Málaga

Herätys oli kuudelta. Oli varsin koleaa, kun lähdimme laskeutumaan Arcosin bussiasemalle. Oltiin vielä niin täynnä eilisistä syömisistä, että ohitimme Cafe Bar Vían ja menimme suoraan asemalle. Matkalla bussi pysähtyi minulle tutuissa Olverassa ja Setenil de las Bodegasissa, mutta bussi vaihtui ennen Rondaa ja se jäi väliin. 

Saavuimme pääbussiasemalle puoliltapäivin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä. Majoitukseen päädyimme etuajassa, pääsimme silti heti majoittumaan. Rouva varoitteli liukkaasta lattiasta, jonka hän oli juuri pessyt. Siisti, pieni huoneisto kalustettuna Ikealla. Back to basic! Sijainti aukion laidassa on todella hiljainen ja Lidl on reilun 100 metrin päässä. Laskimme seinälle nostetun sängyn alas ja petasimme sen valmiiksi. Peitot puuttuvat, mutta onhan tämä lämpimämpi asunto kuin Arcosissa. Myös korkinavaaja puuttuu, se täytyy muistaa kun valitsen viiniä kaupassa. Lähdimme haahuilemaan tuttuun vanhaan kaupunkiin. Poikkesimme kauppahalliin, jossa otimme parit tapakset ja viinilasilliset aperitiiviksi.

Olin toivonut, että etsimme uusia ruokapaikkoja, ettei aina istuta Cortijo de Pepessä tai Taberna del Pintxossa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Päädyimme Taberna Astoriaan, jonka sisätilan (myös vessojen) aiheena ovat elokuvat ja näyttelijät. Tilasimme taas liikaa; minulle Leaving Las Vegas -leipänen solomillolla ja Kioto bao langostinolla, Hannulle russian salaatti ja kanakroketit. Pieni annos patatas bravaksia oli turhankin iso. Kotimatkalla pysähdyimme vielä brandykahville pikkukahvilaan. Ennen kotiutumista kävin Lidlissä ostoksilla (hyvä Viña Albali Sauvignon Blanc 2,59). Espanjassa ei meidän Lidl-sovellus kelpaa. Illalla alkoi sataa ja pysyimme kämpillä lukien ja flamencokitarointia kuunnellen.

Yö oli hiljainen ja sopivan viileä, mutta levottomat jalat pitivät minua taas hereillä. Nousin ottamaan Ibumaxin ja puin pitkät kalsarit päälle. Olisi pitänyt pakata säärystimet mukaan (ja ne magneesiumit). Viimeinen lomapäivämme oli aurinkoinen ja otin sandaalit ensimmäisen kerran käyttöön. Kesämekko ja kaprit lähtevät käyttämättöminä kotiin. Aamukahvien jälkeen ulkoistimme itsemme ja lähdimme etsimään hautausmaata, joka Hannulta jäi viimeksi näkemättä (suljettu maanantaisin). Linnut mekkaloivat isoissa puissa, kun kävelimme kauniin puutarhan läpi. Täälläkin kaupungintalon edessä oli äänekäs mielenosoitus, tällä kerralla meteliä piti joku ay-liike.

Kävelimme Englantilaiselle hautausmaalle (Cementerio Inglés de Málaga), jonne on haudattu myös suomalainen Aarne Viktor Haapakoski. Hannun "pyhiinvaelluksen" syynä olivat Haapakosken kirjoittamat Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut. Kirkko oli suljettu, sinne pääsee vain sunnuntaisin messuun tai varaamalla oman tilaisuuden. Meillähän on vielä kirkkohäät pitämättä...?

Sovimme treffit parin tunnin päähän Plaza de la Mercedille ja erkavoiduimme omille kävelykierroksille. Kävin aallonmurtajalla ja satamassa, sieltä lähdin haahuilemaan vanhaan kaupunkiin. Samalla katselin ohi mennessä mahdollisia lounaspaikkoja.

Ehdotin lounaspaikaksi Los Gatosin aurinkoista terassia ja Hannukin hyväksyi sen kolmen euron pintxot. Syötyämme juttelimme naapuripöydän brittipariskunnan kanssa. He olivat ensimmäistä kertaa Málagassa ja huomenna menossa jollekin riippusiltaretkelle. Tosi hauskoja ihmisiä! 

Matkalla kotiin pysähdyimme taas brandykahveille Framil Cafeteriaan. Hannu poimi mukaan kukkivia appelsiinipuunoksia ja minä jäin vielä tunniksi lukemaan kotiaukiomme puistonpenkille.

Yhdeksän kilometriä kaupunkikävelyä sandaaleilla, ja nilkkaa särki koko yön. Ei käyty aamulla kaupassa, vaan tyydyttiin siihen, mitä jääkaapissa oli. Luovuimme asunnosta yhdeltätoista, kun siivooja jo kolisteli alakerrassa. Ulkona oli (tietenkin!) kaunis, aurinkoinen sää. Istuimme hetken aurinkoon kuuntelemaan, kun vanhempi mies lauloi kauniisti. Alamedan juna-asemalle ei ollut pitkä matka, kulutimme aikaa Bar Navinin terassilla ja söimme toisen aamiaisen. Kentällä Hannulla oli taas ongelmia päästä qr-koodilla porteista sisälle. Minä olin jo turvatarkastuksessa, joten hän lähti etsimään Norskin lähtötiskiä. Alan jo huolestua, miten löydämme toisemme huhtikuussa Burgosissa. Laskeuduimme Vantaalle etuajassa ja hyppäsimme junan kyytiin. Oli pari astetta lämmintä, lumet olivat lähes sulaneet. Hiekoitushiekat rahisivat vetolaukkujen pyörien alla.

Viikonloppuna oli kaunis sää. Huomasin tulppaanin alkujen pilkistävän kukkapenkissä. Tuli kiire käydä ostamassa puutarhamultaa, samalla veimme narsissiruukun haudalle. Peitin pihan kukkapenkin multakerroksella ja Hannu viritti sen päälle verkollisen kehikon. Oltiin nopeampia kuin rusakot ja peurat! Sunnuntaina leikkasin omenapuut ja kuivatin lakanapyykin ensimmäisen kerran ulkona.

Maaliskuun kirjoja;

Virpi Hämeen-Anttila; Minun Intiani (2014). Vuodet eivät ole kuluttaneet tätä laajaa tietokirjaa, eiväthän historia ja nähtävyydet juurikaan muutu. Hämeen-Anttilan tieto, ymmärrys ja kiinnostuksen kohteet kuultavat läpi opastettujen retkien ympäri Intiaa. Ehkä kaipasin vielä enemmän omakohtaisia, yksin tehtyjä matkoja. Hindujen jumalat ja taruolennot ovat tulleet meille tutuiksi myös Indonesiassa, jossa kävimme seuraamassa tanssi- ja musiikkiesityksiä.