Gradac, Kroatia

Jablanica, matkalla Gradaciin

Kuskimme Arman saapui hyvissä ajoin ennen kymmentä. Olimme turhaan huolehtineet, löytääkö hän majapaikkamme, sillä hänellä on asunto Sarajevossa ja hän oli saapunut jo illalla. Asuntoa asuttaa tällä hetkellä Sarajevossa opiskeleva siskon poika.

Ajoimme samaa kaunista reittiä kuin tullessakin, tällä tavoin kuskimme vältti moottoritiemaksut. Rinteillä näkyi jo ruskaa. Kurveissa tie oli kolmikaistainen, meidän ei tarvinnut pelätä henkemme puolesta. Mitä pidemmälle ajoimme, sen enemmän sää kirkastui, Konjicissa oli jo aurinkoista. Kaupungin kerrostalojen ulkopuolella oli isot halkopinot, tarvitaanko niitä keskuslämmitykseen, puuhelloihin vai kamiinoihin?

Pyysimme Armania pysähtymään ja pidimme kalliin kahvipaussin Jablanicassa, Restoran Kovačevićissa. Siinä menivät kuskimme tipit. Ohitimme Mostarin kaupungin yläpuolelta. Rajalla bosnia-hertsegovinalaisia virkailijoita huvitti, kun Arman pyysi puolestamme leimat passeihimme. 

Gradac

Apartments Mateljak sijaitsee aivan Dubrovnik-Split -päätien varrella ja Arman pysäytti majapaikan eteen. Talojen takana kohoaa upea vuoristo ja parvekkeeltamme on merinäköala. Kannoimme tavarat ylös huoneeseemme ja lähdimme laskeutumaan rinnettä rantakadulle. Kovin oli hiljaista, useimmat kahvilat ja ravintolat olivat jo sulkeneet kauden. Otimme tervetulo-oluet ja kävelimme rantakadun lähes päästä päähän.

Päätimme jäädä samalla kävelyllä syömään Pizzeria Gustirnaan. Kävimme kaupassa ja kävelimme mäen ylös kämpille. Marjukka jäi pyykkäämään, kun me Pirjon kanssa silpaisimme pimentyvässä illassa uimaan. Ilma oli lämmin, vesi oli lämmintä, toivottavasti sääennuste ei pidä paikkaansa ja saamme huomennakin aurinkoisen päivän. 

Onneksi tuli kuvat otettua jo perjantaina. Yöllä alkoi sataa ja tuulla, sitä riitti koko seuraavan päivän. Meillä oli lukemista, nettiyhteys ja musiikkia ilonamme. Jääkaapissa kylmenevä tumma olut oli ansaittava, puin sateenpitävät vermeet päälleni, kävelin alas rantakadulle ja jatkoin matkaa rantaa myötäilevää kävelytietä kohti seuraavaa kylää. Käännyin takaisin, kävin kirkonmäellä ja hain leipomosta lämpimäisiä lounaaksi. 

Iltapäivähuilin jälkeen varustauduimme Pirjon kanssa sadevarustein (eivät tulleet turhaan mukaan) ja laskeuduimme rantakadulle. Marjukka jäi kämpille potemaan vatsatautia. Menimme Konoba Naše Malo Mistoon syömään salaatit ja merelliset risotot/pastat. Ravintolan ulkopuolella kylänmiehet yrittivät pelastaa pieniä kalastusveneitä kolhimasta toisiaan kovaa puhaltavassa tuulessa. Ravintolaan tuli muitakin (saksalaisia) asiakkaita, oli mukavaa istua myrskyltä suojassa. Syödessämme sadekin taukosi ja pääsimme palaamaan kuivuneisssa vaatteissa majapaikkaamme. Yöllä ukkosti ja salamoi.