Takaisin pisteeseen A; Madrid, ja kotiin!

To do -lista Madridiin; Topolino, Hannun paavikuva, Aperolspritz Plaza Mayorilla ja jäätelö.

Aamupäivällä kiitin Ávilan isäntäämme Ribeiroa ja kävelimme aamiaiselle lähelle juna-asemaa. Asemalla yksi suloinen koira olisi niin halunnut lähteä mukaamme. Madridiin menevä juna oli myöhässä ja nyt lähes täynnä. Principe Piolla onnistuin lataamaan metrokorttini (1,50) ja Hannu ostamaan itselleen uuden kortin. Yhdellä vaihdolla (Opera) pääsimme Solille. Siellä jatkuu ikuinen meteli, mikä lie mielenosoitus kaupungintalon edustalla tällä kerralla. Aikaa majoittumiseen oli vielä puolisen tuntia ja vessaankin piti päästä. Hotel Europan terassilla otimme reissun kalleimmat oluet 2×7,50 (tosin ne olivat isot) nauttien samalla auringonpaisteesta ja ihmisvilinästä. En ollut vielä lukenut saamiani sisäänkirjautumisohjeita, mutta ovikelloa pimputtamalla pääsimme sisään ja saimme huoneemme. 

Asumme Solilla, ranskalainen parveke on onneksi sisäpihan puolella. Rakennuksessa on tosi kaunis rappukäytävä. Kaikki ovet avautuvat numerokoodeilla, ei ole avaimia hukattaviksi.

Hoidimme Topolino Gardenin puffélounaan (17,95€/hlö) pois To do -listalta jo tänään. Vähän harmittaa, etten jaksa syödä paljoa kerralla, nytkin vain alkusalaatteja, vähän paellaa ja kanaa ja puoli palaa Sacherkakkua. Muut näyttivät täyttävän lautasensa moneen kertaan. Oli tuulista ja aurinkoista, istuimme digestiivikahveille ulos, jos vaikka jymähdämme loppuillaksi kämpille. Olimme aivan edelliskerran hostelimme nurkilla (siksi halusinkin Topolinoon, vaikkei Hannu muistanutkaan meidän käyneen siellä). Huoneemme on kolmelle, minä menin päikkäreille leveämpään sänkyyn, Hannu sai tyytyä kapeampaan.

Niinhän siinä kävi, että ruuansulatustorkkujen jälkeen ei enää lähdetty minnekään, vaan jäimme kämpille lukemaan. Aloin seurata Nelosen Tähdet, tähdet -ohjelmaa. Olen aiemmin kirjoittanut, ettei Madrid hiljene yölläkään. Luultavasti näin onkin, mutta nyt on niin hiljainen majapaikka (Solilla!), että kun käytävillä kulkeminen loppui, mistään ei kuulunut mitään ääniä.

Aamiaisen söimme lähikahvilassa, jaoimme kinkku-juustotäytteisen croissantin ja kaksi kylmäsavulohileipää. Päivä oli todo-listan mukainen. Ensin suoritimme paavipäässä-rastin. 

Kuninkaanlinnan kohdalla erkavoiduimme ja lähdin etsimään Madridin lempikaupunginosaani, La Latinaa. Siellä kukkii huumori! Paperikartta, johon olen merkinnyt myös lempikatuni, jäi kämpille ja kävelin randomina löytämättä muraaleja, mutta paljon muuta kuvattavaa löytyi. Lehdissä kirjoitetaan, että Espanja (mm. Madrid, Barcelona ja Kanariansaaret) on massaturismilla pilattu. No onko pakko tunkea sinne - kuten täällä Solille tai kauppakaduille - missä kaikki turistit tungeksivat? Minä menen mieluummin sivukujille ja puistoihin kävelemään.

Luin mukana kulkevaa kirjaa aina, kun aurinko paistoi ja sopiva istumapaikka löytyi. Teimme treffit kämpille ja lähdimme siitä lounaalle. 

Ávilassa kävimme kiinalaisessa, nyt oli turkkilaisen Bosforos-ravintolan vuoro. Minulle hyvä pita, Hannulle plate. Olemme jo lähes sekaisin siitä, kuka on velkaa kelle, kun Hannu unohti yhteistilimme pankkikortin kotiin. Olisi niin paljon helpompaa! Oli kuitenkin minun vuoroni tarjota digestiivit ja istuimme brandykahveille aurinkoiselle terassille, jonka läheisyyteen jäin lukemaan, kun Hannu palasi kämpille.

1,5 tuntia Solilta lentokentälle! Selvittiin ratikka metro kasista. Jäin taas lasten paperisaksista kiinni turvatarkastuksessa ja tietenkin meillä oli vihonviimeinen lähtöportti. To do -listasta jäi uupumaan vain jäätelö. Savupaprikat unohdettiin ostaa, mutta ainahan on Pirkka. Nyt ei ollut aikaa taxfree-ostoksille, kun turvatarkastuksesta selvittyämme juoksujalkaa menimme lähtöportille. Jäi 43:n ostamatta, mutta sitä saa Tallinnastakin. Minulle oli arvottu paikka hätäuloskäynnin kohdalla, mutta minut vaihdettiin nopeasti tervekätiseen mieheen. Laskin, että minulla oli reissun ainana 22 eri majoituspaikkaa. Yhtään tavaraa en hukannut tai jättänyt jälkeeni! Vaelluskilometrit jäivät alle 300:n johtuen yhdestä bussi- ja junamatkasta.

Torstaina hyvin nukutun yön jälkeen minulla pisti kiireeksi; kevään viimeinen pilatestunti, jossa pystyin hyvin tekemään jalka- ja vatsaliikkeet. Ohjaaja huomioi kohteliaasti kipsikäteni; "ne jotka eivät voi käyttää käsiä, voivat tehdä näin..." Hanne parturoi päästäni pois kuuden viikon hiustenkasvun. Kaupan kautta kotiin ja Hannun avustamana tein lohisalaatin, ennen kuin lähdin kevään viimeiseen lukupiiriin. Ilta kului pikkuhiljaa pakkaillen; aamulla lähdetään taas reissuun.

Madrid, viimeisiä viedään!

Ostimme junaliput vasta asemalla, hämmästyttävän kalliit puolen tunnin matkaan, joka oli varsin miellyttävä. Atochalta jatkoimme metrolla Soliin ja sieltä Callaon asemalle. Santo - GoLiving - GoWorking Hostel on siinä aivan kulmilla.

Hostelissa ei ole respaa, olin saanut sähköpostiini koodit ulko-oveen ja huoneeseen (ei siis hukattavia avaimia!) ja petiemme numerot. Olin kahteen kertaan pyytänyt (englanniksi) alapetejä, saamatta vastausta. Hannu sai ala- minä yläpedin 10 hengen dormista, josta on verholla erotettu 4h-dormi. Kävi tuuri; pääsimme pienen parvekkeen dormiin ja tuuletimmekin tunkkaisen huoneen heti.

Ristorante Topolino

Jäimme hoodeille tervetulo-oluelle ja koska oli lounasaika, menimme Ristorante Topolinoon puffetlounaalle. Aivan ihana salaattipöytä, minä olisin taas pärjännyt sillä, mutta piti maistaa vähän hyvää paellaa ja pastoja. Jälkkäriksi otin suklaadonitsin ja pienen palan juustokakkua.

Hannusta tuntuu, kuin hän olisi ollut reissussa jo pari viikkoa, kun olemme vaihtaneet paikkaa niin monta kertaa. Entä minä sitten! Olen vaihtanut paikkakuntaa ja yösijaa jo 34 kertaa. 

Illemmalla halusin lähteä vielä Plaza Mayoriin sille terassille, mistä tiedän saavani hyvän Aperol spritzerin. Sama söpö tarjoilijapoika kuin viime vuonna! Hannu lähti nukkumaan, minä haahuilin vielä Solille ja siitä hostelin lähinurkille iltakahville. Koko reissulla eniten kuulin englantia (ja suomea!) Madridissa.

Italian pojat valmistivat keittiössä pastaa, kun me menimme nukkumaan. Verholla erotettu 4h-dormimme on hyvin äänieristetty; sinne ei juurikaan kuulu ääniä ulkoa tai keittiöstä, mutta samassa dormissa oli erittäin levoton nukkuja. Aikansa pyörittyään poika alkoi hengittää syvään krohisten. Nukuin yläpedissä, korvatulpat olivat alhaalla. Työnsin kuulokkeet korviin.

La Latina ja Lavapies. Ja paavi, tietenkin.

Olin jo etukäteen pyytänyt Hannua pukemaan keskiviikkona harmaan paidan, että vuosittaiset paavikuvat erottuvat toisistaan.

Kuninkaanlinna olikin yllättävän lähellä meitä. Kävelimme sinne ja koska oli keskiviikko, poliisit vartioivat ympäristöä ja pitivät jalankulkijat pois hevosparaatin tieltä. Olemme jo kerran nähneet sen ja kävelimme paavin patsaalle ottamaan perinteisiä kuvia.

Traditional photo from Madrid.

La Latina ja Lavapies ovat minun lempikaupunginosia Madridissa. Niissä asuvat eri maiden edustajat, varsinkin Lavapiesin ovat valloittaneet intialaiset ravintoloitsijat.

Taas mentiin peräkanaa Hannun puhelimen (Google.maps) neitirouvan papattaessa reittiohjeita (Felipe V = Felipe vee, Calle= Kalle). Minä haahuilen mieluummin intuition mukaan ja löydän - jos löydän - mukavia paikkoja. Löysimme yhden suosikkikatuni - Calle de Embajadores - ja viime kerran mukavan baarin, mutta se oli vielä suljettu. Palasimme Plaza de Cascorrolle ja saimme päiväoluemme. Vaikka ilman pöytää, mutta kaksi tuolia ja Alhambra Verdet riittivät meille.

La Latina

Harhailimme Lavapiesiin ja kun kohdalle sattui portugalilainen kahvila, istuimme vielä vinho verdelle. Hieno kaupunginosa!

 

Olin jo etukäteen toivonut, että viimeisenä päivänä saan reissun ensimmäisen ja viimeisen pizzan. Suuntasimme viime keväästä tuttuun NAP Pizzeriaan ja sain anjovispizzani. Palasimme hosteliin, suihkun jälkeen avasimme Cavan (2,50€) ja menimme patiolle nauttimaan siitä mansikoiden (1,95€/500 g) kanssa. Wifi ei toimi huoneessamme, jäin yhteistilaan päivittämään blogia, ennen kuin vetäydyimme siestalle tyhjään dormiimme.

NAP Pizzeria

Päikkäreiden jälkeen ehdotin vielä ulos menoa ja drinksuja kulmakuppilan aurinkoisella terassilla. Olin jo tilaamassa tintoveranot, kun huomasin, että mitä! Alhambran Baltic porteria pullossa! Oli niin tanniinista olutta, että siitä melkein tuli jano. Hannu lähti takaisin kämpille, minä hyödynsin hyvää wifiä ja päivitin blogiani. Kävin vielä Díassa ostamassa pähkinöitä ja muutin aamun plääniä; vaihdoin lentokenttäaamiaisen croissanteihin ja tarjouksessa olevaan tuorejuustopakkaukseen. Pojat pelasivat bilistä ja sekoittivat keittiössä vodkapaukkuja, kun palasin hosteliin. Onneksi he lähtevät kaupungille, kun me menemme nukkumaan.

Tappiokirjaukset lähes kuuden viikon reissulle ovat puhdas nolla. Parikin kertaa luulin hukanneeni kynän, korvatulpan tai rinkassa hakaneulalla kiinni olevan Ukraina-rusetin, mutta niin vain kaikki kamat pysyivät matkassa mukana. Pari kiloa lämpimiä vaatteita olisin mielelläni jättänytkin jonnekin, mutta pihinä ihmisenä kannoin niitä mukanani.

Tein itselleni ToDo-listan yhteiselle lomalle:

- churros con chocolate

- paella

- jäätelö

- Pizza Napoli

- Cava + mansikat

- Aperol Spritzer

- perinteinen paavikuva Madridissa

Pelkäsin, että kaikki jäävät suoritettavaksi Madridin ainoaan kokopäivään. Onneksi Cava, Aperol ja churrot tuli hoidettua jo aiemmin. Topolinon puffet sisälsi myös mainiota paellaa (chek!). Jäätelö jäi syömättä. Vain Nap pizzeria ja paavikuva jäivät viimeiselle päivälle. Ja tuliaiset! Onneksi ne voi ostaa lähimmästä Díasta; pähkinäsekoituksia ja auringonkukansiemeniä kotiin.