Kroatia; Brist

Nautimme aamiaiseksi vain kirsikkajogurtit ja kahvit, pakkasimme laukut ja hyvästelimme Ivana-Annelin. Arvioin bussin tulevan puoli tuntia myöhässä, mutta veikkasin väärin; odotellessa meni kolme varttia. Olin Booking.comin kautta lähettänyt kaksi viestiä Bristin majoitukseen ja pyytänyt aikaisempaa kirjautumista. Välikäsitoimisto (jonka kanssa tappelin vuosi sitten) kehotti ottamaan yhteyttä suoraan majoittajaan. Mistä hitosta sille toimistolle oikein maksetaan?

Bar Sidra

Jäimme kyydistä Bristin pysäkillä ja Booking.comin kartan ohjeilla laskeuduimme jyrkkää mäkeä alas rantakadulle. Itse asiassa kartta näytti, että majapaikkamme on rakennettu mereen. Mikäs sen hienompaa olisi!

Haimme vuoronperään oikeaa osoitetta, toisen odottaessa rannassa laukkujen kanssa. Lopulta Hannu löysi oikean talon. Se sijaitseekin päätien alapuolella ja on toisen niminen. Hikisinä päätimme käydä ensin rantabaarissa oluella, kun niitä ei tässä kylässä kovin montaa taida olla. Eikä tässäkään myyty tummaa olutta (iso olut 3€, kaikki paukut 1,50€, vain käteinen). Ihana isäntämme Simeon vastaanotti meidät ja antoi meille paremman asunnon hienolla merinäköalalla. Kävimme päätien toisella puolella kylän ainoassa kaupassa, löysimme lähes kaiken tarpeellisen ja veimme ostokset kämpille. Lähdimme etsimään ruokapaikkaa.

Konoba Bonaca

Siitä tulikin päivän lenkki, jota ei ollut näin matkapäivänä tarkoitus tehdä. Hannu oli etukäteen katsonut netistä, että kolme ravintolaa pitäisi löytyä näinkin pienestä kylästä. Kaksi oli suljettu ja yhden (hotelliravintolan) ohi kävelimme vahingossa. Jatkoimme kävelyä seuraavaan (tai sitä seuraavaan) kylään ja jäimme Konoba Bonacan terassille syömään chicken fingersit (liikaa panerointia, hyvä soosi) ja mustan risoton, jolla Hannu sai itselleen hienot huulirajaukset (vain käteinen). Vaihdoin taas vessassa vaatteet ja kävin uimassa, ennen kuin kipusimme ylös kämpille nauttimaan loppuillasta.

Yritin hetken huilia, mutta ei onnistunut. Piti pestä nyrkkipyykki ja tehdä iltasalaatti (olemme jo kyllästyneet sienimunakkaaseen). Auringon väistyessä parvekkeeltamme siinä oli tosi mukava istua. Pieni tuulikin virisi, lämpöä "enää" +25.

Kirkonkellojen lyödessä kymmenen lähdimme tiistaina taas omille lenkeillemme; Hannu Gradaciin ja minä niin pitkälle toiseen suuntaan kuin rantatietä riitti.

Kävelin mukavaa, sementoitua kävelytietä, nousin siitä jyrkät raput ja ja kävelin jonkun kylän läpi rantaan. Tuttu pikkutyttö istui rattaissaan, tervehdin tšekkiäitiä, joka ei tunnistanut minua heti, vaikka asumme samassa talossa. Kävelytie päättyi ja käännyin paluumatkalle. Harmi vain, etten ollut painanut mieleeni, mille kadulle raput johtivat minut ylös tullessa. Tein pari harharetkeä, kävelin hetken päätien vartta ja laskeuduin taas rantatielle. Ehdotin Hannulle uimatreffejä Hotel Rivan viereiselle rannalle, siitä pääsi lähes puhtain jaloin rapuista pois merestä.

Siellähän tämä jo odottikin minua, kävimme uimassa (minä alusvaatteilla, olin pakannut mukaan pyyhkeen, varvastossut ja ohuen mekon). Kävelin edeltä kämpille, kävin suihkussa ja otimme lenkkioluet parvekkeella.

Hotel Riva

Päikkäreiden jälkeen puin päälleni uuden puuvillamekon, väljä ja mukava kuin yöpaita, kuka sellaista käyttääkään. Otimme aperitiivit lähibaarissa (siinä ainoassa) ja menimme syömään Hotel Rivan rantaterassille. Tilasin grillatut mustekalat salaatilla (nyt on syöty tarpeeksi raneja), Hannu taas black risoton (väärän värinen lautanen, sanoisi Master Chef -kisan tuomari). Huomaamatta otin pöydällä olevasta pullosta kourallisen öljyä ja sivelin sen rutikuiviin sääriini.

Keskiviikkona vaihdoimme suuntia; Hannu lähti kävelemään minun eilistä reittiäni, minä Gradaciin. Olikin mukavan tasainen, sementoitu kävelytie.

Nousin jyrkän ylämäen kirkolle, ovi oli auki ja kävin sisällä. Kirkolta laskeuduin Gradacin keskustaan, joka sekin on isompi mitä muistin. Tosin silloin oli lokakuu ja sää sateinen ja myrskyinen, joten kävelyt jäivät vähiin.

Kysyin eilen Hannulta, oliko Gradacissa postilaatikkoa, ei tiennyt. Otin kuitenkin varuiksi mukaan kirjoittamani kortit. Onhan siellä posti, jäätelö- ja tupakkakioski, iso Studenac, ravintoloita ja baareja koko rannan mitalta ja jopa yksi laituri, jossa on metalliraput mereen. Niitä on todella harvassa rannikolla, saarilla enemmänkin.

Teimme treffit omaan pikkubaariimme, Hannu joi janoonsa lagerin, minä halusin espresson (kahvipaketti alkaa olla jo uhkaavan kevyt). Menimme Rivan rantaan uimaan, minä taas alkkareissa ja urheiluliiveissä. Täällä on rannat täynnä pulskia ihmisiä, joten en vaivaudu häpeämään. Palasimme kämpille suihkuun ja pyykinpesuun.

Mendi

Täällä ei montaa ravintolaa ole, pizzaa teki mieli ja kävelimme seuraavan kylän Mendiin. Ehdotin šhopska-salaatin ja yhteisen pizzan jakamista, mutta emme löytäneet molemmille kelpaavaa, joten jätimme salaatin väliin ja tilasimme omat pizzat (vain käteinen). Uuh, nyt tuli juustokiintiökin täyteen! Kotimatkalla poikkesimme kantabaariin, Hannu joi janoonsa lagerin, minä tilasin tuplaespresson ja kirsikkasnapsin. Kävin vielä kaupassa, vaikka kiskomme kiduksiimme litrakaupalla hanavettä, vichy auttaa öisiin jalkakramppeihin. Oli käytävä taas suihkussa. Päikkäreiden jälkeen vietimme loppuillan parvekkeella. Tämä oli kuumin päivä tähän mennessä, kun oli aivan tyyntä. Auringon laskettua oli vielä +25 astetta. Laitoin Zeljkalle viestin, että vietämme ehkä 1-2 lisäpäivää rannalla. Harkitsimme Gradaciin siirtymistä pariksi päiväksi, laukuthan voisi vetää sinne tasaista (hikistä) kävelytietä pitkin.

Mihin virastoon voi valittaa linnunlaulusta (HS)? Laulavat aivan liian kovaa ja aloittavat aivan liian aikaisin. 

Eikä me mihinkään Gradaciin lähdetty laukkuja vetämään, vaan varattiin vielä yksi lisäyö (45€) Simeonilta. Päivän lenkit tehtiin taas niin, että Hannu käveli Gradaciin, minä lähikyliin ja istuin varjoon penkille lukemaan mukana kantamaani kirjaa. Treffit taas Rivan rannassa, jossa kävimme uimassa.

Hotel Riva

Hotel Rivan ravintola on kylän ainoa, joka huolii korttimaksun. Jaoimme hyvän kanacaesarin ja cevapit, jotka taisivat olla jostain Lidlin pakastimesta. Kotimatkalla pysähdyimme taas Sidra-baarin terassille espressolle ja napsuille. Parvekkeella oli vielä +31, päikkäreiden jälkeen tein salaatin, jonka söimme kun ilma (ja viini) vähän viileni ja ilta hämärtyi.

Gradac

Perjantaina otimme kirjat mukaan ja lähdimme taas kävelemään omiin suuntiimme. Bristissä ei ole jäätelökioskia, kävelin Gradaciin ja ostin kirsikkajäätelön aidossa vohvelissa. Istuin varjoon lukemaan, kotimatkalla poikkesin Sidra-baariin lasilliselle ja vessaan. Treffit teimme taas Rivan rantaan. Äänekkäät perheet olivat poistuneet paikalta ja ranta oli lähes kokonaan meidän. Rivaan menimme suihkun jälkeen myös lounaalle, minut sinne houkutteli hyvä Caesar, Hannun luultavasti lyhin kävelymatka. Olin iloisesti yllättänyt, kun hän tilasi itselleen päivän kalan ja grillatut kasvikset. Napsut ja espresson joimme  kantabaarissa.

Hotel Riva

Viimeisen kerran puhkutaan nämä portaat ylös. Laskimme, että olemme olleet 25 vuoden yhdessäolomme aikana neljällä pakettimatkalla. Itsekseni mietin, että nämä Kroatian sinänsä kauniit rantakohteet on aikalailla nähty. Olen kolunnut rannikon Cavtatista Novigradiin. Seuraavan kerran täytyy lähteä saarille tai naapurimaihin.

Gradac, Kroatia

Jablanica, matkalla Gradaciin

Kuskimme Arman saapui hyvissä ajoin ennen kymmentä. Olimme turhaan huolehtineet, löytääkö hän majapaikkamme, sillä hänellä on asunto Sarajevossa ja hän oli saapunut jo illalla. Asuntoa asuttaa tällä hetkellä Sarajevossa opiskeleva siskon poika.

Ajoimme samaa kaunista reittiä kuin tullessakin, tällä tavoin kuskimme vältti moottoritiemaksut. Rinteillä näkyi jo ruskaa. Kurveissa tie oli kolmikaistainen, meidän ei tarvinnut pelätä henkemme puolesta. Mitä pidemmälle ajoimme, sen enemmän sää kirkastui, Konjicissa oli jo aurinkoista. Kaupungin kerrostalojen ulkopuolella oli isot halkopinot, tarvitaanko niitä keskuslämmitykseen, puuhelloihin vai kamiinoihin?

Pyysimme Armania pysähtymään ja pidimme kalliin kahvipaussin Jablanicassa, Restoran Kovačevićissa. Siinä menivät kuskimme tipit. Ohitimme Mostarin kaupungin yläpuolelta. Rajalla bosnia-hertsegovinalaisia virkailijoita huvitti, kun Arman pyysi puolestamme leimat passeihimme. 

Gradac

Apartments Mateljak sijaitsee aivan Dubrovnik-Split -päätien varrella ja Arman pysäytti majapaikan eteen. Talojen takana kohoaa upea vuoristo ja parvekkeeltamme on merinäköala. Kannoimme tavarat ylös huoneeseemme ja lähdimme laskeutumaan rinnettä rantakadulle. Kovin oli hiljaista, useimmat kahvilat ja ravintolat olivat jo sulkeneet kauden. Otimme tervetulo-oluet ja kävelimme rantakadun lähes päästä päähän.

Päätimme jäädä samalla kävelyllä syömään Pizzeria Gustirnaan. Kävimme kaupassa ja kävelimme mäen ylös kämpille. Marjukka jäi pyykkäämään, kun me Pirjon kanssa silpaisimme pimentyvässä illassa uimaan. Ilma oli lämmin, vesi oli lämmintä, toivottavasti sääennuste ei pidä paikkaansa ja saamme huomennakin aurinkoisen päivän. 

Onneksi tuli kuvat otettua jo perjantaina. Yöllä alkoi sataa ja tuulla, sitä riitti koko seuraavan päivän. Meillä oli lukemista, nettiyhteys ja musiikkia ilonamme. Jääkaapissa kylmenevä tumma olut oli ansaittava, puin sateenpitävät vermeet päälleni, kävelin alas rantakadulle ja jatkoin matkaa rantaa myötäilevää kävelytietä kohti seuraavaa kylää. Käännyin takaisin, kävin kirkonmäellä ja hain leipomosta lämpimäisiä lounaaksi. 

Iltapäivähuilin jälkeen varustauduimme Pirjon kanssa sadevarustein (eivät tulleet turhaan mukaan) ja laskeuduimme rantakadulle. Marjukka jäi kämpille potemaan vatsatautia. Menimme Konoba Naše Malo Mistoon syömään salaatit ja merelliset risotot/pastat. Ravintolan ulkopuolella kylänmiehet yrittivät pelastaa pieniä kalastusveneitä kolhimasta toisiaan kovaa puhaltavassa tuulessa. Ravintolaan tuli muitakin (saksalaisia) asiakkaita, oli mukavaa istua myrskyltä suojassa. Syödessämme sadekin taukosi ja pääsimme palaamaan kuivuneisssa vaatteissa majapaikkaamme. Yöllä ukkosti ja salamoi.