Helsinki-päivän näyttelyt

Sain taas luovuttaa verta ja lähdin viettämään pilvistä päivää Helsinkiin. Oli hyvä sää käydä taidemuseoissa. Veriarvoni oli edelleen hyvä (hb 146) kiitos sienien, lehtikaalin, parsakaalin ja pinaatin runsaan syönnin.

Sanomatalon verenluovutuksen jälkeen menin Ateneumiin katsomaan Eero Nelimarkan näyttelyn. Paljon muotokuvia, omakuvia ja perinteistä suomalaista maalaustaidetta. Ateneumissa törmäsin Maijaan, joka oli ystävänsä kanssa katsomassa näyttelyä.

Olin etukäteen tutkinut keskustan lounastarjontaa ja päätin mennä minulle uuteen Aleksanterinkadun La Torrefazioneen, koska siellä oli tarjolla ankkaa. Kiva paikka, josta onnistuin saamaan ikkunapaikan. Siinä oli mukava katsella alhaalla kulkevia turisteja ja vauvanvaunuja työntäviä äitejä (Riekerin myymälä näyttää pian avautuvan tien toiselle puolelle) samalla, kun söin alkukeiton ja hyvää leipää. Vitriinissä oli myynnissä herkullisen näköisiä leivonnaisia ja leipiä. Tänne pitää joskus poiketa kahville!

Seuraavaksi marssin tietöiden ohi Taidehalliin. Maamme, kaikkien -näyttelyssä on monien tunnettujen taiteilijoiden klassikkoja, mutta myös vaatteita, mm. Marjut Uotilan upea Lemminkäisen äiti -takki.

Viimeiseksi katsoin HAMin uuden näyttelyn "Palava taivas", jossa Petri Ala-Maunus (1970-)  ja Mauno Markkula (1905-1959) "käyvät keskustelua" maisematauluillaan. Jäin istuen ihailemaan Ala-Maunuksen seinänkokoisia teoksia. La La Land -teos ei ollut tässä näyttelyssä, sitä olen ihastellut ainakin Salon Veturitallissa. Lopuksi kiersin vielä Tove Jansson -gallerian, jossa on esillä koko taiteilijaperheen tuotantoa.

Perjantain vastaisena yönä jalka kipuili, vaikka olin torstaina ollut vain pilatestunnilla ja jättänyt lenkin väliin. Niin tein nytkin ja lähdin autolla parturoimaan itselleni reissutukan ja Jumboon, josta hain talvitakkini pesulasta ja kävin cittarissa. Hannu jatkoi pihan haravoimista, liityin seuraan ja vaihdoin sisäkukkiin uudet mullat. Kaikki kaksi kukkaa tekivät kuolemaa, olin pelännyt, että kastan niitä liikaa. Päinvastoin; olivat rutikuivia ja täynnä juuria. Kliivian ostin aikoinaan ahneuksissani kolmella kukkivalla pistokkaalla, ne olisi pitänyt jo aikoja sitten erottaa. Enää yksi oli hengissä ja lykkää uusia lehtiä. Vaarin marraskuun kaktus on surkean näköinen sekin. Jos se tuosta elpyy, niin naapurin Soilille jää taas kaksi kukkaa hoidettavaksi reissumme ajaksi. Yleensä hän onnistuu siinä paremmin kuin minä.

Lauantaina kävelimme Ritulle, joka tarjosi meille maittavan aterian.

Maaliskuun kirjoja;

Juhani Peltonen "Elmo". Riemukasta sanankäyttöä, kun Peltonen tarinoi urheilusankari Elmon menestyksestä jos jonkinlaisissa kisoissa. Supersankari on täysin voittamaton sekä yksilö- että joukkuelajeissa. Rakkauden riivaama mies kiertää maailmalla kotikylän hurratessa Kainalniemessä. Onni täydentyy vihdoin Aliisan kanssa, mutta se jää surullisen lyhyeksi. Tarinan loppu on sekin yllätyksellinen, jopa liikuttava.