsensa - toinen punaisten, toinen valkoisten - aikoinaan rakastuivat ja menivät naimisiin. Kun mummot vuorollaan vierailevat Jarin kotona, taulukin vaihtuu vierashuoneen seinällä, riippuen siitä, kumpi on tulossa yökylään. Vasta Jarin yo-juhlissa mummit ovat samaan aikaan paikalla, liki 80-vuotiaina.