Madrid - Irun

Maanantaista tulikin raskas matkapäivä. Lento laskeutui puoli tuntia etuajassa, mutta se meni hukkaan, kun kävelin 4-bussiterminaaliin, mihin Hannu minut neuvoi menemään. Sieltä lähtevät vain pitkänmatkan bussit, mm. hänen bussinsa Burgosiin. Kävelin takaisin lentoasemalle, jossa ei ole minkäänlaista infopistettä. Laskeuduin metroasemalle, josta sain virkailijalta neuvon mennä Nuevo Ministeriosin asemalle, hän neuvoi myös metrokortin ostamisen automaatista. Ministeriossa kysyin, miten pääsen eteläiselle bussiasemalle. Kehotettiin jatkamaan kutosella. Niin teinkin ja tietenkin väärään suuntaan. Ei kun pois kyydistä ja toiselle puolelle rataa. Vihdoin päädyin suurelle bussiasemalle, jonka ulkopuolella ei ollut ainuttakaan kahvilaa ja ainoa sisäpuolella olevakin meni kymmeneltä kiinni. Vasta 10 minuuttia ennen lähtöä näyttötaululle ilmestyi Irunin bussin lähtölaiturin numero. Kuski kysyi, olenko lähdössä caminolle, aika helppo arvata kun tulin paikalle rinkka selässä. Bussi piti paussin jo Avenida American bussiasemalle. Ihmettelin pitääkö meidän vaihtaa bussia, mutta kuski kertoi että bussi siivotaan ja se lähtee eri lairurilta. Vähän pelotti, että rinkkani jää nyt väärään bussiin. Se hyöty pysähdyksestä oli, että ilmainen wc oli käytössä.

Bussi tuli aivan täyteen. Yritin torkkua, mutten saanut kunnollista asentoa. Pysähdyimme Burgosissa, San Sebastianissa ja muutamassa pienemmässä paikassa. Kun lähestyimme Irunia, oli aivan säkkipimeää ja tiet märkinä. Olin toivonut bussin olevan myöhässä, päinvastoin. Kahvilat olivat onneksi jo seitsemältä auki. Ostin maitokahvin ja suuren bocadillon, kun pieniä  (bitufo) ei myyty. En jaksanut kaikkea, pakkasin loput servettiin. Onneksi, sillä kahvilan ulkopuolella istui kerjäläinen. Päivän hyvätyö tuli tehtyä heti aamusta.

Kahdeksalta kävelin Albergue Jakobiin, josta porukat olivat juuri lähtemässä vaeltamaan. Sain vaelluspassin, siihen ensimmäisen leiman ja jätin rinkkani albergueen. Taas kahdeksan tuntia kulutettavana; albergue avautuisi vasta neljältä. Onneksi ei satanut!

Kaupungissa on paljon pieniä aukioita ja puistoja, patsaita ja vanhoja rakennuksia. Join päivän toisen kahvin. Samalla kävin pesemässä hampaat, kun ilta- ja aamupesut olivat jääneet väliin. Aurinko alkoi paistaa ja istuin aukion penkille lukemaan mukana kulkevaa pokkaria. Aukion vesihanasta voi täyttää oman juomapullonsa.

Kun kävelin San Juan Arrialle (jota luulin kirkoksi, mutta se onkin kaupungintalo), löysin kadusta ensimmäiset Camino-merkit. Sieltä ne jatkuivat kohti albergueta ja vaellusreitille. Näinkin pari fillaristia, jotka ilmeisesti ovat caminolla. Ja sen on sanottu olevan haastava kävelijällekin!

Ehdin jo pelätä, ettei Irunista löydy pintxopaikkoja, mutta vielä mitä! Söin hyvän katkarapu-pestopintxon, aukiolla joku porukka piti taas äänekästä mielenosoitustaan. Kävin turisti-infossa hakemassa vaelluskartan huomiselle, ilokseni reitillä on kaksikin vesipistettä.

Kävin testaamassa vielä parit paikat, ennen kuin palasin albergueen jonottamaan sisäänpääsyä. Pääsin majoittumaan ensimmäisten joukossa (vapaaehtoinen maksu/donativo) ja kävin suihkussa, vaikken ollut vielä vaeltanut tai hikoillut, olo oli muuten ryytynyt. Jäinkin filtin alle huilaamaan, kun muut lähtivät kaupungille. Nukkua ei voinut, kun alakerrassa joku tanskalaismies kailotti kovaan ääneen. Seitsemältä kävelimme lähikirkkoon saamaan pyhiinvaeltajien siunauksen. Meitä oli kymmenkunta, muut olivat paikallisia pieniä mummoja. Kerroimme jokainen, mistä olemme kotoisin. Finlandia, oooh! Huokaisi pappi, vaikka porukassa oli vaeltajia mm. Kolumbiasta ja Boliviasta.

Kirkonmenojen jälkeen kävelin vielä Colóniin syömään kanacaesarin. Ei olisi kannattanut, etikkainen salaattikastike ei ainakaan parantanut jo alkanutta närästystä. Kämpillä osa porukasta oli jo punkissa, loput taisivat istua isossa keittiössä. Vielä yhdeksältä yksi aasialainen nainen kirjautui albergueen.