tiistai 10. maaliskuuta 2026

Málaga

Herätys oli kuudelta. Oli varsin koleaa, kun lähdimme laskeutumaan Arcosin bussiasemalle. Oltiin vielä niin täynnä eilisistä syömisistä, että ohitimme Cafe Bar Vían ja menimme suoraan asemalle. Matkalla bussi pysähtyi minulle tutuissa Olverassa ja Setenil de las Bodegasissa, mutta bussi vaihtui ennen Rondaa ja se jäi väliin. 

Saavuimme pääbussiasemalle puoliltapäivin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä. Majoitukseen päädyimme etuajassa, pääsimme silti heti majoittumaan. Rouva varoitteli liukkaasta lattiasta, jonka hän oli juuri pessyt. Siisti, pieni huoneisto kalustettuna Ikealla. Back to basic! Sijainti aukion laidassa on todella hiljainen ja Lidl on reilun 100 metrin päässä. Laskimme seinälle nostetun sängyn alas ja petasimme sen valmiiksi. Peitot puuttuvat, mutta onhan tämä lämpimämpi asunto kuin Arcosissa. Myös korkinavaaja puuttuu, se täytyy muistaa kun valitsen viiniä kaupassa. Lähdimme haahuilemaan tuttuun vanhaan kaupunkiin. Poikkesimme kauppahalliin, jossa otimme parit tapakset ja viinilasilliset aperitiiviksi.

Olin toivonut, että etsimme uusia ruokapaikkoja, ettei aina istuta Cortijo de Pepessä tai Taberna del Pintxossa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Päädyimme Taberna Astoriaan, jonka sisätilan (myös vessojen) aiheena ovat elokuvat ja näyttelijät. Tilasimme taas liikaa; minulle Leaving Las Vegas -leipänen solomillolla ja Kioto bao langostinolla, Hannulle russian salaatti ja kanakroketit. Pieni annos patatas bravaksia oli turhankin iso. Kotimatkalla pysähdyimme vielä brandykahville pikkukahvilaan. Ennen kotiutumista kävin Lidlissä ostoksilla (hyvä valkoviini 2,59). Espanjassa ei meidän Lidl-sovellus kelpaa. Illalla alkoi sataa ja pysyimme kämpillä lukien ja flamencokitarointia kuunnellen.


Maaliskuun kirjoja;

Virpi Hämeen-Anttila; Minun Intiani (2014). Vuodet eivät ole kuluttaneet tätä laajaa tietokirjaa, eiväthän historia ja nähtävyydet juurikaan muutu. Hämeen-Anttilan tieto, ymmärrys ja kiinnostuksen kohteet kuultavat läpi opastettujen retkien ympäri Intiaa. Ehkä kaipasin vielä enemmän omakohtaisia, yksin tehtyjä matkoja. Hindujen jumalat ja taruolennot ovat tulleet meille tutuiksi myös Indonesiassa, jossa kävimme seuraamassa tanssi- ja musiikkiesityksiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti