Kotikatumme oli yön pakkasen jäljiltä aivan jäinen. "Hiekoitetaan tarvittaessa" olin saanut Vantaan kaupungilta vastauksen valitukseeni. Oli käveltävä niin varovasti juna-asemalle, että olimme kentällä lähes myöhässä. Varsinkin kun turvatarkastukseen oli yllättävän pitkä jono. Hyvin kuitenkin ehdittiin lennolle. Málagan kentällä selvitimme pysäkin, josta Avanzan bussi Algecirasiin lähti. Matkalla näimme haikaranpesiä ja haikaroita, niitä olemme tottuneet näkemään vain Virossa.
Sade lakkasi, kun pääsimme Algecirasiin parin tunnin bussimatkan jälkeen. Hannu oli tutkinut kaupungin tapaspaikkoja ja päädyimme Bar la Casitaan, jossa oli varsin autenttinen meteli ja tungos. Vähäisellä espanjalla oli tultava toimeen. Miestarjoilijat kävivät vähän väliä kysymässä "algo mas" ja mehän tilattiin. Muutamat viinilasilliset, kuudet tapakset, brandyt ja minun kahvini yhteensä 25,40. Ei paha! Lähtiessämme vielä kysyivät, mistä olemme. Aaah, Jari Litmanen! Bussi Cádiziin lähti myöhässä, joten saamme kiirehtiä, että ehdimme käydä kaupassa.Tuli pitkä päivä, mutta senhän me tiesimmekin. Päivä ehti jo pimetä, kun kahdeksan hoodeilla saavuimme Cádizin bussiasemalle, josta oli parin kilometrin kävely kämpille ja lähikauppaan. Teimme ostokset ja pääsimme koodilla sisään kotitaloomme. Yllättäen meille varatussa asunnossa oli jo puolalainen pariskunta, seuraavassa joku nuorimies ja seuraavassa espanjankielinen nainen. Soittelimme vuoronperään vuokraajalle ja lopulta selvisi, että meidät oli siirretty seuraavan kerroksen asuntoon. Ihan kiva, siisti kaksio, jossa on luultavasti vielä hiljaisempaa kuin alakerrassa.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti