Ostimme junaliput vasta asemalla, hämmästyttävän kalliit puolen tunnin matkaan, joka oli varsin miellyttävä. Atochalta jatkoimme metrolla Soliin ja sieltä Callaon asemalle. Santo - GoLiving - GoWorking Hostel on siinä aivan kulmilla.
Hostelissa ei ole respaa, olin saanut sähköpostiini koodit ulko-oveen ja huoneeseen (ei siis hukattavia avaimia!) ja petiemme numerot. Olin kahteen kertaan pyytänyt (englanniksi) alapetejä, saamatta vastausta. Hannu sai ala- minä yläpedin 10 hengen dormista, josta on verholla erotettu 4h-dormi. Kävi tuuri; pääsimme pienen parvekkeen dormiin ja tuuletimmekin tunkkaisen huoneen heti.
 |
| Ristorante Topolino |
Hannusta tuntuu, kuin hän olisi ollut reissussa jo pari viikkoa, kun olemme vaihtaneet paikkaa niin monta kertaa. Entä minä sitten! Olen vaihtanut paikkakuntaa ja yösijaa jo 34 kertaa.
Italian pojat valmistivat keittiössä pastaa, kun me menimme nukkumaan. Verholla erotettu 4h-dormimme on hyvin äänieristetty; sinne ei juurikaan kuulu ääniä ulkoa tai keittiöstä, mutta samassa dormissa oli erittäin levoton nukkuja. Aikansa pyörittyään poika alkoi hengittää syvään krohisten. Nukuin yläpedissä, korvatulpat olivat alhaalla. Työnsin kuulokkeet korviin.
La Latina ja Lavapies. Ja paavi, tietenkin.
Olin jo etukäteen pyytänyt Hannua pukemaan keskiviikkona harmaan paidan, että vuosittaiset paavikuvat erottuvat toisistaan.
 |
| Traditional photo from Madrid. |
Taas mentiin peräkanaa Hannun puhelimen (Google.maps) neitirouvan papattaessa reittiohjeita (Felipe V = Felipe vee, Calle= Kalle). Minä haahuilen mieluummin intuition mukaan ja löydän - jos löydän - mukavia paikkoja. Löysimme yhden suosikkikatuni - Calle de Embajadores - ja viime kerran mukavan baarin, mutta se oli vielä suljettu. Palasimme Plaza de Cascorrolle ja saimme päiväoluemme. Vaikka ilman pöytää, mutta kaksi tuolia ja Alhambra Verdet riittivät meille.
 |
| La Latina |
Harhailimme Lavapiesiin ja kun kohdalle sattui portugalilainen kahvila, istuimme vielä vinho verdelle. Hieno kaupunginosa!
Olin jo etukäteen toivonut, että viimeisenä päivänä saan reissun ensimmäisen ja viimeisen pizzan. Suuntasimme viime keväästä tuttuun NAP Pizzeriaan ja sain anjovispizzani. Palasimme hosteliin, suihkun jälkeen avasimme Cavan (2,50€) ja menimme patiolle nauttimaan siitä mansikoiden (1,95€/500 g) kanssa. Wifi ei toimi huoneessamme, jäin yhteistilaan päivittämään blogia, ennen kuin vetäydyimme siestalle tyhjään dormiimme.
 |
| NAP Pizzeria |
Päikkäreiden jälkeen ehdotin vielä ulos menoa ja drinksuja kulmakuppilan aurinkoisella terassilla. Olin jo tilaamassa tintoveranot, kun huomasin, että mitä! Alhambran Baltic porteria pullossa! Oli niin tanniinista olutta, että siitä melkein tuli jano. Hannu lähti takaisin kämpille, minä hyödynsin hyvää wifiä ja päivitin blogiani. Kävin vielä Díassa ostamassa pähkinöitä ja muutin aamun plääniä; vaihdoin lentokenttäaamiaisen croissanteihin ja tarjouksessa olevaan tuorejuustopakkaukseen. Pojat pelasivat bilistä ja sekoittivat keittiössä vodkapaukkuja, kun palasin hosteliin. Onneksi he lähtevät kaupungille, kun me menemme nukkumaan.
Tappiokirjaukset lähes kuuden viikon reissulle ovat puhdas nolla. Parikin kertaa luulin hukanneeni kynän, korvatulpan tai rinkassa hakaneulalla kiinni olevan Ukraina-rusetin, mutta niin vain kaikki kamat pysyivät matkassa mukana. Pari kiloa lämpimiä vaatteita olisin mielelläni jättänytkin jonnekin, mutta pihinä ihmisenä kannoin niitä mukanani.
Tein itselleni ToDo-listan yhteiselle lomalle:
- churros con chocolate
- paella
- jäätelö
- Pizza Napoli
- Cava + mansikat
- Aperol Spritzer
- perinteinen paavikuva Madridissa
Pelkäsin, että kaikki jäävät suoritettavaksi Madridin ainoaan kokopäivään. Onneksi Cava, Aperol ja churrot tuli hoidettua jo aiemmin. Topolinon puffet sisälsi myös mainiota paellaa (chek!). Jäätelö jäi syömättä. Vain Nap pizzeria ja paavikuva jäivät viimeiselle päivälle. Ja tuliaiset! Onneksi ne voi ostaa lähimmästä Díasta; pähkinäsekoituksia ja auringonkukansiemeniä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti